Nara palautti taas uskon Japaniin Beppun pettymysten jalkeen. Paasin mukaan singaporelaisen perheen kanssa vapaa-ehtoisen oppaan vetamalle Nara-kierrokselle, joka oli aarettoman mielenkiintoinen. Narassa tosiaan on 8 Unescon World Heritage-kohdetta, joista siis kavimme tutustumassa tarkeimpiin temppeleihin. Aikaa kului huomattavasti enemman, kuin mita alunperin suunnittelin, mutta silti kannatti. Jotenkin on niin hienoa, kun toinen ihminen selittaa eri rakennuksista ja niiden historiasta. Tulee ihan eri nakokulma ja jotenkin lahentyy vierailtujen paikkojen kanssa paremmin, kuin jos vain lukisi samat asiat opaskirjasta.
Ostin temppelista japanilaisen ennustuksen, jonka oppaamme kiltisti tulkitsi minulle. Normaalisti tilanne ennustusten kanssa on sellainen, etta ensin maksetaan munkille ja sitten poimitaan tikku, jossa on numero, jonka mukaan munkki sitten poimii ennustuksen. Mikali ennustus on huono, sidotaan se temppeleiden lahella oleviin pyykkinarun tapaisiin telineisiin ja annetaan ennustus jumalten hoidettavaksi. Oma ennustukseni oli kuitenkin oli oppaan mukaan ennustuksista paras, joten pidin sen omanani ja ehkapa oma onneni nyt sen myota paranee huimasti lahitulevaisuudessa.
Tanaan sitten oli vahan erilaisiin ihmeisiin tutustumista, nimittain kavin tsekkaamassa Osakan valtavat vonkaleet. Kohteena oli Kaiyukan, Osakan suuri akvaario, joka myos sattuu olemaan yksi maailman suurimmista. Lisaksi matkalla tsekkasin myos yhden ison sillan, kun kavelin viimeisesta risteyksesta lahella olevaan puistoon. Normaalista poiketen akvaarioon oli hammastyttavan hyvat ohjeistukset, mainoslippuja oli nimittain helppo seurata asemalta akvaarioon asti ja kyltteja oli jopa englanniksi.
Kuvia otin paljon, oikeastaan siihen asti, kunnes seka muistikorttini tayttyi etta akku tyhjeni. Yritin silti pitaa kuvien maaran suhteellisen pienena, niita kun on talla hetkella kertynyt vahan paalle 4,5 gigaa. Kun akkukin tyhjeni itkin verta hienojen kuvamahdollisuuksien menetyksesta, silla akvaarioissa uivat otukset olivat varsin ihmeellisia lajeja, joista olisi kiva ollut saada jokin muisto edes kuvien muodossa. Ainoa asia, joka hieman harmitti paikassa, oli etta mielestani itse altaat olivat varsin pienia suhteessa elainten maaraan ja kokoon. Lisaksi matkatavaramyymala oli keskittynyt kraasan myyntiin, joten en voinut hankkia mitaan hyvia kortteja korvaamaan kameran akun ja tilan tyhjenemista. Kuvat ovat kuitenkin vain kuvia ja onneksi minulle jai edes muistot meren elaimistosta.
Akvaarion jalkeen kavin tutustumassa Chiharu Shiotan nayttelyyn National Museum of Art:issa. Nayttely oli varsin pieni mutta hyvin kiehtova. Lippu sisaan maksoi suunnilleen euron, ettei kovin suurta nayttelya voinut odottaakaan. Tormasin mainokseen nayttelysta heti ensimmaisena paivana Osakassa, jolloin paatin samalla hetkella, etta minun oli pakko nahda se. Tutustumista kuitenkin viivastytti, etta itse nayttely on oikeastaan ollut avoinna vasta taman viikon tiistaista. Onneksi kuitenkin ehdin tutustumaan mielenkiintoisiin teoksiin ennen lahtoani takaisin. Taiteilija on japanista lahtoisin, mutta sitten muuttanut sittemmin ainakin Berliiniin opiskelemaan. Hienosti toteutettuja ja kekseliaita toita, joista yksi (drawn in the clouds - contemporary asian arts) on ollut ilmeisesti myos Kiasmassa. Ostin museosta myos taitelijasta kertovan kirjasen, jonka palattuani toivottavasti ehdin lukemaan.
Niin, paluu. Huomenna on viimeinen kokonainen paivani taalla nousevan auringon maassa. Sen takia saattaa tulla pieni hiljaisuus, kun huomenna ryntaan viimeisten nahtavyyksien peraan ja seuraavaksi lahden pitkalle lentomatkalle pohjoisen jaameren yli. Lopulta olen varmaan taas Suomessa ja voin alkaa selvittaa tata muistojen vuorta, joka on kertynyt matkan varrella. Muutamia kuviakin ja yhteenvetoja voisi olla luvassa, kunhan saan kaikki matkan materiaalit kaytya lapi.
Ostin temppelista japanilaisen ennustuksen, jonka oppaamme kiltisti tulkitsi minulle. Normaalisti tilanne ennustusten kanssa on sellainen, etta ensin maksetaan munkille ja sitten poimitaan tikku, jossa on numero, jonka mukaan munkki sitten poimii ennustuksen. Mikali ennustus on huono, sidotaan se temppeleiden lahella oleviin pyykkinarun tapaisiin telineisiin ja annetaan ennustus jumalten hoidettavaksi. Oma ennustukseni oli kuitenkin oli oppaan mukaan ennustuksista paras, joten pidin sen omanani ja ehkapa oma onneni nyt sen myota paranee huimasti lahitulevaisuudessa.
Tanaan sitten oli vahan erilaisiin ihmeisiin tutustumista, nimittain kavin tsekkaamassa Osakan valtavat vonkaleet. Kohteena oli Kaiyukan, Osakan suuri akvaario, joka myos sattuu olemaan yksi maailman suurimmista. Lisaksi matkalla tsekkasin myos yhden ison sillan, kun kavelin viimeisesta risteyksesta lahella olevaan puistoon. Normaalista poiketen akvaarioon oli hammastyttavan hyvat ohjeistukset, mainoslippuja oli nimittain helppo seurata asemalta akvaarioon asti ja kyltteja oli jopa englanniksi.
Kuvia otin paljon, oikeastaan siihen asti, kunnes seka muistikorttini tayttyi etta akku tyhjeni. Yritin silti pitaa kuvien maaran suhteellisen pienena, niita kun on talla hetkella kertynyt vahan paalle 4,5 gigaa. Kun akkukin tyhjeni itkin verta hienojen kuvamahdollisuuksien menetyksesta, silla akvaarioissa uivat otukset olivat varsin ihmeellisia lajeja, joista olisi kiva ollut saada jokin muisto edes kuvien muodossa. Ainoa asia, joka hieman harmitti paikassa, oli etta mielestani itse altaat olivat varsin pienia suhteessa elainten maaraan ja kokoon. Lisaksi matkatavaramyymala oli keskittynyt kraasan myyntiin, joten en voinut hankkia mitaan hyvia kortteja korvaamaan kameran akun ja tilan tyhjenemista. Kuvat ovat kuitenkin vain kuvia ja onneksi minulle jai edes muistot meren elaimistosta.
Akvaarion jalkeen kavin tutustumassa Chiharu Shiotan nayttelyyn National Museum of Art:issa. Nayttely oli varsin pieni mutta hyvin kiehtova. Lippu sisaan maksoi suunnilleen euron, ettei kovin suurta nayttelya voinut odottaakaan. Tormasin mainokseen nayttelysta heti ensimmaisena paivana Osakassa, jolloin paatin samalla hetkella, etta minun oli pakko nahda se. Tutustumista kuitenkin viivastytti, etta itse nayttely on oikeastaan ollut avoinna vasta taman viikon tiistaista. Onneksi kuitenkin ehdin tutustumaan mielenkiintoisiin teoksiin ennen lahtoani takaisin. Taiteilija on japanista lahtoisin, mutta sitten muuttanut sittemmin ainakin Berliiniin opiskelemaan. Hienosti toteutettuja ja kekseliaita toita, joista yksi (drawn in the clouds - contemporary asian arts) on ollut ilmeisesti myos Kiasmassa. Ostin museosta myos taitelijasta kertovan kirjasen, jonka palattuani toivottavasti ehdin lukemaan.
Niin, paluu. Huomenna on viimeinen kokonainen paivani taalla nousevan auringon maassa. Sen takia saattaa tulla pieni hiljaisuus, kun huomenna ryntaan viimeisten nahtavyyksien peraan ja seuraavaksi lahden pitkalle lentomatkalle pohjoisen jaameren yli. Lopulta olen varmaan taas Suomessa ja voin alkaa selvittaa tata muistojen vuorta, joka on kertynyt matkan varrella. Muutamia kuviakin ja yhteenvetoja voisi olla luvassa, kunhan saan kaikki matkan materiaalit kaytya lapi.
1 kommentti:
Paluu Suomeen on vain väliaikaista.
Lähetä kommentti