Matka jatkui siis Hiroshimaan, tosin Himejin kautta. Aamu alkoi heikosti Kiotossa, kun onnistuin nappaamaan pikajunan, joka ei pysahtynytkaan halutulla asemalla, joten eksyin vahan syrjaan reitiltani. Onneksi JR-linja meni lahelta ja mukava ratahenkilokunta ja JR passi taas pelasti. Inarista (pieni paikka johon eksyin) sitten suuntasin Himejiin, jossa sijaitseva linna on ilmeisesti vanhin viela pystyssa oleva. Tosin sekin oli kertaalleen purettu 50-luvulla, jolloin mm. tukipilarit uusittiin. Valkoinen linna oli vaikuttava, kun paljain jaloin kavelin sen lapi. Kengat tosiaan piti kantaa mukanaan kierroksen ajan muovipussissa, ja talla hetkella olen varvastossujen varassa. Nikkon kaatosateen jalkeen niista kun voisi puristaa vielakin vetta, joten jatin ne Kioton hostelliin odottamaan kuivumista hamassa tulevaisuudessa. Ehkapa ne ovat keskiviikkona, kun taas palaan sinne, kuivat. Toivottavasti. Vaihtoehtoisesti kuljen loppumatkan varvastossuissa.
Himejissa ei vaihteeksi englantia nakynyt paljoakaan, tosin tarkeimmat nahtavyydet oli sentaan viitoitettu, toisin kuin Nikkossa. Englanninkielisia kierroksia linnan lapi ei ollut, mutta onneksi tormasin heti alkumatkasta pieneen porukkaan jenkeista ja heita opastavaan vapaaehtoiseen elakelaiseen. Opastava herrasmies oli ilmeisesti ollut kansainvalisten asioiden kanssa tekemisissa toissa ja elakoitymisen jalkeen hakenut uuden suunnan elamalleen - opastamalla Himejiin linnaan eksyneita reppureissaajia. Onnekseni sain liittya seuraan ja kierros oli hyvin mielenkiintoinen.
Taman jalkeen suuntasin Himejin linnan puutarhoihin, joissa myos nautin vihreata teeta. Palatessani puutarhoista eras japanilainen nainen pysaytti minut ja onnistui viittomaan, etta voisi ottaa kamerallani kuvan. Siita sitten keskustelu lahti kayntiin, han puhui japania, mina englantia, kumpikin halusi kovasti ymmartaa toisiaan, mutta lahinna viittomilla mentiin. Kun kavi ilmi, etta olen Suomesta rouva innostui totaalisesti ja halusi ehdottomasti kuvan kanssani. Ilmeisesti han oli tehnyt skandinaavisen kierroksen, jossa oltiin vierailtu Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa.
Siina sitten minakin otatin omalla kameralla kuvan meista kahdesta, jonka jalkeen rouva halusi lahtea syomaan kanssani. Omalta osaltani aikatauluni oli tanaan varsin vapaa ja ajattelin, etta mikas tassa. Nuudelipystiksessa rouva halusi ehdottomasti maksaa meilta kummaltakin ja valitsi viela saman ruoan kuin minakin. Yritin keksia jotain suomalaista annettavaa rouvalle, mutta ainoa, joka tuli mieleen, oli kahden euron kolikko, joka sattui viela oleilemaan lompakossani. Sitakaan rouva ei halunnut ottaa vastaan, mutta suostui ottamaan sen sitten lopulta iskien 500 jenin kolikon kateeni. Aterian lopuksi han viela halusi antaa lahjan, joka myohemmin osoittautui sokeriksi. Ilmeisesti hanelle oli tarkeaa antaa jotain minulle, ja sokeri oli ainoa, jota han silla hetkella kantoi mukanaan. Aika uskomatonta, etta tuollaisia ihmisia on olemassa!
Matkani jatkui Himejista Hiroshimaan, jossa sitten tutustuin rauhan museoon ja atomipommista ja rauhasta muistuttaviin muistomerkkeihin. Varsinkin Hiroshima Peace Memorial Museum oli todella koskettava, en oikein tiennyt etta oksentaako vai itkea, silla materiaali oli aika rankkaa. Loukkaantuneiden kuvia, kuolinkertomuksia, yksinaisia vaatteita ja lounasbokseja kertomassa tarinaa hetkesta, jolloin satojen tuhansien elama pysahtyi seinaan. Kuvat ja pienoismallit siita, mita Hiroshima oli ennen ja jalkeen. Surullista, niin surullista.
Huomenna matka kuitenkin jatkuu, ajattelin kayda Miyajiman saarella Unescon World heritage kohteissa ja nauttia hyvasta saasta, silla vaikuttaa silta etta sateita ei ole tulossa, ainakaan ennen ylihuomista.
Himejissa ei vaihteeksi englantia nakynyt paljoakaan, tosin tarkeimmat nahtavyydet oli sentaan viitoitettu, toisin kuin Nikkossa. Englanninkielisia kierroksia linnan lapi ei ollut, mutta onneksi tormasin heti alkumatkasta pieneen porukkaan jenkeista ja heita opastavaan vapaaehtoiseen elakelaiseen. Opastava herrasmies oli ilmeisesti ollut kansainvalisten asioiden kanssa tekemisissa toissa ja elakoitymisen jalkeen hakenut uuden suunnan elamalleen - opastamalla Himejiin linnaan eksyneita reppureissaajia. Onnekseni sain liittya seuraan ja kierros oli hyvin mielenkiintoinen.
Taman jalkeen suuntasin Himejin linnan puutarhoihin, joissa myos nautin vihreata teeta. Palatessani puutarhoista eras japanilainen nainen pysaytti minut ja onnistui viittomaan, etta voisi ottaa kamerallani kuvan. Siita sitten keskustelu lahti kayntiin, han puhui japania, mina englantia, kumpikin halusi kovasti ymmartaa toisiaan, mutta lahinna viittomilla mentiin. Kun kavi ilmi, etta olen Suomesta rouva innostui totaalisesti ja halusi ehdottomasti kuvan kanssani. Ilmeisesti han oli tehnyt skandinaavisen kierroksen, jossa oltiin vierailtu Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa.
Siina sitten minakin otatin omalla kameralla kuvan meista kahdesta, jonka jalkeen rouva halusi lahtea syomaan kanssani. Omalta osaltani aikatauluni oli tanaan varsin vapaa ja ajattelin, etta mikas tassa. Nuudelipystiksessa rouva halusi ehdottomasti maksaa meilta kummaltakin ja valitsi viela saman ruoan kuin minakin. Yritin keksia jotain suomalaista annettavaa rouvalle, mutta ainoa, joka tuli mieleen, oli kahden euron kolikko, joka sattui viela oleilemaan lompakossani. Sitakaan rouva ei halunnut ottaa vastaan, mutta suostui ottamaan sen sitten lopulta iskien 500 jenin kolikon kateeni. Aterian lopuksi han viela halusi antaa lahjan, joka myohemmin osoittautui sokeriksi. Ilmeisesti hanelle oli tarkeaa antaa jotain minulle, ja sokeri oli ainoa, jota han silla hetkella kantoi mukanaan. Aika uskomatonta, etta tuollaisia ihmisia on olemassa!
Matkani jatkui Himejista Hiroshimaan, jossa sitten tutustuin rauhan museoon ja atomipommista ja rauhasta muistuttaviin muistomerkkeihin. Varsinkin Hiroshima Peace Memorial Museum oli todella koskettava, en oikein tiennyt etta oksentaako vai itkea, silla materiaali oli aika rankkaa. Loukkaantuneiden kuvia, kuolinkertomuksia, yksinaisia vaatteita ja lounasbokseja kertomassa tarinaa hetkesta, jolloin satojen tuhansien elama pysahtyi seinaan. Kuvat ja pienoismallit siita, mita Hiroshima oli ennen ja jalkeen. Surullista, niin surullista.
Huomenna matka kuitenkin jatkuu, ajattelin kayda Miyajiman saarella Unescon World heritage kohteissa ja nauttia hyvasta saasta, silla vaikuttaa silta etta sateita ei ole tulossa, ainakaan ennen ylihuomista.
2 kommenttia:
Kyllä Japani on sitten monipuolinen maa! Hienoa, että sinulla on aikaa nähdä pintaa vähän kaikkialta sieltä, vaikka olisihan sen kaiken ajan varmaan saanut kulumaan tokiossakin ;) Mutta aika alkaa käymään vähiin jo siellä hiljalleen.. Onneks täällä on luvattu lämpimämpää ilmaa nyt heinäkuuksi, säästyit ainakin toivottavasti pahimmalta: täällä kun on ollut 12 astetta ja sadetta joka päivä.
Mäkin opettelin eilen tekemään sushia - ei muuten mitään maailman helpointa ensikertalaiselle.. varsinkin kun ajatus siitä tuli päähänpistona vähän ennen puolta kymmentä illalla. No ei muuta kuin kamppiin kauppaan ja youtubesta rullausohjeet.. heheh kaikkeen sitä ihminen alkaakin, kun jotain tekee tarpeeksi mieli.. :) Sitten mä oon tässä yllättäny itteni olemalla töissä jo seiskalta aamulla - ja vielä 2 päivänä peräkkäin! Johtuu kyllä Kimmon aamuvuorosta, kun on helpompi nousta yhdessä, mut silti! Ei olis vielä vuosi sitten uskonu musta ;) Mut eipäs tässä muuta, täytyy lähtee polkemaan töihin. Voi hyvin! -Elina
KIITOS KORTISTA! Se tuli tänään postissa :D
Lähetä kommentti