Ihmistenlaskijat asemilla. Ensimmäisenä päivänä Shin-Osakan asemalla huomioni kiinnittivät laskijat, joita oli joka ovella ainakin kaksin kappalein. Heidän keskeisenä tehtävänä oli laskea ohi kulkevaa ihmismassaa. Varsinainen homma, kun ottaa huomioon, että parhaimmillaan asemien läpi kulkee satoja tuhansia ihmisiä, ellei enemmänkin - päivässä.
Lipuntarkastajat asemilla. Metrot ovat hyvin automatisoituja ja sisään- ja uloskäynnit menevät porttien läpi, joissa tarkastetaan liput automaattisesti. Tästä huolimatta jokaisella asemalla on myös aina yksi portti, jossa on ihminen tarkistamassa valkoisen taustan (kausiliput) omaavia lippuja. Lisäksi ajoittain asemien automatiikka on epäkunnossa, jolloin yksittäinen ihminen yltää ihmesuorituksiin ja oikeasti tarkistaa, että kaikilla on oikeanlainen lippu (minkä toimintatarkkuutta hieman kyllä epäilen, sillä näiden henkilöiden vauhti on aika huima).
Liikenteenohjaajat rakennuksilla. En oikein tiedä, miten tätä ryhmää voisi kutsua. Tietyömaiden lähellä, parkkipaikkojen ja hienojen rakennusten ovilla postailee aina ihminen tai ihmisiä, jonka ainoana tehtävänä on pysäyttää hetkeksi jalankulkijat, jotta autot pääsevät kulkemaan ilman suurempia odottamisia. Kerran taisin oikeasti jopa joutua odottamaan, kun pitsisisustukset omaava taksi lähti hotellin luota vieraan kanssa, mutta muuten nämä henkilöt vain seisoivat paikallaan. Muutenkin oli erinäisissä paikoissa ihmisiä vain seisomassa paikallaan korostaakseen paikan virallisuutta tai ohjaamassa ihmisiä parin metrin matkan verran. Esimerkkejä tällaisista paikoista olivat esimerkiksi valtion laitokset ja museot.
Näiden neitien tehtävänä oli ilmeisesti näyttää viralliselta ja ohjata asiakkaat kymmenen metrin matka hisseille Tokio Towerissa.Lisäksi oli erinäisillä lipuilla varustettuja henkilöitä, joiden tarkoituksena oli ohjata ihmisiä tungoksen läpi. Erittäin yleisiä nämä ohjastajat olivat asemilla, joissa usein oli paljon tungosta ja arvovaltaiset henkilöt haluttiin nopeasti määränpäähän. Oheinen kuva ei ole kuitenkaan tungoksesta vaan Fuji-vuoren retkestä. Lippu kuitenkin heiluu totutusti neidin kädessä kuvastamassa näiden ohjastajien toimintalogiikkaa.
Sitten päästään nerokkaisiin automaatteihin, joita Japani oli pullollaan. Juomia, tupakkaa, jäätelöä, hyytelöä, nuudeleita ja viinaa saa nurkan takaa löytyvästä automaatista, tosin hyytelöä, sake-automaatteja ja nuudeleita löytyy vähän harvemmista paikoista. Jotain automaatteja löytyy aina kulman takaa, paitsi juuri silloin kun niitä aivan eniten tarvitsisi. Tämän lisäksi automaatteja löytyy esimerkiksi nuudelipystiksistä, joissa automaatti sylkee rahaa vastaan lapun, jonka voi antaa suoraan kokille. Näin keittiöhenkilökunnan ei tarvitse käsitellä lainkaan rahaa ja toimintakin nopeutuu. Vastaavanlaisia automaatteja löytyy myös kylpylöistä ja turistinähtävyyksistä.
Ohessa kalja-automaatti, jossa sai olutta jopa varsin miehisissä pakkauksissa. Suurimmat tölkit ovat litran kokoluokkaa. Samanlaisia automaatteja löytyi sakellekin, tosin niissä suurimmat pakkaukset muistuttivat maitotölkkiä ja ne olivat kooltaan kaksi litraa.Busseista löytyy puolestaan rahanvaihtoautomaatteja, joiden vieressä on automaatti, joihin rahat myös pudotetaan. Ne myös laskevat samalla, että rahaa on maksettu tarpeeksi matkasta, jolloin kuskin ei tarvitse keskittyä rahastamiseen.
Hieromatuolit olivat myös varsin jännittävä kokemus, vaikka niihin voi myös törmätä ihan täällä Suomessa. Niitä ei voi laskea ehkä ihan automaateiksi, mutta kuitenkin luokkaan jännittävät tekniset vempaimet. Itse käytin viimeiset jenini hyödyksi Kansai Internationalin lentokentällä ja testasin, mihin ne pystyvät. Varsin miellyttävää oli, tosin aijoittain vähän turhankin roimaa kyytiä. Luultavasti hieronnan kovuutta olisi voinut pienentää kunhan olisi vain löytänyt oikean nappulan kaukosäätimestä. Olin kuitenkin liian kielivammainen ja laiska viimeisenä päivänä edes yrittääkseni mitään. Ohessa kuitenkin vielä kuva näistä hieromatuoleista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti