Tosiaan, selvisin hengissä tänne Pariisiin. Ruotsissa säätäminen oli varsin pientä, Finnairin lento oli minuutilleen aikataulussaan. Lentokenttäbussin automaatin kanssa arvoin ja säädin sen verran, että missasin ensimmäisen bussin cityterminaaliin. Myös cityterminaalissa missasin ensimmäisen bussin, koska se oli jo täynnä, eikä minulla siinä vaiheessakaan ollut lippua. Onneksi seuraava bussi lähti jo huomattavasti ennen seuraavaa virallista lähtöaikaa, joten Skavstassa minulle jäi aikaa huimat 1 h 10 minuuttia.
Ensinäkemältä Ryanairin ja Wizzairin minikenttä ei vaikuttanut kauhean lupaavalta. Jonot olivat pitkiä, mutta sentään varsin pian huomasin, että baggage droppiin ei ollut yhtään jonoa. Siinä sitten silmä kekkasikin muutaman automaatin, jossa viiden minuutin ähellyksellä sain chekattua itseni sisään lennolle. Paikkalippuja ei ollut lainkaan, vaan se meni hyvin pitkälle pelillä first come first serve. Turvatarkastuksestakin ehdin ennen valtavia massoja lävitse, joten loppupeleissä odottelin noin tunnin ennen koneen lähtöä. Tai näin ainakin luulin istuutuessani odottamaan.
Ryanair tai ehkä tuttavallisemmin Raiski osoittautuikin sitten varsinaiseksi tapaukseksi. Tiedotus lähteteli VR:n tasoa, kun tunnin viivytyksestä ei viitsitty boardingia odottavalle jonolle kertoa. Koneessa sanottiin englanniksi, että syynä oli paperityöt ja ruotsiksi, että kyseessä oli tekninen vika. Ei voi tietää. Sisältä kone oli ahdas, epämukava ja halpa. Jotenkin tuli vahvasti sellainen olo, että se oli tarkoituksella tehty niin halvan oloiseksi tms. Mutta mitä muutakaan voi odottaa halpalentoyhtiöltä, joka mainostaa olevansa suurten yhtiöiden halvin ja (köh) täsmällisin. Varmasti myös täyteenahdetuin, sillä suhteellisen isossa koneessa taisi olla enää yksi vapaa paikka jäljellä. Lisäksi boonuksena oli kolmen tunnin matkustelut suuntaansa kummassakin päässä pikkukentille, joten en ainakaan ihan heti ole uudestaan eksymässä Raiskin matkaan.
Pariisi taas. Tietystikään minulla ei ollut karttaa ja suunnistelin vain metrokarttojen perusteella asemalle, jonka lähellä kaveri oli viestinyt asuvansa. Siinä vaiheessa oikeasti aloin sitten miettiä, että kartta voisi olla aika pop, enkä ollut myöskään hoksannut kirjoittaa osoitetta mihinkään, mikä olisi ollut matkassa mukana. Ja eikun soittamaan kaverille, joka osoittautui varsin hyväksi vedoksi, sillä hän sattui olemaan kanssa matkalla samaisen aseman läpi. Tapasimme siis varsin näppärästi ja päädyin kokkailemaan herkkuja illalliseksi tänne 16. kaupunginosaan. Ilta on kuitenkin vielä nuori, ruoka kypsyy juuri pannulla ja multa taitaa loppua aika tähän kirjoittamiseen. Pistän kuitenkin taas jossain vaiheessa viestiä, mikäli onnistun löytämään netin jostain kulmasta.
Ensinäkemältä Ryanairin ja Wizzairin minikenttä ei vaikuttanut kauhean lupaavalta. Jonot olivat pitkiä, mutta sentään varsin pian huomasin, että baggage droppiin ei ollut yhtään jonoa. Siinä sitten silmä kekkasikin muutaman automaatin, jossa viiden minuutin ähellyksellä sain chekattua itseni sisään lennolle. Paikkalippuja ei ollut lainkaan, vaan se meni hyvin pitkälle pelillä first come first serve. Turvatarkastuksestakin ehdin ennen valtavia massoja lävitse, joten loppupeleissä odottelin noin tunnin ennen koneen lähtöä. Tai näin ainakin luulin istuutuessani odottamaan.
Ryanair tai ehkä tuttavallisemmin Raiski osoittautuikin sitten varsinaiseksi tapaukseksi. Tiedotus lähteteli VR:n tasoa, kun tunnin viivytyksestä ei viitsitty boardingia odottavalle jonolle kertoa. Koneessa sanottiin englanniksi, että syynä oli paperityöt ja ruotsiksi, että kyseessä oli tekninen vika. Ei voi tietää. Sisältä kone oli ahdas, epämukava ja halpa. Jotenkin tuli vahvasti sellainen olo, että se oli tarkoituksella tehty niin halvan oloiseksi tms. Mutta mitä muutakaan voi odottaa halpalentoyhtiöltä, joka mainostaa olevansa suurten yhtiöiden halvin ja (köh) täsmällisin. Varmasti myös täyteenahdetuin, sillä suhteellisen isossa koneessa taisi olla enää yksi vapaa paikka jäljellä. Lisäksi boonuksena oli kolmen tunnin matkustelut suuntaansa kummassakin päässä pikkukentille, joten en ainakaan ihan heti ole uudestaan eksymässä Raiskin matkaan.
Pariisi taas. Tietystikään minulla ei ollut karttaa ja suunnistelin vain metrokarttojen perusteella asemalle, jonka lähellä kaveri oli viestinyt asuvansa. Siinä vaiheessa oikeasti aloin sitten miettiä, että kartta voisi olla aika pop, enkä ollut myöskään hoksannut kirjoittaa osoitetta mihinkään, mikä olisi ollut matkassa mukana. Ja eikun soittamaan kaverille, joka osoittautui varsin hyväksi vedoksi, sillä hän sattui olemaan kanssa matkalla samaisen aseman läpi. Tapasimme siis varsin näppärästi ja päädyin kokkailemaan herkkuja illalliseksi tänne 16. kaupunginosaan. Ilta on kuitenkin vielä nuori, ruoka kypsyy juuri pannulla ja multa taitaa loppua aika tähän kirjoittamiseen. Pistän kuitenkin taas jossain vaiheessa viestiä, mikäli onnistun löytämään netin jostain kulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti