Gardenian ihmeitä

Mainitsin pari päivää sitten, että orkideani ei ole moksiskaan tästä mahtavasta pimeästä säästä. Saman saimme huomata, kun viikonlopulla piipahdimme Gardeniassa. Siellä orkideat kukkivat. Pientä piristystä arjen keskelle.

Kilpparit olivat söpöjä. Mihin katosi ylemmän kilpparin oikea (tai katsojasta katsoen vasen) jalka?


Kukkia oli ripoteltu pöydille:


Valkoisen kaunista:

Paljon oli kukkia. Kuuma ja kostea ympäristö taisi olla auttamassa kukintoja:

Hirviöjuuret:

Moninkertaista kasvustoa:

Orkideoita yläilmoissa:

Orkideoita alhaalla:


Tämä taisi olla minun lempparini:

Myöskin viininpunainen oli värinä ihana:

Ovensuussa oli vielä yksi, jota emme huomanneet sisäänkäynnin yhteydessä. Ei kannata kävellä onnen ohi.

Piristäviä kukkaisia päiviä myös lukijoille!

39 nuppua

Joulukaktus on päättänyt, että paras aika kukkimiseen on juuri nyt, vuoden pimeimmällä hetkellä. Älä kysy miksi, en minäkään ymmärrä. Silti perinne on jatkunut jo kolmen vuoden ajan. Onnessani laskin siinä olevan 39 nuppua, joka kyseiselle kasville on noin 10 kertaa aikaisempien nuppunen määrä. Näistä ensimmäiset 10 nuppua ovat jo avautuneet, eli näillä näkymin kasvi on ihan täysillä kukkimassa - uusia avautuu koko ajan kun silmä välttää.

Myöskään orkidea ei ole vielä heittänyt henkeään: se kukkii yhäkin yhtä kauniisti kuin muutama viikko sitten. Yksikään kukka ei ole vielä luovuttanut talven pimeydelle ja pidän peukkuja pystyssä, että kukkia näkyisi myös marraskuun ajan. Joulukuussa voi sitten miettiä muita joulun kasveja.

Sää on vielä epätavallisen leuto: en ole vieläkään laittanut pyörää talviteloille. Vieläkin jaksan sykkiä töihin ja takaisin, kun ulkona asteet pyörivät siinä 10 asteen tietämillä. Ensimmäisistä yöpakkasista ajattelin vetää rajan - jäisille kaduille en halua lähteä ajamaan. On silti outoa ajatella, että vuosi sitten näihin aikoihin tuli jo lumi, joka kesti koko talven. Hämmentävää.

Arjen pieni ihme

Nuorempana minulla oli erikoinen tykkäämissuhde huonekasvien kanssa: tykkäsin kyllä kasveista, haalin jopa ikkunalaudat täyteen. Silti side ei ollut molemminpuolinen: alta aikayksikön kukat alkoivat kärsiä ja siirtyivät muille maille.

Keskityin tämän jälkeen kaktuksiin, sillä ajattelin, että ne olisivat helppohoitoisia. Osa viihtyi, osa kitui. Joulukaktus oli ainoa, joka sinnitteli vuodesta toiseen. Se oli lähinnä muutamasta lehdestä koostuva oksa, jonka sitkeys soti kaikkia unohtelujani vastaan.

Sitten opin säännöllisen kastelun jalon taidon. Toki tiesinhän sen jo ennenkin, mutta käytännön toteutuksessa oli ollut pieniä haasteita. Kasvit viihtyivät pidempään ja keskityin yhäkin mahdollisimman helppohoitoisiin. Talvi oli (ja on varmaan yhäkin) vaikeinta aikaa: Valon vähyys ja veto ikkunalaudalla vei puhdin pois monesta kasvista - puolet kuoli, vaikka kuinka yritin varjella uusia silmäteriäni.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta täytyy sanoa, että minulla on nykyään useita kasveja, jotka ovat kestäneet menossa mukana jo useamman vuoden. Tästä voi varmasti kiittää myös taustajoukkoja, jotka ovat pienen anelun jälkeen suostuneet kastelemaan näitä, kun itse olen huidellut maailmalla.

Pari viikkoa sitten otin uuden askeleen. En ole koskaan kuvitellutkaan, että pystyisin pitämään orkideoita hengissä ainakaan kolmea päivää pidempään. Täytyy silti sanoa, että kohta kolme viikkoa on kulunut ja vielä sinnitellään näyttää lupaavalta (piti ottaa kuva talteen tästä pienestä ihmeestä):


Tämän lisäksi uskollinen joulukaktukseni näyttää siltä, että siellä on kymmeniä pieniä kukannuppuja. Mikäli en onnistu tappamaan sitä seuraavien viikkojen sisällä, voi syksyn pimeyttä ilahduttaa yksi kukkakeidas lisää. Siispä odottelenkin tilanteen kehittymistä sormet ristissä.