Tukholman teillä tietymättömillä

Joskus matkalla on selkeä suunnitelma ja lista niistä paikoista, jota haluaa käydä ja kokea. Tukholma on tässä suhteessa liian lähellä. Se on niin lähellä, ettei jaksa suunnitella. Se on niin lähellä, että jos maihin ei risteilyltä ehdi, ei se kaada maailmaa. Lisäksi se on niin lähellä, että jos toisella on hyvä suunnitelma, voi lähteä mukaan ilman pelkoa, että menettäisi jotain olennaista. Viimeksimainittussa kuviossa minulla oli Tukholmassa onni olla mukana.

Suunnitelma oli selkeä: shoppailu. Kaveri oli ottanut selvää, että terminaalin läheltä lähtee bussi Nackan ostoskeskukseen. Käytännössä pysäkki löytyi helposti viereisen ison tien varrelta. Haasteita tuotti bussilippuautomaatti, koska Ruotsin busseissa kuljettajalle ei voi maksaa. Lippuautomaattiin kävi kolikot (joita ei ollut) ja jotkin kortit (seikkailevan kaksikon viimeinen kokeiltava kortti kävi, kaikki muut eivät tunnistuneet automaatilla). Bussi numeroltaan 471 (myös muut 400-alkuiset bussit olisivat varmaan käyneet) vei viidessä minuutissa perille. Suunta oli poispäin totutusta gamla stanista.

Tältä ostoskeskus sitten näytti:


Sisällä tuntui ajoittain sekavalta: samantyyliset kaupat eivät välttämättä olleet lähekkäin ja värien määrä oli ajoittain hieman levoton. Vaihtoehtoisesti en ollut itse kovinkaan vastaanottavaisessa tilassa. Toki ostoskeskus oli itselleni uusi ja värien käyttö näyteikkunoissa erosi totutusta pelkistetystä skandinaavisesta linjasta, joka vaikutti mielipiteisiini. Kiertämisestä huolimatta oikein mitään päätynyt haaviin. Ylhäältä päin kuvattuna näky oli hieno:

Mitään ostettavaa ei oikein löytynyt. Syitä voi etsiä edellisen yön väsymyksestä, kalliihkosta ruotsin kurssista (Suomessa olevista ketjuista sai samat vaatteet halvemmalla, joten erityistä syytä niiden ostamiseen Tukholmasta ei ollut) tai ruotsalaisesta tyylistä, joka ei ihan vielä uponnut. Ehkä olisi vain pitänyt ostaa jotain ja katsoa, kun puolen vuoden päästä silmä on tottunut ja se on silloin suurinta muotia Helsingin kaduilla.

Nacka oli pääasiallinen kohde, josta ihmeeksemme selvisimme alle ajatellun ajan. Tämän jälkeen aloimme pohtimaan, mitä sitten. Otimme bussin takaisin Slussenin vanhaa ruotsinkirjaa muistellen ja sen jälkeen suuntasimme metrolla sattumanvaraisesti valittuun kohteeseen, joka tällä kertaa sattui olemaan Hötorget. Sään ollessa kaunis ja keväinen oli kiva tallustella pitkin Tukholman katuja ja kujia.

Kuten kuvista näkyy, lunta oli vähemmän ja kujat sympaattisia:


Gamla Stanista lyötyi myös aivan todella sympaattinen kahvila:

Voisiko näitä saada lisää Helsinkiinkin? Jooko?




Rauhallinen ympäristö toi tunnelmaa ja oli mukava vastakohta villille risteilylle.

Matkalla laivalle huomasin vielä Lundin huvipuiston, joka kimmelsi houkuttaen talvipäivänä:

Tukholmassa olisi toki voinut olla pidempäänkin. Koti kutsui turhan kovaa vauhtia, joten ehkä pitää taas jossain vaiheessa suunnitella reissua, joka olisi jollain lailla suunniteltu.

Jäistä menoa

Elämässä on tiettyjä peruselementtejä, jotka kiehtoivat jo lapsena. Takan tuleen on kiva tuijottaa, vedellä on kiva läträtä ja lätäkköjen narskuva jää oli ihan parasta rikkomista varten. Jäässä itsessään on jotain jylhää ja kovaa. Karskin elämän merkit, joka ei taivu kovuudelle ainakaan ihan helposti. Ainoastaan auringon lämpö saa sen joskus sulamaan.

Tällä alustuksella ei taida ollakaan ihmeellistä, että muutama kuva tuli otettua veden eri muodoista. Ensimmäisenä aamuna vaikuttavinta oli sumu ja jäät, joita laiva rikkoi matkallaan. Tällaisella merellä mielellään seilaa, jos ei itse tarvitse huolehtia jäistä ja eteenpäin menosta:

Paikoitellen jäät olivat muodostaneet kiinteämpiä alueita, jotka jatkuvat silmänkantamattomiin:

Tukholman satama-alueella paikoin oli sulaa ja paikoin taas tarvitaan parkkeeraukseen jäänmurtajaa:

Myös avomerellä oli paikoitellen osioita, joissa oli vain jäälauttoja tai ei niitäkään. Tämä kuva kylläkin Tukholman satama-alueelta, jossa liikennöinin vuoksi reitit pysyvät suunnilleen auki:

Kevään merkkeihin voidaan lukea jäiden välissä uiskentelevan joutsenparin, voihan?

Jään lähdön aikaan on hetki, jolloin vedessä on vielä pientä riitettä ja vesi vaikuttaa olevan uskomattoman tyyntä:

Hyiset kelit vielä jatkuvat ainakin viikon. Voin siis ihailla jäisestä maisemasta vielä hetken, ennen kuin aurinko alkaa muistuttamaan elämästä, joka herää lumen alta.

ps. Korkeasaaresta taitaa tällä hetkellä löytyä jääveistoksia, jos haluaa nähdä, mihin tämä luonnon kova materiaali taipuu.

Mennyttä lomailua

Kummasti vaan lähestyy vuoden 2010 loppu. Sen johdosta itsekin päätin hieman kurkistaa menneeseen vuoteen. Toki paljon tapahtui myös kotimaassa ja arkenakin nauru maittoi. Oheiset kuvat ovat pääosin lomalta otettuja ja muistuttavat, miksi se pieni sisäinen matkustajankaipuu aina ajoittain herää henkiin.

Keväällä ensimmäisenä oli vuorossa Hong Kong (ja myös Macao). Pääsiäisen aikoihin veri vei taas Aasiaan suurkaupunkien sykkeeseen.

Hieman erilainen hotellihuone:




Lintuja näki myös porraskäytävissä:

Kaloja myytiin lemmikeiksi muovipusseissa:

Hong Kong ei ollut ihan niin puhtoinen ja viaton kuin Singapore. Oheisen graffitin bongasin kuitenkin Macaosta:

Yöaikaan valojen tanssi oli huimaava:

Kaupungin siluetti:

Kukkataidetta:


Hong Kongin jälkeen kesällä oli suuntana Berliini:
Erilaista kukkien istutusta (näitä tulee niin ikävä, kun katsoo ulkona dominoiviin nietoksiin):


Maalattu muurinpätkä:

Positiivista:

Vanha rajapyykki:

Kurkistus parlamenttiin ilta-aikaan. Tyhjää oli täynnä.

Tämä kuva on jotenkin niin sitä, mitä miellän Berliiniin: Rosoisuutta, erikoisia ratkaisuja puhumattakaan perinteikkäästä liikennevalosta:

Yöaikaan jokien varsilla näytti tältä. Kelpasi juoda kupponen ja nauttia kesäisestä yöstä:
Berliinin jälkeen suuntana oli sitten Tukholma:
Kuninkaalliset häät olivat tulossa ja puistot sen mukaiset:


Varsinainen tarkoituskin matkalla oli (jumboiksi tultiin, hauskaa oli silti):


Kesäistä Suomea ja Suomen helteitä pääsi myös nauttimaan:

Puhumattakaan metsämansikoista!

Loppukesällä taivas tummui ja oli taas aika ilotulituskisan. Näihin kuviin on myös hyvä lopettaa, sillä uutena vuotena harvoin tulee räpsittyä hyviä kuvia ilotulitteista.


Ei yhtään hullumpi vuosi tämäkään! Reissaaminen jäi hieman vähemmälle kuin edellisinä (joskus näinkin päin). Silti aika paljon kaikkea ihmeellistä tuli koettua ja nautittua tässä matkan varrella.

Uuteen reissuun

Päivät vilisevät kovaa vauhtia eteenpäin. Viime viikot olen jotenkin ollut niin menossa, ettei ole hetkeä aikaa hengähtää koneen ääressä. Berliini oli mahtava, siitä hieman myöhemmin. Kello lähentelee puolta yötä, huomenna olisi taas edessä Tukholma ja pakkaus myöhässä. Tämän vuoksi purnaan hieman ja jatkan myöhäistä pakkaamista.

On se kumma, kun näin naisena ei ikinä pääse kenkäongelmista eroon. Alkukesästä keskeinen ongelma oli, että vanhat hajosivat päälle, enkä onnistunut löytämään mitään uutta kivaa tai kiinnostavaa. Berliinissä onni tuli vastaan ja löytyi useampikin pari. Nyt pakkauksen ongelmana puolestaan on se, etten osaa valita, että mi(t)kä pari(t) pitäisi ottaa mukaan. Tilannetta ei helpota ainakaan se, että uusista kengistä ei tiedä, mikä painaa tai hiertää ja mikä ei. Loistava kenkä voi yön tummuessa alkaa puristaa kuin viimeistä päivää. Toisaalta jotkut kengät pehmenevät todella nopeasti, jolloin ensivaikutelma voi pettää. Omaa haastetta komboon lisää se, että onnistuin jotenkin lyömään isovarpaani jalkapallossa, jonka seurauksena se on oikein kauniin värinen ja hieman turvonnutkin. Pelaamista se ei toivottavasti enää estä, sen verran hyvin se on jo alkuviikosta parantunut - onneksi.

Niin, syy Tukholman reissuunkin on varsin eksoottinen, kun miettii omaa elinpiiriäni. Lähden sinne nimittäin jalkapalloturnauksen varjolla. Toki MM-kisat käynnissä ja jalkapallohuuma täyttää kisakatsomot. Hieno homma, vaikka yleensä olen suhtautunutkin suhteellisen nuivasti jalkapalloon. Silti ei koskaan tiedä, mitä seuraavan nurkan takaa löytyy. Päädyin lupautumaan Tukholmassa järjestettävään turnaukseen nolla-kokemuksella ja viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt intensiivisesti saada kiinni siitä, mitä valtaosa pojista on hinkannut jo ala-asteen pitkinä iltoina.

Pieni jalkapallokärpänen on päässyt puremaan ja kisoihin valmistautumistarkoituksessa olen jopa katsonut muutaman MM-pelin. Lisäksi olen harjoitellut potkimista, kuljettamista ja kaikkea muuta, minkä voisi kuvitella liittyvän jalkapalloon. Hauskaa on ollut ja nauru raikanut siitäkin huolimatta, että varmaan jokainen kuudesluokkalainen poika pesee minut jalkapallotaidoissaan mennen tullen. Ei ne taidot aina merkitse. Turnaukseen olen lähtenyt selviytymisstrategialla, jossa toivon selviäväni munaamatta aivan totaalisesti ja rikkomatta itseltäni paikkoja. Tähdeksi minusta ei vielä ole, mutta mikään ei kiellä hauskanpitoa takakentällä auringon porottaessa niskaan.

Viimeinen päivä neljän tunnin yöunilla

Aamulla Pariisissa näin kaupungin ehkä ensi kertaa hiljaisena, autiona. Kaupunki ei ollut kunnolla vielä herännyt uuteen päivään, kun talsimme sen katuja hieman ennen kello kuutta juna-asemalle päin. Tiukille taas vaihteeksi meni tuo vaihto lentokentälle vievään bussiin, sillä juna oli juuri mennyt asemalta ja seuraava tuli vasta vartin päästä. Lisäksi onnistuin eksymään yhteen suljettuun kauppakeskukseen, josta sitten kiltti siivooja ohjasi oikealle uloskäynnille. Siitä sitten juoksin vastapäiselle bussiterminaalille, jopa ehkä sen minuutin ennen virallista bussin lähtöaikaa. Aivan niin tiukille ei kuitenkaan mennyt, sillä myös seuraavassa bussissa oli Stockholm-kyltit, eli silläkin olisi vielä tarvittaessa ehtinyt perille. Sitten istuttiin kiltisti bussissa, jonotettiin kiltisti jonoissa ja tuskailtiin ensin raiskin koneessa ja sen jälkeen uudestaan kaksi tuntia lentokenttäbussissa, joka oli kuin sauna, lämmitys päällä siitä huolimatta että ulkona oli +28.

Eilisestä Tukholman visiitistä en saanut oikein paljoakaan irti. Ehkä syynä oli, että olen kiertänyt niin paljon viime aikoina, ettei Tukholma tuttuudellaan enää jaksanut niin sykähdyttää. Olin myös väsynyt, enkä ollut kunnolla valmistautunut etsimään mielenkiintoisia visiittikohteita. Lukemastani opaskirjasta voi sanoa, että siinä oli hyvät kartat, mutta muuten se oli suunniteltu vanhemmalle väelle. Käytin siis aikani outojen asuviritelmien bongailuun, joskaan kuvia näistä en hoksannut/kehdannut ottaa. Kaupat olivat täynnä kasarin kammotuksia ja vanha kaupunki pullollaan turisteja, jopa siihen asti että joutui jonottamaan päästäkseen kulkemaan vanhan kaupungin läpi.

Tukholma tuntui myös kalliilta, sillä esimerkiksi kahdenkymmenen minuutin kävelyä vastaava metromatka Slusseniin maksoi yli neljä euroa. Slussenissa kiertelin kävelykatua ja lopulta kävelin takaisin tuonne cityterminaaliin, josta sitten bussi illalla vei Arlandaan. Lähdin oikeastaan Arlandaan päin jo vähän etukäteen, sillä jostain syystä en keksinyt suurempaa tekemistä sen jälkeen, kun olin kiertänyt city-terminaalin ympäristöä kolmisen tuntia. Arlandan lentokenttä oli varsin pieni, ainakin se terminaali, josta meni Finskin lennot Helsinkiin. Näin ollen keskityin lukemaan kirjaa nimeltä Läppstifts djungel, jotta edes hieman saisin tuntumaa ruotsiin, kun kerta Ruotsissa olin. Aitous oli kuitenkin kaukana, sillä kyseessä oli jenkkikirjailija, jonka teos oli ruotsinnettu. Lentokone oli lisäksi lähes puoli tuntia myöhässä, jotenkin kuitenkin onnistuin saamaan itseni ulos varsin nopeasti ja juuri ehdin kaupunkiin vievään bussiin, joten kotona olin hieman puolenyön jälkeen. Nyt kuitenkin alan purkamaan laukkuja ja pesemään kamoja, joten tarkempia kuvauksia Pariisista tai Barcelonasta tulee myöhemmin.

Uuteen reissuun

Pieni kipristely vatsanpohjassa ja puolitäysi rinkka nurkassa kertoo, että kohta taas käy matka halki lukuisten lentokenttien kohti uusia seikkailuja. Tällä kertaa seikkailut alkavat jo hyvin lähellä, sillä matkustan ensin Tukholman kautta Pariisiin. Jotta oikeasti korostuisi tämä sana seikkailu, niin matkaa kuvastaa se, että laskin pari tuntia siirtymään lentokentältä toiselle. Valitettavasti lennän kuitenkin Ryanairilla Pariisiin, joten lähtökenttä on Skavsta, joka sitten sijaitseekin 100 kilometria Tukholmasta etelään. Ongelmahan se ei olisi, ellei vaihtoon olisi vain 3 h 45 min ja saapumiskenttä Arlanda, joka puolestaan sijaitsee Tukholman pohjoispuolella. Näillä näkymin flygbuss-vaihtoehdot ovat näppärimmät, mutta niilläkin menee se 2 tuntia pelkästään matka-aikaan City-terminalenin kautta toiselle kentälle. Lisäksi sitten menee jonkun verran aikaan lentokoneesta pääsemiseen, bussien etsimiseen ja yleiseen säheltämiseen, joten tiukaksi menee. Onneksi Skavsta on kai ihan suhteellisen pieni kenttä, joten uskoisin, että reilu tunti riittää, mikäli vähän selittää ja pyytelee anteeksi.

Kiireen johdosta olen jo vaihtanut jokusen kruunun valmiiksi lompakkoon, kaivanut kaikki turhat kamat pois rinkasta, jotta se mahtuu käsitavaroihin, mitannut rinkan useaan kertaan, jotta se tosiaan täyttää kaikki ehdot (puoli senttiä menee pituudesta yli, mutta eiköhän se ole ihan ok noin) ja pakannut mukaan tulevat nesteet kymmeneen kertaan uudestaan, kun on aina löytynyt joku aurinkorasva/deodorantti/muu vastaava, joka ehdottomasti pitää vielä mahtua siihen litran nestekiintiöön. Onneksi on sentään Japanista ostettu yhden litran lentopussi valmiina, joten ei tarvitse sitten Helsinki-Vantaalla säheltää noiden lentojen kanssa. Lisäksi olen kirjoittanut ylös netistä hakemani bussiaikataulut, opiskellut Skavstan ja Arlandan lentokenttiä ulkoa ja jännittänyt jo ihan liikaa varoiksi huomiselle. Toivottavasti ei sitten huomenna enää tarvitse.

Nyt pitää sitten enää huomenna herätä ihan tuskaisen aikaisin, hypätä koneeseen ja pitää sormet ristissä, että Finnair tosiaan pystyy pysymään aikataulussaan tämän kerran ja laskeutumaan kasilta Arlandaan. Pitäkää mulle peukkuja, sillä onnea mä jonkun verran tarvitsen tuossa harhailussa Tukholman halki!

Lentorulettia Euroopan halki

Suomessa on tunnetusti varsin kalliit lentolippujen hinnat. Esimerkiksi tällä hetkellä suorat lennot Barcelonaan maksavat yli 800 euroa Finnairilla. Skyscanner ei löydä paluulentoja ja kilroynkaan haulla tulee hinnaksi lähes 400 euroa. Lennot kannattaakin yleensä hankkia jo kuukautta aikaisemmin, mutta silloinkaan en onnistunut löytämään lentoja alle 330 euron. Nämäkin sisälsivät pitkät ja hankalat vaihdot. Luova hulluus kuitenkin kannattaa, sillä kohteita ja halpalentoyhtiöitä on Euroopassa paljon, eikä yksikään hakukone onnistu kartoittamaan niitä kaikkia.

Olimme suunnitelleet kaverin kanssa Barcelonan-visiittiä jonkun aikaa jo hieman ennen Japaniin lähtöä. Itse bongasin ryanairilta halvat lennot (80 e) Tukholmasta Pariisiin ja siitä matkan suunnittelu lähti. Koska kyseessä on ryanair, täytyy varata parikymppiä suuntaansa siirtymään kentälle, eli siihen tulee vielä se 50 lisää siirtymäkustannuksia edestakaisin. Helsinki-Tukholma -väli onnistui sitten 80 eurolla ja Pariisista löytyi Barcelonaan ihan oikeatkin lennot 120 eurolla. Kokonaisuudessaan siis kustannuksia tulee suunnilleen saman verran kuin suorassakin lennossa, muutaman päivän reissu venyi viikkoon ja pääsee näkemään myös Pariisia ja Tukholmaa. Yleensä aika on se kriittinen asia, minkä takia tällaiset venytykset eivät ole mahdollisia, mutta tällä kertaa lomalaisena ei muutama ylimääräinen päivä Pariisissa ja yksi iltapäivä Tukholmassa kuulostanut yhtään hullummalta. Lisäksi sama kaveri asuu Pariisissa, joten yöpyminenkin onnistuu varsin helposti ja näppärästi. Bonuksena on vielä se, että voidaan lähteä samasta paikasta Barcelonaan, eikä tarvitse sopia treffejä mihinkään ihan vieraaseen kaupunkiin ja uuteen kohteeseen.

Matka kuitenkin alkaa tuossa ensi viikon keskiviikkona ja palaan seuraavan viikon tiistaina. Yritän päivittää blogiani taas mahdollisuuksien mukaan. Pariisissa olen matkaillut useampaan kertaan ja varsinkin vaihto-oppilasvuoden aikana kävin siellä useasti. Näin ollen tällä kertaa ajattelin käyttää pari päivää ainoastaan tunnelman aistimiseen ja fiilistelyyn. Sääkin näyttää suosivan, sillä sekä Pariisiin että Barcelonaan oli luvattu keskiviikoksi +26, joka on aika optimaalinen, jotta jaksaa nauttia ja puuhata. Vinkkejä vierailukohteista otetaan kuitenkin innolla vastaan.