Kevättä ilmassa

Kevään tuoksu, raikkaat tuulahdukset. Jään reuna, joka tihkuu pieniä vesipisaroita. Aurinko, joka kietoutuu ympärille. Aivan kuin se rakastavainen, joka on ollut pitkään poissa. Unohtunut armas, joka lumoaa niin, ettei haluaisi päästä irti. Kevään huuma, josta on vaikea saada tarpeeksi.

Kaisaniemessä on vielä mitattu yli 60 senttiä lunta ja hytisen kevättakissa. En voi itselleni mitään, en voinut vain vastustaa kiusausta. Talvitakissa on jo tarvottu niin pitkään. Hypähdän ratikasta ulos ja kipitän sisään pakoon pakkasta. Vaikkei kevät lämpö vielä syleilekään, pidän kiinni pienestä illuusiostani.

Yona - Kevätfiilis

Sunnuntaiaamun rentoilua

Uusi aamu ja kämppä valoa tulvillaan. Maailma herää eloon. Olo on rento, levännyt. Eilen tuli liikuttua paljon, käveltyä ulkona ja ihmeteltyä sitä, miten kroppa taas toimii tai ei toimi. Illan kohokohtia oli ilmavan voltin hyppääminen volttimonttuun, sekä trampoliiniin ja airtrackkiin tutustuminen. Neljä tuntia akroilua takasivat kyllä sen, että tänään on yksi jos toinenkin lihas kipeä, aivan kun niitä olisi käytetty johonkin hyödylliseen tai hyödyttömään. Illalla simahti nopeasti. Myös uusia lihaksia on löytynyt hartioiden läheltä ja ne muistuttavat myös olemassaolostaan. Takareisistä en viitsi edes mainita, ne ovat aina jumissa ja nyt ne ovat vielä enemmän, vaikka olen useaan otteeseen eilen ja tänään niitä venytellyt.

Aamun ihana yllätys oli auringon lisäksi Spotifyssä, Lana Del Rey:ltä oli ilmestynyt uusi levy. Tässä vähän vanhempaa materiaalia, Blue Jeans.

Lanan haastattelu:

Päivän menovinkki

Junior Boys soittaa Tavastialla. Vielä saa lippuja!

Musiikkieväistä uutta voimaa

Lokakuun loppu, sateet, syksyinen hämärä. Vielä ei ole vaihtunut kellon viisarit ja talveenkin on yllättävän pitkä matka. Sitä ennen pitää kömpiä pimeydessä töihin, taistella loskan läpi ja hikoilla ratikkamatka muiden matkustajien kanssa. Eteiset täyttyvät kurasta, kalenteri tehtävistä töistä.

Ei ehkä maailman inspiroivin ympäristö, joten se on kiva unohtaa hyvän musiikin ja mukavan tekemisen parissa. Jostain syystä olen kuunnellut aika paljon ruotsinkielistä musiikkia viime aikoina. Tässä taas hyvä esimerkki:

Raymond & Maria: Ingen vill veta var du har köpt din tröja



Video on oikeastaan tehty erikseen itse bändistä. Virallisempaa videota voi katsella täällä. Se on tosin englanniksi - tykkäsin enemmän ruotsinkielisestä versiosta. Jottei ihan bändiä kokonaan unohtaisi, ohessa on itse bändiläisten Nej:



Ruotsinkielinen musiikki ei toki ole ainoata, mitä kuuntelen. M83 - We own the sky (niin kesäistä tunnelmaa, ettei mitään rajaa):



Aeroplane - Superstar (Lady Gagan ja kumppaneiden irvoasujen jälkeen tämä oli mielestäni hauska):



Little Dragon - Twice (tämä oli niin söpö video, että oli pakko laittaa, vaikka olen maininnutkin bändin jo aikasemmin):



Gold Panda - You (valitettavasti en löytänyt kunnon videota, biisistä tuli silti korvamato)



Näillä eväillä jaksaa taas ihmetellä ja löytää se tunnelmallinen pimeys syksyn synkkyydestä.

Bändi Brooklynista

Joskus huomaa olleensa paikalla, muttei kuitenkaan läsnä. Lähellä ja silti niin kaukana, koska ei tajua. Olin samoilla festivaaleilla, joissa Marina and the Diamonds esiintyi ja silti aloin kuuntelemaan ensimmäistä kertaa bändiä paria viikkoa festareiden jälkeen. Harmitti, sillä sen jälkeen olisin palanut niin kovasti halusta nähdä bändi livenä.

Vastaavanlainen tilanne tuli vastaan myös nyt, kun sattumanvaraisesti eksyin kuuntelemaan itselleni tuntemattoman bändin musiikkia. Kyseessä on yhtye nimeltä Neon India ja kuin sopivasti he tulevat Brooklynista. Luultavasti heillä ei kuitenkaan olisi ollut keikkaa kotiseudullaan silloin kun siellä kesällä vielä taapersin - ainakin toivon vahvasti niin. Nyt voin taas toivoa, että bändi saataisiin jollain ilveellä tänne kylmään Suomeen. Näen itseni niin jammailemassa mukana.

Neon India - Sleep Paralysist

Viikonlopun vilahduksia

Viikonloppu on taas alkanut laiskan rennosti. Joskus ei jaksa liidellä tuhatta sataa ympäri kaupunkia, vaan kotonakin on oikein hyvä. Kroppa sanoo, että nyt on sykitty hetkeen ihan tarpeeksi, hellitä vähän. Lihakset ovat kipeät, pientä lämpöä pukkaa ja väsyttää.

Hiljaisissa hetkissä on se mahtava ominaisuus, että voi tehdä ihan mitä lystää. Voi lukea lemppariblogeja kuukauden tauon jälkeen, voi siivota nurkkia vanhasta pölystä. Voi katsoa netistä suosikkisarjan viimeisimmän jakson - tai etsiä uutta musiikkia.

Ane Brun - Do you remember



Melissa Horn - Innan jag kände dig



Rakkautta ja Anarkiaa-hehkutus on jäänyt vähän hiljaiseksi blogin puolella. Se ei silti tarkoita sitä, että kokonaan olisin unohtanut Helsingin parhaat elokuvafestivaalit. En ole vaan ehtinyt perusteellisesti tutkia, mitä kaikkea mahtavaa tänä vuonna olisikaan tarjolla, joten erillinen postaus olisi ollut turha. Pari hyvältä kuulostavaa leffaa sai riittää. Toinen oli ainakin aivan tosi hupaisa. Naapurini Yamadat, joka oli yksi ensimmäisistä tietokoneella toteutetuista animaatiosta. Niille, joiden katseeseen syyttyy tuttu kiilto siinä vaiheessa kun mainitaan Studio Ghibli, on tämä raihna varsin raikasta katsottavaa. Huomenna suunnitelmissa sitten olisi erään islantilaispätkän näkeminen. Islannin musiikki kun tuntuu olevan niin hip, pop ja in, joten Sigur Rosin elokuvan Inni missanneelle Takapiha varmaan tuo edes vähän lohdutusta. Ainakin jotain menoa ja meininkiä piristämään koleata syyspäivää.

Viikonlopun viettoon ja sekalaista sälää

Kaksi vanhaa klassikkoa, Gilmore Girls & Alanis Morissetten That particular time, siitä lähtee viikonloppu hyvin käyntiin:



Kaveri kävi katsomassa Pekingin Oopperaa ihan Helsingissä tuossa viikko, kaksi sitten. Youtubesta katsottuna näytti niin veikeältä, että olisin itsekin halunnut mennä katsomaan (mutta siinä vaiheessa näytös oli jo loppuunmyyty). Onneksi youtube on keksitty.



Suuntaan huomenna Tallinnaan, jossa ajateltiin erään kaverin kanssa lähteä pyöräilemään ja tutustumaan ympäristöön. Kävin siellä viimeksi toukokuussa, jolloin keräsin ylös hyviä lounaspaikkoja ja kahviloita. Postaus ei ole vieläkään valmistunut, mutta ehkäpä tämän reissun jälkeen on taas uutta intoa...

Flow-festivaalien antia

Olin niitä ensimmäisiä, jotka kävivät ensimmäisillä flow-festivaaleilla, jotka pidettiin Suvilahdessa. Silloin oli yksi pieni lava ja toinen vielä pienempi nurkkaus. Kymmenkunta bajamajaa tervehti yleisöä. Niihin aikoihin Koneisto veteli viimeisiään ja uutta musiikkia tuova festivaali löysi heti paikan sydämestäni.

Aikaa siitä on kulunut jo useita vuosia ja sen jälkeen olen tainnut jättää väliin vain yhdet festarit. Nekin lähinnä sen vuoksi, että sijainti oli väärällä puolella maapalloa. Väkijoukon määrä on kasvanut, samoin lavat ja logistiikka. Osa hyvään suuntaan, osa taas... On se tätä nykyä aika hurjaa, kuinka valtavasti festivaaleille tulee ihmisiä.

Silti jotain uniikkia on säilynyt, enkä osaisi kuvitella elokuuta Helsingissä ilman Flow:ta. Oikeastaan en niistä nykyajan supertähdistä niin välitä, esimerkiksi Kanye sai jäädä suosiolla väliin. Silti Flow on onnistunut tarjoamaan vuosi vuodelta uusia musiikkituttavuuksia. Ihmisiä, jotka osaavat todellakin soittaa, vaikkeivät massat olekaan heitä löytäneet. Uniikkia melodiaa, jota on kiva kuunnella syksyn öiden pimetessä. Tässä muutamia suosikkejani - toki Röyksopp ja Empire of the Sun ovat soineet soittolistoilla jo pitkään, loput neljä ovat hyviä uusia tuttavuuksia.

Ohessa muutamia kuvia viime viikonlopun meiningeistä:

Ihmismassa oli paljon

Illan tummentuessa voimala-alue syttyi eloon. Huomioi hieno täysikuu.




Odotuksen huumaa, kun vielä lava on tyhjä ja valot jo antavat vinkkejä tulevasta:



Sitten niihin artisteihin. Kaikista ei voi kirjoittaa, eikä jokaista voi mainita. Nyt siis vain ne, jotka tuli itse nähtyä, koettua ja muisteltua jälkikäteen, että olipas hyvä keikka.

Röyksopp - Islannin lahja elektroniselle musiikille. Muutama vuosi sitten Ilosaaressa oli ehkä yksi parhaista keikoista ikinä. Kello oli luokkaa yksi päivällä ja porukka hyppii aivan euforiassa. Flowssa oli ehkä hieman liikaa porukkaa, jotta tunnelma olisi ollut yhtä intiimi. Siltikään en voisi kuvitella missaavani Röyksoppin keikkoja.


What else is there:



Empire of the Sun - Australian valoa Suomen päiviin ja öihin.

Viime talvena päivät olisivat olleet pidempiä, jos Empire of the Sun ei auringollaan olisi valaissut niitä. Keikka oli mahtava. Tuli hypittyä ja tanssittua. Samoin tuli hypittyä siinä vaiheessa, kun Nykissä tajusin, kuka onkaan lauantain päätähti.

Walking on a Dream




Hauschka - ei voi sanoa muuta kuin että tosi hauska ja ihmeellistä, millaisia ääniä flyygelistä voi saada aikaiseksi



Hercules & Love Affair







Iron & Wine - leppoisampaa lauantai-iltapäivään

Iron & Wine oli lauantaipäivän hiljainen siirtyminen musiikin pariin. Sopi hetken tunnelmaan.

Flightless Bird, American Mouth:




Human League - mitä ilman olisimmekaan syntikkapoppia ja vanhaa kunnon rallatusta Don't you want me

Viikonlopun viettoon

Kesäiset päivät kutsuvat vielä viilettämään kaupungilla. Jostain pulppuaa taas ilo kiireen keskellä. Elämä, joka maistuu niin elämälle. Musiikki, joka kolahtaa taas aivan eri lailla. Katselee päiviä aivan uusin hymyilevin silmin. Tuntuu, että kiire ja paineet helpottavat pala palalta ja alkaa lopultakin rentoutua.

Viikonlopun kunniaksi hyvä biisi: Ed Sheeran - Wayfaring Stranger



Sunnuntaina on muuten taas ravintolapäivä. Siis siinä mielessä, että pienet ja isommat nyyttipajat avaavat ovensa päiväksi ja myyvät ruokaa nälkäisille. Saatan itsekin lähteä kaupungille ihmettelemään, mitä salaperäiset ikkunat tai korit saattavatkaan sisältää.

Kesäyön äänet

Elokuussa illat pimenevät, tummenevat ja lämpimät yöt kutsuvat viilettämään Helsingin yössä. Valitettavasti samaan aikaan osuu töihinpaluu, joka on ollut kiireinen kämpän sisustamisen, kavereiden näkemisen ja kaiken muun hässäkän merkeissä. Hiljaista on ollut bloginkin puolella, mutten oikeastaan ole jaksanut stressata. Välillä elämä vie ja välillä on aikaa kirjoittaa. Juttuideoita olisi vaikka muille jakaa, kuviakin iso pino, mutta jos ei tietokoneen äärellä jaksa tai ehdi istua muuten kuin töissä, niin eipä sille mitään mahda.

Musiikki on ollut aina lähellä sydäntä. Suvilahdessa on järjestetty useita tapahtumia, joihin olen onnellisena osallistunut ja nauttinut sydämeni kyllyydestä. Yksi näistä toki oli viime viikonlopun flow, josta olen onnekkaasti jo toipunut. Hyviä bändejä tarttui mukaan useita ja niistäkin ajattelin vielä kirjoitella erikseen. Ennen flowta järjestettiin Summer Sound, jossa pääsi nautiskelemaan kesäistä Chicanea ja Above & Beyondia. Toki olihan siellä kunnon festivaalien tapaan myös muitakin esiintyjiä, mutta... nuo kaksi olivat lähinnä se syy, miksi sen piletin ostin.

Kunnon tamppaamista oli taas kerrankin. Korvatulpille tuli käyttöä ja bassot rytisivät kehon läpi. Ehkä liiankin kovalla, mutta tosiaan, ei se niin haitannut, kun korvatulpat oli mukana. Kesäloman lopuksi sain lopulta ostettua uuden kameran ja muutama kuva tuli ikuistettuakin.

Above & Beyond - Good For Me


Kaiuttimet vs. Helsinki: lopputulos taisi olla 0-2 Helsingille

Sydämien tulvaa.


Linnut, oi linnut.


Jotenkin kuvittelin näkeväni tässä niin Nykin valot, mutta voin hyvinkin olla väärässä. Tuli hetkellisesti melkein ikävä.



Huomenna tiedossa on sitten toisenlaista ääntä, kun Art-Goes-Kapakka alkaa. Seitsemältä esiintyy tuomiokirkon portailla suurkuoro, jossa on 85 kuoroa tai lauluryhmittymää. Sen jälkeen kuoroihin voi törmätä illan aikana paikallisissa nautiskelupaikoissa. Tarkemmat kuorojen aikataulut löytyvät mm. täältä. Tuomiokirkon portailla voi myös kuulla erään version sadasta salamasta (aika lähellä tätä, mutta hieman massiivisempi):

Sunnuntaibiisi

Kuumana kesäpäivänä iho kaipaa viileyttä, pisaroita, jotka tuovat mukanaan raikkauden. Virkeyden, jonka kuumuus on vienyt pois jäsenistä.

Kesäsunnuntaina voi tehdä mitä haluaa, aloittaa vaikka päivän volteilla, jos siltä tultuu. Nyt ei kuitenkaan tuntunut ihan siltä, vaan vähän rauhallisempi biisi lupaa rauhaa ja hengailua.

Little Dragon - After The Rain:

Hyvää vappua

Aurinko, tuo ihana keväinen aurinko. Sade, joka kastelit minut niin, että tytöt vessassa kysyivät, onko minut heitetty järveen. Vappu, joka kulkee auvoisena minuutti minuutilta ohitseni. Herkut, joita jääkaappi on ladottu täyteen. Ne odottavat huomista, odottavat ullista. Kaverit taitavat odottaa jo, mutta muutama sana tännekin. Hyvää Vappua blogin lukijoille!

Mylène Farmer - Bleu Noir:

Sairastuneen sienen keikka

Ilta tyttöjen kanssa auttoi pääsemään lomatunnelmiin. Käytiin eilen katsomassa Infected Mushroomin keikkaa. Paikka oli Circus, joka keikkapaikkana oli äänentoistollisesti hieman haastava. Yleisökin tuntui suurelta osin olevan lähes kymmenen vuotta nuorempaa, joten kun samaisessa paikassa esiintyy Ladytron reilun kahden viikon päästä, saattaa se hyvinkin jäädä väliin.

Hyvät tunnelma oli silti. Musiikki voitti (yllättäen) perussedulat tai kallion kuppilat. Tuntui hyvältä tanssia, eikä jalka painanut. Tiesi, että tänään voi nukkua aamulla, ja ettei täksi päiväksi ollut erityisiä suorituspaineita suuntaan tai toiseen. Leppoista jorailua, ei voi muuta sanoa.

Infected Mushroom - Becoming insane (pahoittelen kuvanlaatua, en onnistunut löytämään parempaa versiota)

Ladytron tuli mainittua, sitä kuuntelin joskus viitisen vuotta sitten enemmänkin. Tämän kunniaksi: Ladytron - Runaway

Oi, taas musiikkia

Sumu peittää maan ja lumi sulaa. Ei tarvitse paljoa kurkistella ulos, jotta tajuaisi, että kevään kuukausista toinen tuo jo mukanaan lämpöä ja paljasta maata. Samalla itse löydän uusia asioita, josta voi taas inspiroitua.

Poets of the fall on tuntunut olevan pitkästä aikaa hiljaa. Nyt he julkaisivat uutta materiaalia, jopa uuden levyn. Vanhoille faneilleari uutta kappaletta lisätty mukaan. Uusi kappale on kohtuullinen, mutta oikeampi aika sen julkaisemiseen on syksy, kun tekee mieli käpertyä syvälle peittoon ja unohtaa loska, kura ja kylmyys.

Poets of the Fall - Can you hear me


Uudessa levyssä oli varsin vähän annettavaa - samat vanhat biisit on koostettu kokoelmaksi ja pari uutta biisiä on lisätty mukaan. Ei tarpeeksi, jotta ostaisin uutta levyä.

Syksyisemmistä tunnelmista olen taas alkanut kuuntelemaan ranskalaista musiikkia. Siinä on jotain kepeää, jotain aivan ihanaa. Mélanie Pain on tuttu Nouvelle Vaguesta (joka sekin julkaisi uuden albumin) ja Ignore-moi näyttää niin kesäisessä säässä kuvatulta, että ei voi kuin hymyillä:



Julien Doré & Bash feat Mélanie Pain - Helsinki:



Loppuisi jo sumuiset päivät, sulaisi lumi ja pääsisi nauttimaan keväästä täysin rinnoin!

Sunnuntain etsintä

Sunnuntaipäivät ovat alkaneet juoksennella ohitseni. Aamulla nukun pitkään. Lehdenluku, aamupala. Ihana rauha ja auringosta nauttiminen. Sitten kerään kohteet, joita pitäisi käydä katsomassa. Ei sitä milloinkaan tiedä, josko tänään olisi se päivä, että etsintä päättyisi.

Kylmyys iskee luihin ja ytimiin, kun koko ajan täytyy vaihtaa kulkupeliä tai olla sisällä. Kurasuojien laittoon ei ikinä opi, aina ne tuntuvat märiltä ja hankalilta. Sisäinen naapurigyylääjä pääsee omaan elementtiinsä, pohtien, että nämäkin rappuset ovat ihan likaiset ja tämäkin hissi on varsinainen koppero.

Kurkistella vieraiden ihmisten komeroihin ja yrittää edes vaikuttaa siltä, että tietäisi, mitä on tekemässä. Kaivelee mielestään niitä fiksuja kysymyksiä esille ja pohtii, vaikuttaako ihan ääliöltä. Eri asuinalueet tulevat tutuiksi, vaikkei niissä olisi niin pyörinytkään. Kännykkä alkaa tunnistaa kadunnimiä toisensa jälkeen ja tutusta kaupungista löytyy aivan uusia liikenneyhteyksiä.

Toisissa kämpissä sydän sykkii pakahtuen onnesta edes sen hetken ajan. Haaveet lentävät, että entä jos... Yli puolet asunnoista on sellaisia, että huumaannun hetkeksi, että olisi niin ihana asua tässä. Sitten monesti kierroksen jälkeen summaa, ettei taaskaan yhtään. Yhtään sellaista, jossa voisi kuvitella edes asuvansa. Siinä valtavassa kattokerroksen avarassa asunnossa oli hassu keittiö, mainiossa keskustayksiössä kuului ratikat aivan liian kovaa kolmen lasikerroksen läpi tai putkiremonttiin menevän kämpän lähtökohtainen hinta oli vaan niin korkea, ettei kokonaisuudessa ole mitään järkeä. Ihmetellen, että miksi juuri kyseiset asunnot valitsikin tällä kerralla kierrokselle, kun tarkoituksena oli oikeasti ottaa vain niitä mahdollisia, potentiaalisia tapauksia.

Silti en helposti lannistu ja etsintä jatkuu. Musiikkia sentään löytyy edes vähän helpommalla, tässä on Ellie Golding ja Your song:

Zip 112

Silmät pyrkivät auki, vaikkei kello ole edes kahdeksaa. Mitä ihmettä on tapahtunut? Lauantai-aamu kurkistaa uutena ja ihmeellisenä. Outoa on se, että ilma on lauhtunut, pakkasasteita on ihmeteltävänä vain muutama viime päivien kahdenkymmenen sijaan. Lopultakin, alkoi ärsyttämään jo kymmeneen vaatekerrokseen pukeutuminen.

Mitä uutta? Tukholmasta olisi tulossa vielä juttua kuvien kera. Viime viikonlopulla olin rätti ja puhki ja väsynyt ja... Nyt kuitenkin lauantai-aamun heräilystä voi päätellä, että akut on taas ladatut ja olen valmis kohti uusia seikkailuja. Mukaanlukien Tukholman seikkailuista raportoimisen.

Lentolippuja en ole ehtinyt vielä varaamaan. Kesän suunnitelmat alkavat silti hahmottua. Näillä näkymin tiedossa olisi reilu viikko Chicagoa ja vähän vajaa kaksi New Yorkia. Jihaa. Nykistä olen ehtinyt jo löytämään ihan kivan oloisen majapaikankin. Chicagosta vielä etsiskelen, pitäisi varmaan hoitaa se lähipäivinä. Tietty lennot kanssa, vaikken laiskuuttani ole jaksanut hankkia uutta passia - vielä.

Mihin sitten jutun otsikko viittaa? Jouduin surffailemaan netissä jonkun verran, ennen kuin New Yorkista löytyi paikka, jossa tuntui olevan mielenkiintoinen kohde asusteluun. Tulevan majapaikan sijainnin voi ehkä päätellä tästä Bruno Marsin laulusta:



Tarkkakin osoite löytyy, kunhan ensin olen tutustunut paikkaan ja voin sitä suositella.

Rentoilua

Sunnuntai-jumitusta. Väsynyttä ihmettelyä. Auringon paistetta. Elämän rentoutta. Hetki, jolloin tuntuu, että paukkupakkasesta huolimatta talvi on jäämässä hieman häviölle, pienin askelin taka-alalle. Vaikka 10 seuraavaa päivää on luvattu paukkupakkasia, kertoo kirkkaus omaa tarinaa, tarinaa siitä, että joskus tämäkin lumi tulee sulamaan ja antamaan tilaa kevään syttymiselle. Elämän toivo ja ilo, joka muistuttaa siitä, että kaikki on mahdollista. Takaraivossa oleva kaipaus, joska muistaa vielä, miltä auringon lämpö tuntui iholla. Sisäinen tunne vahvistaa sen, että on elossa ja nauttii jokaisesta hetkestä. Kaiken rymyämisen jälkeen on löytynyt rauha ja hyvä olo.

Nauttia voi myös musiikista, tällä kertaa rauhallisemmasta sellaisesta.

Josh Rouse - Quiet Town


Radiohead - Lotus Flower


Ruotsinretken kunniaksi voi sitten laittaa jotain ruotsalaista musiikkia, kyseessä on Mamma Mia!-elokuvassakin laulanut Amanda Seyfried - Little House. Aavistuksen turhan imelä balladi, mutta menköön nyt tämän kerran.

Tukholmalaisia kuulokekauppoja?

Kysymys lukijoille: Tiedättekö ruotsalaisia elektroniikkaketjuja, josta saisi kuulokkeita? Bonarina olisi vielä se, jos sijainti olisi jossain edes semi-lähellä Tukholman satamaa.

Niin. Eteisessä on vielä merkkejä edellisestäkin reissusta, mutta huomenna pitäisi kerätä taas kamppeita kasaan uuteen reissuun. Suunta olisi kohti ruotsinristeilyä ja Tukholmaa. Tukholmassa voisi kai kaupungissa pyrähtääkin, jos sille tuulelle sattuu tulemaan.

Miten tämä sitten liittyy kuulokkeisiin? Omani päättivät päättää päivänsä näiden pakkasten kunniaksi. Jotta tilanne olisi hankalampi, olen perso hieman erikoisemmille kuulokkeille. Siis sellaisille, joissa on "sangat", jotka menevät korvan taakse. Ei siis nappikuulokkeita (ne eivät pysy korvissa), eikä myöskään sellaista, jossa olisi yksi pantamainen rakenne, joka kiertää pään ympäri.

Kyseinen keksintö on todella näppärät pyörällä kulkiessa, laukussa, töissä ja kaikkialla, jossa haluaa kuunnella musiikkia. Muuten elämä olisi tosi hyvää paitsi... kyseisiä kuulokkeita ei saa Suomesta, ainakaan kaupoista. Olen yrittänyt syynätä myös nettikauppoja, mutta vielä ei ole lykästänyt. Viimeksi ostin kuulokkeita Berliinistä, sitä ennen Intiasta ja sitä ennen taas Chicagosta. Nyt pitäisi taas päästä kauas, jos ei muuten niin kuulokkeiden tähden. Vitsi vitsinä, mutta en oikeasti tiedä, miten pystyn jatkamaan onnellista arkeani, jos siinä on kuulokkeiden mentävä aukko.

Flunssasta toipuneena

Kevään tuoksu ilmassa, siltä ei voi välttyä. Pienet vesipisarat, joita näkee siellä ja täällä. Kevään ensi merkit, vaikka taustalla on vielä tieto siitä, että kylmät ajat voivat vielä olla tulossa. Talvi antaa hetken liekaa, jotta into lumeen, räntään ja jäähän ei ihan vielä laantuisi.

Flunssa vaivasi, mutta se väistyi taka-alalle. Uskalsin jo työntämään nenäni ulos ja liikkumaankin. Värisin kylmästä vielä viikko sitten, mutta nyt ei ole enää vilpoinen. On ihanaa, kun aurinkokin muistuttaa taas itsestään ja tekee nollakelistä keväisen lämpimän.

Uskaltauiduin myös hetkeksi liikkumaan. Kokeilemaan, josko flunssan jälkeen jotain tästä kehosta vielä irti lähtisi. Odotukset olivat varsin nollassa - monesti kunnon kuume laski yleiskuntoa huomattavastikin. Yllättävää olikin, että jaksoin mukana. Jano kyllä tuli, aivan kuin koskaan ei olisi juonut tippaakaan nestettä.

Paluu liikunnan pariin oli nappisuoritus lukuunottamatta lihaskipua, muistutteli itsestään tänään. Huomenna voin toivoa, että pääsen ylös sängystä, ettei paikat ole perinteiden mukaan totaalisen kipeät. Silti ei se mitään, kannatti yrittää taas, kummasti piristi vanhat liikkeet ja tuttu meininki. Kehonhallinta, josta tajuaa taas, kuinka pihalla onkaan. Työsarkaa riittää.

Vanhoista asioista uusiin tuuliin, ohessa on biisi, johon tutustuin tuossa viime syksyllä. Piristävä omalla tavallaan.

Brandon Flowers - Right behind you

Lauantaista nautiskelua

Päivä on kääntymässä lauantai-iltaan. Heräsin tänään jo viikonlopuksi super-aikaisin, olin jo ysin aikaan joogassa (niin, joogamattokin ostettuna aina välillä saan erinäisillä syillä ja tekosyillä raahattua itseni tunneille). Rankka tunti oli, mutta harvinaisen hyvä olo, kun käveli takaisin kotia kohti. Aivan kuin kaikki vanhat jumit ja krampit olivat pyyhkiytyneet pois. Pyörähtelin kotona päivällä, kun aurinko kurkisti ikkunoista. Tein ensimmäistä kertaa quacamolea (jos se noin kirjoitetaan). Hyvää tuli, vaikka se odottelee vielä illan herkutteluhetkiä.

Nukuin pienet päikkärit ihan sen kunniaksi, että pystyi ja voi (myöskin jotta aamun aikaisesta heräämisestä huolimatta jaksaisi sinnitellä iltaan asti).

Illaksi taustamusiikiksi vielä vanha kappale, Wir sind Helden ja Guten Tag (vapaasti suomentaen: hyvää päivää!)