Kuvia Tallinnasta

Tallinna on kaupunki, jonka olen löytänyt uudestaan tämän vuoden aikana. Muistan käyneeni siellä lapsena ja sen jälkeen on tullut pitkä tauko. Toki opiskelija-aikana saatoin joillain risteilyillä käydä, mutta silloin itse kaupunkiin tutustuminen olikin sitten vähän toinen juttu.

Ensi kerran olin Tallinnassa toukokuun lopussa, jolloin kaverien kanssa kiertelin kaupunkia ristiin rastiin. Hämmästyin suuresti; kaupunkia on restauroitu hienosti ja vanhat rakennukset on kunnostettu. Kaupunki on täyttynyt ihanista kahviloista, ravintoloista ja menomestoista.

Kaupunki on myös ihanan pieni: vanhakaupunki on helposti kierrettävissä kävellen ja pidemmälle pääsee helposti esimerkiksi vuokraamalla pyörän. Ratikoita on helppo käyttää (kunhan muistaa ostaa matkalipun ensin esim. R-kiosk-kojuista) ja taksitkin on Helsingin hintatasoon nähden todella halpoja (matkat maksavat 5-10 e riippuen kohteesta).

Oheinen kuva on viime reissun hotellin ikkunasta (rakastan tätä näkymää kaupungin kattojen yltä):


Yksityiskohtia ovenkarmista:


Kojut, jotka edustavat minulla sitä perinteisempää muistoa Tallinnasta. Näitä on ollut siellä muistini mukaan aina:


Kapeat kujat luovat oman tunnelmansa.


Portti:

Tämä kuva taisi olla viime kesältä. Ilma ei enää ole ihan niin aurinkoinen ja puissakin näkyi lehtiä hieman vähemmän.


Keskiaikainen rakentaminen ei aina ole ollut selkeintä mahdollista:


Ihania sisäpihakahviloita:

Lisää kaupungin kattoja (muistaakseni) Tompeanmäen päältä katsottuna:

Mahtavat (kesäiset) myrskypilvet:


Bongaatko söpön auton?

Vanhaa ja uutta yhdistäen:

Muurin vieressä:
Kuvia minulla on Tallinnasta paljon, samoin kivoja muistoja ja kokemuksia. Tämän vuoden jälkeen vanha kaupunki on tullut tutuksi ja olen tehnyt retkiä myös ydinkeskustan ulkopuolelle. Jotain näistä matkoista/aihealueista voisi esitellä enemmänkin, nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan.

Lähes toisella planeetalla

Tallinna on ristiriitaisuuksien paikka. Paikoittain boheemia, paikoittain modernia ja paikoittain taas jotain niin hämmentävää, ettei siitä oikein saa otetta. Erikoista on neuvostoaikaiset kolossimaiset rakennukset tai muistomerkit, jotka lähinnä muistuttavat kolmannen maailmansodan jälkeistä maisemaa.

Monelle tuttu näkymä avautuu tästä (aivan sataman kupeessa):


Neuvostoaikainen monumentti:

Kuorolaululle pyhitetty stadion on varsin massiivnen monumentti sekä ulko- että sisäpuolelta:



Pirita Spa rakennettiin Moskovan olympialaisten aikaan purjehtijoita varten. Huomaa hieno neuvostoaikainen arkkitehtuuri:


Luostarin kirkko, jossa vain seinät on enää pystyssä:


Seuraava monumentti kasvattavaa kansan yhtenäisyyden tunnetta:



Olisikohan nämä olleet puolestaan sotaveteraanien muistoksi?

Laatat alkoivat olla jo huonossa kunnossa, mutta mittasuhteet olivat varsin vakuuttavat:


Yksi kivi taisi olla yhden pataljoonan muistomerkkinä, kaikki eivät mahtuneet kuvaan:


Lähimatkaajille suosittelen lämpimästi pyörän vuokraamista ja sillä hurauttelemista Tallinnan ympäri. Kaupunki ympäristöineen on yllättävän mielenkiintoinen, varsinkin jos mukaan on sattunut hyvä kaupungin tuntija. (Kiitos oppaalle, jos satut tätä lukemaan!). Voisin lähteä toistekin ihmettelemään, miten vanha neuvostoaika kohtaa vanhaa kaupunkia ja myös nykyaikaa. Hämmentävä yhdistelmä.