Erilaisia kulkupelejä

Eilisen teeman mukaan voitaisiin jatkaa menopeleillä, joskin vähän erikoisemmilla sellaisilla. Niitäkin näkyy, huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Erikoisin kohtaaminen kadulla taisi olla iso elefantti, joka ruokaili aivan kadun vieressä. Miten se oli sinne päätynyt, siitä ei hajua, sillä käsittääkseni elefantit asustelevat tuolla huomattavasti etelämmässä. Kuitenkin taidan joutua tunnustamaan, että olen nähnyt elefantin kävelevän kadulla vastaan, enkä ollut edes pienissä plekseissä. Tosin kyseessä ei ollut vaaleanpunainen elefantti, joten ehkä olen vielä terveiden ihmisten kirjoissa. Viikot Intiassa eivät vielä ole pehmentäneet päänuppia, vaikka joidenkin kirjoitusten perusteella siltä saattaa tuntuakin.

Autovanhuksiakin näkyy ajoittain, sellaisia, joita Suomessa ehkä jo säilytettäisiin ainoastaan museoissa tai kuljettamassa morsiuspareja. Näistä saa hauskan piristyksen päivään, joten ohessa muutama kuva siitä, mitä kaikkea täällä saattaa tulla vastaan.

Autovanhus, joka ei taida enää liikkua, Mahabaleshwar
Tämä odotti kyytiläistä erään ison tavaratalon edessä, Pune.

Pidennetty hippibussi, Pune.

Aavikon ihme, huomenna pitäisi ehkä uskaltautua sellaisen selkään. (Mahabaleshwar)

Hevoskyydillä, matkaan mars. Aika pomppuista kyyti kyllä oli. (Mahabaleshwar)
Ilmeisesti sokeriruo'on kuljetusta. Varsinkin noiden sarvet ovat varsin vaikuttavia. (Sai Baban temppelin läheisyys)

Eksoottisempi näky sopivan kaukaa katsottuna, Mahabaleshwar.

Yksin kävellen, askel kerrallaan

Nyt olen sitten yksin täällä. Heräsin kun työkaveri lähti neljältä yöllä, enkä meinannut enää saada unta. Vaikka ulkoa kuuluu meteliä, niin täällä sisällä kämppä on autio. Olen vapaa kaikista muista, mutta samalla olen aivan yksin.

Askel kerrallaan, niin se sujuu parhaiten. Ei ajattele liikaa sitä, mitä voisi tapahtua vaan keskittyy siihen, että mitä haluaa tehdä ja kokea. Kun ympäriltä poistuvat tutut ihmiset, voi taas hetken hengähtää ja ihmetellä, että kuka onkaan ja mitä täällä haluaisikaan tehdä. Neljältä en hikoillut kauhusta sen vuoksi, että olisin täällä yksin. Olin täynnä energiaa ja suunnitelmia, että mitä voisin tehdä taas kun on omaa aikaa. Jos avaa itsensä maailmalle ja kuuntelee, niin maailma saattaa vastata. Olen nyt hiljaa ja kuuntelen, josko se vastaisi. Alku vaikuttaa lupaavalta.

Tänään on vuorossa shoppailua. Aamupäivän kierrän yksin aurinkoa ja tomua uhaten etsien kaivattuja asioita. Iltapäivällä auto kaartaa takaisin tänne Magarpatta cityyn, sillä sovin eilen työkaverin kanssa, että haen hänet mukaan shoppailemaan. Tajusin samalla, että se oli ensimmäinen kerta kuuteen viikkoon, kun juttelin kahdestaan jonkun toisen naisen kanssa jostain muusta kuin työhön liittyvästä. Muuten olemme vapaa-ajalla aina pyörineet lähinnä miesporukalla. Pariin työkaverin vaimoon olen tutustunut, mutta silloinkin ollaan oltu lähinnä isommalla porukalla, joten tuollaisten naisten asioiden puhuminen on jäänyt varsin vähälle. Näin ollen odotan innolla hetkeä, jolloin on taas jotain naisia ympärillä, joihin voisi tutustua.

(kuva: Mahabaleshwar)

Intialaista kokovartalohierontaa

Kyllä, viime viikonloppuna vuorossa oli hyvin monipuolisesti nautintoja. Mukava hotelli, joogaa, uima-allas ja hierontaa... Niin, mahdoinko vielä mainita hieronnasta? Lauantai-iltana jo kuolasin erilaisten vaihtoehtojen perään (lisäksi olisi ollut mm. kuorintaa ja kasvohoitoja), mutta varauksia hieronnoille ei vielä ollut, joten jätin valinnan sunnuntaiaamuun.

Aamulla kävin sitten viittä vaille kymmenen ihmettelemässä ja kävi ilmi, että yhdestätoista eteenpäin kaikki ajat oli viety. Näin ollen piti tyytyä tunnin hierontaan. Selkähierontoja tai päähierontoja pohdiskelin, mutta sitten kokovartalohieronta voitti. Siihen kuului sitten paljon öljyä, päähierontaa, kokovartalohierontaa kahden hierojan voimin ja lopulta vielä höyrysauna. Hieronta oli oikein mukavaa, tosin huomasin, että pohkeet olivat juoksentelun jäljiltä varsin kireässä kunnossa. Voitte vaan kuvitella, kaksi ihmistä hieroo aikaan harmonisesti kropassa. Varsin hyvältä tuntuu. Ainoa ihmeellinen osuus oli ehkä se, että hieronta meni varsin köh, miten sen nyt sanoisi, intiimiksi. Kaksi vanhaa naista oli hieromassa, että ehkä se kuului asiaan, mutta silti mm. rintojen hierominen oli näin länsimaalaisiin hierontoihin tottuneelta varsin hassun tuntuista. Mielenkiintoinen kokemus hieronta silti oli ja suosittelen lämpimästi muillekin!

Joogaa aamun sarastaessa

Intiaan lähtiessäni haaveena oli, että joogaisin päivittäin ja löytäisin syvän yhteyden kroppani kanssa. Näin käytännössä olen joutunut joustamaan näistä tavoitteista aika paljon, sillä täällä piskuisessa Magarpatta cityssä ei niin kovasti joogailla. Tai no, paljon täälläkin joogaillaan, mutta ajat näin työssäkäyvälle naisille on monesti varsin kehnoja. Tämän johdosta olen vain kaiholla seurannut joogalle kokoontuvia ihmisryhmiä siinä vaiheessa, kun on lähtö töitä kohti.

Voisihan sitä joogata kai ihan yksinkin, jos liikkeet olisi hallussa ja into olisi kova. Valitettavasti oma intoni on ajoittain hieman heikonlainen, jotenkin sitä aina kaipaa ohjaajan, jotta oikeasti jaksaisi treenata pitkäjänteisesti. Capoa jaksaa sentään tunnin aina silloin tällöin puskea, ihan vain siitä liikkumisen riemusta. Pari kertaa olen jaksanut testailla, mutta muuten itsenäisen liikunnan suhteen on ollut varsin hiljaista. Hieman kuitenkin auttaa, kun on ollut pojat liikuntafiiliksissä niin samalla on tullut tehtyä edes jotain siinä samalla. Lenkki tai kuntosali silloin tällöin pitää mielen virkeänä ja aloittaa päivän kivasti.

Viikonloppuna oli kuitenkin kerrankin mahdollisuus päästä joogaamaan. Resortissa oli kaikille avoimia ilmaisia joogatunteja, joita sitten pääsin hyödyntämään oikein kunnolla. Satuin olemaan vielä ainoa osallistuja joten ilta- ja aamutunti yksityisopastusta oli varsin mielenkiintoinen matka joogan maailmaan. Opettaja oli hyvä, joskin ehkä kehui hieman liikaa notkeuttani (ehkä lähinnä asia häiritsi siksi, ettei sitä notkeutta ole niin erityisemmin kroppaani suotu). Ehdotteli vielä, että olisin ollut aikaisemmassa elämässäni joogi. Muuten oli kyllä oikein mielenkiintoinen ja opastava tunti. Sopivan haastava, muttei kuitenkaan mihinkään aivan äärimmäisyyksiin tarvinnut venyä. Lihakset ovat kuitenkin olleet varsin kipeät tänään ja olo vetämätön, lieneekö syy sitten siinä, että kerrankin pääsi rentoutumaan tai siinä, että vedin kuumana sunnuntai-päivänä varmaan luokkaa neljä litraa nesteitä. Sunnuntai-aamuna oli varsin ihana näköala joogapaikalta, siitä siis kuva ohessa, näköalat olivat kaiteen takaa vastaavanlaiset kuin edellisen postauksen kuvasta.

ps. mahtaisiko kukaan tietää hyvää laskuria blogille? Minulla alkaa olla vahvasti tunne, että kävijälaskurini on kuin varsin buginen, enää se ei havaitse melkein yhtään kävijää, vaikka käyntejä vaikuttaa feedjitin kautta olevan enemmän kuin ennen.

Nautiskelua Mahabaleshwarissa

Viikonloppuna expat joukkomme vähentyi taas yhdellä ja aika lähestyy, jolloin jatkan tätä taivalta Intiassa yksin. Vielä oli kuitenkin duunikaveri seurana, joten suuntana oli Mahabaleshwarin huimat näköalat sekä rentouttava meininki. Tämä siitäkin huolimatta, että duunimaileihin tuli varoitus pysyä ystävänpäivänä kotona, koska se saattaa olla ääriryhmien iskuaikaa. Varsinaiset levottomuudet ovat yleensä kuitenkin Delhissä tai etelässä, joten täällä Punen ympäristössä oli perinteisen rauhallista.

Kovasti taas väsyttää tuo viikonlopun rymyäminen, vaikka kerrankin oli ns. rentouttava viikonloppupyrähdys. Vietimme sen nimittäin Highland Resort-nimisessä hieman korkeamman tason rentoutumiskompleksissa. Käytännössä se sisälsi asumustilojen lisäksi mm. 4 ravintolaa, uima-allas, poreallas, joogaa, hierontoja, kasvohoitoja ja pelejä. Joogaa ja hierontoja tulin sitten lopultakin kokeilleeksi, siitä sitten juttua hieman myöhemmin, kunhan saan vähän itseni koottua. Nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan, joten juttuja joudutte odottamaan huomisiltaan asti, siis Intian aikaan huomisiltaan. Koska kuitenkin kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, voisin laittaa yhden kuvan verran esimakua siitä, mistä olen raportoimassa tulevan viikon aikana.