Tulen henki

Tammikuun alun valospektaakkeli sisälsi myös tulitaiteilua. Ilma on kirkas ja kuulas. Pakkanen puri varpaita. Silti kannatti, hienoa oli. Kuvia oli hankala ottaa, pakkanen puri myös peukaloa. Lisäksi kamera kuvitteli, että koska pimeydessä ei voi tarkentaa, kuvataan nyt kukkia ja meni johonkin kukka-moodiin.

Täysikuu:


Lentävät renkaat:


Tangot:


Mahtavat liekit:


Lähekkäin:

Hyppynaru:





Jonglöörausta:





Kelpasi katsella. Yksi taiteilijoista syttyi tulen kesken hyppynaruepisodin - onneksi myös sammutus saatiin tehtyä pikaisesti ja esitys jatkui. Ensi vuonna pitää varmaan olla myös loppiaisen aikaan hereillä, josko taas jotain valoteemaista ilmestyy kaduille ja toreille.

Puisto täynnä lyhtyjä

Paljon olisi kuvia, niin vähän aikaa. Kuvissa on jääty vähän jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tammikuun alussa Töölönlahden ranta täyttyi lyhdyistä. On hienoa, kun pimeys muuttuu eläväiseksi. Vaikkei aurinko houkutellutkaan ulos, löytyi syy tutustua niin tuttuun ja silti niin vieraaseen ympäristöön.














Nyt päivät ovatkin jo pidemmät. Aurinko tervehtii aamuisin täyttäen huoneet valolla - ainkin jos pystyy nukkumaan sopivan pitkään. Aika jolloin herää ihmettelemään - oliko jossain vaiheessa päivät kokonaan täynnä pimeää?

Luistelua olympiastadionilla 50-luvun hengessä

Viime hetken vinkki: Vielä hetken voi lähteä luistelemaan 50-luvun hengessä olympiastadionille ja uhmaamaan paukkupakkasta. Punaiset posket on taattu.

Kiinalainen uusivuosi

Kiinalainen uusivuosi vaihtuu tänään. Lasipalatsin aukiolla ja Töölönlahdella on siihen liittyvää ohjelmaa. Päätimme, että tammikuun viikonloppua voi hyvin piristää vaalivalvojaisten lisäksi kiinalaisen uuden vuoden juhlinnalla. Kiinalaista ruokaa voi olla ajoittain haastava tehdä kotioloissa, joten eilen päädyimme tekemään sen sijaan vietnamilaisia kevätrullia (hieman askartelua, helppoa ja hyvää) ja tänään olemme menossa syömään dim sumia hietalahdenrantaan sunnuntaibrunssille. Sen jälkeen voi vaikka pyöriä Lasipalatsin aukiolla hetken jos toisenkin.


Eiliseen vietnamilaisrullien tekoon tarvittiin riisipaperia ja riisinuudeleita. Lisäksi sisältö on vähän kuin sushissa: itse voi poimia ainekset. Näissä rullissa on mm. katkarapua, porkkanaa, vesikrassia, korianteria (ehdoton), minttua, tofua, sieniä ja sinimailasen ituja (suosittelen). Kastikkeina oli makeata chilikastiketta, soijaa ja kalakastiketta. Rullien tekoonkin pääsi jyvälle muutaman rullan jälkeen (ensi yritykset eivät näy kuvassa). Hyvää oli!

Myrskyn jälkeen, osa 3

Oli joululomalla myös päivä, joka oli täyttä aurinkoa. Meri oli tyyni, eikä mikään muistuttanut edellisestä päivästä:

Vesi oli laskenut, nyt laitureilla pystyi taas kävelemään, kun edellisenä päivänä ne olivat vielä täynnä vettä.

Joki ei enää virrannut yli uomiensa:

Tälläkin polulla pystyi taas kävelemään, edellisenä päivänä vesi oli vallannut sen kokonaan:

Lammikkoja oli muodostunut sinne, missä normaalisti sitä ei ollut. Vesi oli jäänyt vangiksi ja jäätynyt.

Joki virtasi paikallaan:

Veden raja lenkkipolussa:

Tästäkin pystyi taas kävelemään:

Laineiden jäljet:

Penkit eivät enää olleet yksin:

Oikealla puolella oli vielä vesilammikko, mutta muuten pystyi liikkumaan normaalisti:

Rauha oli palannut. Jos kuvia ei olisi ottanut, saattaisi epäillä, nousiko vesi koskaan. Tosin lammikot vielä paljastavat edellisen päivän tapahtumat.

Myrskyn jälkeen, osa 2

Tapaninpäivä ei ollut ainoa, jolloin tuuli suhisi nurkissa kohoten myrskylukemiin. Myös seuraavana päivänä riitti tuulen tuiverrusta. Niinkin paljon, että meren pinta kohosi, useita kymmeniä senttejä. Kun edellisenä päivänä uskalsi uhmata tuulta, joten ei se nytkään estänyt. Aurinko oli ihana, se sulki syleilyynsä. Kuvia tuli otettua paljon, jotenkin luonnon valo suosi kuvaamista.

Venesatamassa riitti vettä, sekä meren että rannan puolella:

Pienet joet tulvivat yli äyräiden:

Toisella puolella rantaa ei voinut kävellä, kun vesi oli peittänyt kävelytien:

Tätä voisi kutsua jo isommaksikin joeksi:


Yksinäinen linnunpönttö:

Pitkospuut kelluivat, mutta niiden päälle ei ollut mitään asiaa:

Talo vedessä:

Polun äkkinäinen päättyminen:

Kyllä sitä vettä riittää:

Iltapäiväaurinko:

Niityn reuna:

Penkki ilman istujaa:


Missä menee kävelytien raja? Ruovikosta tunnistaa.

En ehkä kommentoi tätä enempää:

Leikkimökki kiipelissä (huomaatko myös keinun):

Aurinko, tuo joulukuun päivien harvinainen vieras:

Vähän epäonnekkaampi alikulkusilta:



Toinen penkki:

Mihin nyt?


Joutsenet:

Sillan erikoisempi auringonlasku:

Aidan ei varmaan normaalisti kuuluisi jatkua mereen:

Panorama kallion päältä:

Tänä vuonna sattuu ja tapahtuu. Voisi toivoa, että ensi vuosi olisi rauhallisempi.