Mennyttä lomailua

Kummasti vaan lähestyy vuoden 2010 loppu. Sen johdosta itsekin päätin hieman kurkistaa menneeseen vuoteen. Toki paljon tapahtui myös kotimaassa ja arkenakin nauru maittoi. Oheiset kuvat ovat pääosin lomalta otettuja ja muistuttavat, miksi se pieni sisäinen matkustajankaipuu aina ajoittain herää henkiin.

Keväällä ensimmäisenä oli vuorossa Hong Kong (ja myös Macao). Pääsiäisen aikoihin veri vei taas Aasiaan suurkaupunkien sykkeeseen.

Hieman erilainen hotellihuone:




Lintuja näki myös porraskäytävissä:

Kaloja myytiin lemmikeiksi muovipusseissa:

Hong Kong ei ollut ihan niin puhtoinen ja viaton kuin Singapore. Oheisen graffitin bongasin kuitenkin Macaosta:

Yöaikaan valojen tanssi oli huimaava:

Kaupungin siluetti:

Kukkataidetta:


Hong Kongin jälkeen kesällä oli suuntana Berliini:
Erilaista kukkien istutusta (näitä tulee niin ikävä, kun katsoo ulkona dominoiviin nietoksiin):


Maalattu muurinpätkä:

Positiivista:

Vanha rajapyykki:

Kurkistus parlamenttiin ilta-aikaan. Tyhjää oli täynnä.

Tämä kuva on jotenkin niin sitä, mitä miellän Berliiniin: Rosoisuutta, erikoisia ratkaisuja puhumattakaan perinteikkäästä liikennevalosta:

Yöaikaan jokien varsilla näytti tältä. Kelpasi juoda kupponen ja nauttia kesäisestä yöstä:
Berliinin jälkeen suuntana oli sitten Tukholma:
Kuninkaalliset häät olivat tulossa ja puistot sen mukaiset:


Varsinainen tarkoituskin matkalla oli (jumboiksi tultiin, hauskaa oli silti):


Kesäistä Suomea ja Suomen helteitä pääsi myös nauttimaan:

Puhumattakaan metsämansikoista!

Loppukesällä taivas tummui ja oli taas aika ilotulituskisan. Näihin kuviin on myös hyvä lopettaa, sillä uutena vuotena harvoin tulee räpsittyä hyviä kuvia ilotulitteista.


Ei yhtään hullumpi vuosi tämäkään! Reissaaminen jäi hieman vähemmälle kuin edellisinä (joskus näinkin päin). Silti aika paljon kaikkea ihmeellistä tuli koettua ja nautittua tässä matkan varrella.

Katua ja kulkemista monessa tasossa

Hong Kongin katukuvaan kuuluu ehdottomana osana tietty kerrostuksellisuus. Teitä ja kulkureittejä voi olla monessa kerroksessa. Se tekee urbaanista ympäristöstä varsin kiinnostavan, sillä kulkureitit harvoin koostuvat korkeista taloista ja asfaltista niiden vieressä.

Alhaalla autot, ylhäällä varsin leveä kävelykatu:


Kaksikerroksisuus näkyy myös busseissa ja raitiovaunuissa. Siitä huolimatta ruuhka-aikana ne ovat aivan täynnä:

Liittymiä ja katuja monessa tasossa. Itse tarkastelin tätä rakennelmaa näiden teiden päällä olevalta sillalta:


Hyvin pitkät liukuportaat. Taitavat olla yksi maailman pisimmistä. Aamulla ne vievät ylhäältä alas ja puolenpäivän aikoihin suunta muuttuu, jolloin pääsee alhaalta ylös:

Kipittämässä ylöspäin:
Peak-tram vie Viktoria-huipun päälle. Taival on ajoittain hyvinkin jyrkkä ja viidakkoinen:

Viktoria Peakin huipulla olevassa ostoskeskuksessa riittää rullaportaita:
Joka paikkaan autolla ei sentään pääse. Tai ainakin kulku on hyvin hankalaa. Alla oleva auto hinkkasi tätä mutkaa ainakin vartin. Valitettavasti reitti mutkitteli ja kapeni vielä tämän kohdan jälkeenkin:


Bussin ikkunasta otettu kuva eräästä risteyksestä:

Moneen suuntaan ja monella eri tavalla pääsi siis kulkemaan Hong Kongin katuja. Tämän lisäksi käytin mm. lauttaa ja köysirataa matkani varrella. Näistä sitten ehkä enemmän hieman myöhemmin.

Prameita ökykauppoja

Hong Kongin katukuvassa suuren huomion vei kalliiden merkkien suuret kaupat sekä ostoskeskukset, joiden prameus suorastaan meni överiksi. Toki osasyynä prameuteen saattoi olla kiinalaista perua oleva kiinnostus kaikkeen, mikä kiiltää. Joka korttelissa ainakin oli vähintään yksi kultaliike sekä yksi hienostobrändi, jotka kisasivat keskenään siitä, mikä vei eniten huomiota. Kovin montaa kuvaa näistä en viitsinyt ottaa, sillä en varsinaisesti ole kova merkkien perässä juoksija. Silti pari kuvaa on pakko näyttää ihan siitäkin syystä, että näkee yhden pienen osan Hong Kongin todellisuutta.

Yön valot loistavat (siisti ja kiva versio, jossa pelattiin hauskasti väreillä):

Yön valot loistavat tällä kertaa hyvinkin kultaisena:

Ostoskeskuksen sisällä soitti muun muassa orkesteri. Tästä ei ehkä päästä enää prameammaksi:

Hauskoja yksityiskohtia

Hong Kong on täynnä hauskoja pieniä yksityiskohtia. Toki se vaatii sitä, että pitää silmät auki kiireisessä suurkaupungissa, että on hetki pysähtyä ja ihmetellä ympäristöä, joka muuten jäisi huomaamatta. Vastapainoksi kiiltäville pilvenpiirtäjille olen kerännyt tähän pieniä yksityiskohtia, jotka toivat hymyn huulille.

Paikka koirien tarpeille. Haluaisin nähdä ne omistajat, jotka pystyvät määrittelemään lemmikkinsä hädän näin tarkasti näin pienelle alueelle.


Puistossa kannattaa varoa vettä, varsinkin jos sen syvyys on suunnilleen 20 cm.


Lintuhäkki keskellä porraskäytävää. Hongkongilaiset tuntuvat olevan hulluina pieniin lenteleviin kavereihinsa:

Hissi, joka käy vain joka neljännessä kerroksessa. Korkeiden talojen ihmismassan jaotteluun tämä tuntui olevan varsin selkeä keino jakaa ihmismassat neljään osaan. Silti tuli oltua hisseissä, joissa henkilöiden määrä ylitti huomattavasti ohjeistuksen:


Suloinen patsas Kowloonin puistossa:

Vastaava patsas Hong Kongin taidemuseon pihalla:

Patsas, joka heräsi henkiin, kun tuli pimeää:

Kaupan ikkuna, josta löytyi yllättävää kieltä (jos lukee mustan ilmoitustaulun):

Kauppa, jolla on hauska nimi:


Muoviruokaa myyvä kauppa (siis niitä muovista rakennettuja annoskuvia, joita näkee aasiassa ravintoloiden ikkunoissa):

Luistinrata keskellä kauppakeskusta. Siellä huomasi taas, ettei pystyssä pysyminen luistelussa ole läheskään itseisarvo:


Tämä tältä erää, joskin kuvia vielä riittää. Hauska on oikeastaan, että niihin on saanut hieman etäisyyttä, osaa katsoa kokonaisuutta aivan uusilla silmillä. Kuvia on siis tiedossa vielä aika moneen otteeseen, jos ei suurta vastalausetta kuulu.