Kevättä ilmassa

Kevään tuoksu, raikkaat tuulahdukset. Jään reuna, joka tihkuu pieniä vesipisaroita. Aurinko, joka kietoutuu ympärille. Aivan kuin se rakastavainen, joka on ollut pitkään poissa. Unohtunut armas, joka lumoaa niin, ettei haluaisi päästä irti. Kevään huuma, josta on vaikea saada tarpeeksi.

Kaisaniemessä on vielä mitattu yli 60 senttiä lunta ja hytisen kevättakissa. En voi itselleni mitään, en voinut vain vastustaa kiusausta. Talvitakissa on jo tarvottu niin pitkään. Hypähdän ratikasta ulos ja kipitän sisään pakoon pakkasta. Vaikkei kevät lämpö vielä syleilekään, pidän kiinni pienestä illuusiostani.

Yona - Kevätfiilis

Sunnuntaiaamun rentoilua

Uusi aamu ja kämppä valoa tulvillaan. Maailma herää eloon. Olo on rento, levännyt. Eilen tuli liikuttua paljon, käveltyä ulkona ja ihmeteltyä sitä, miten kroppa taas toimii tai ei toimi. Illan kohokohtia oli ilmavan voltin hyppääminen volttimonttuun, sekä trampoliiniin ja airtrackkiin tutustuminen. Neljä tuntia akroilua takasivat kyllä sen, että tänään on yksi jos toinenkin lihas kipeä, aivan kun niitä olisi käytetty johonkin hyödylliseen tai hyödyttömään. Illalla simahti nopeasti. Myös uusia lihaksia on löytynyt hartioiden läheltä ja ne muistuttavat myös olemassaolostaan. Takareisistä en viitsi edes mainita, ne ovat aina jumissa ja nyt ne ovat vielä enemmän, vaikka olen useaan otteeseen eilen ja tänään niitä venytellyt.

Aamun ihana yllätys oli auringon lisäksi Spotifyssä, Lana Del Rey:ltä oli ilmestynyt uusi levy. Tässä vähän vanhempaa materiaalia, Blue Jeans.

Lanan haastattelu:

Hauska visertelijä

Tähän videoon ei voi muuta sanoa, kuin että luonto on ihmeellinen. Myös jos joskus eksyy Australian suuntaan, niin varmaan täytyy käydä ihmettelemässä omin silmin.

Lyyralintu, joka näyttää olevan maailman näppärin matkija:

Erilaista lumilautailua

Lunta tuli viime yönä tänne eteläänkin. Nyt voikin yrittää bongailla, josko paikalliset linnut ovat yhtä fiksuja kuin Venäjällä:

Idän massat

Kulunut vuosi on ollut taas täynnä muutoksia ja pieniä mullistuksia. Monet diktaattorit ovat kaatuneet. Viimeisin suuri uutinen oli siitä, kuinka Kim Jong Il menehtyi. Uutiset täyttyivät itkuhysteriasta, jota länsimaalaisena on vaikea ymmärtää.

Tosin Pohjois-Koreassa on muutenkin aika paljon kaikkea, jota ei niin helposti käsitä. Esimerkiksi Arirang-festivaali.


Erikoistahan tuossa on paitsi mittakaava, jossa joukkueina asioita tehdään, vaan myös se, että taustakuvat muodostuvat oikeasti ihmisvoimin. Piti hidastaa, pysäyttää ja katsoa pariin kertaan, ennen kuin uskoi. Ymmärtäminen olikin sitten toinen juttu. Minkä vuoksi oikeasti tarvitaan tuhansia ihmisiä piirtämään korean lippua, Kim Jong Iliä tai jotain muuta voimistelun taustalle? Näyttämään, että massassa on voimaa?

Massoista puheen ollen. Sotilasparaatitkin olivat varsin... miten sen nyt sanoisi... massiivisia:


Silti yksi kaikkein omituisimmista asioista oli se, että valtaosassa youtubesta löytyvistä videoista oli jokin kansallinen hönötys, aatteellinen laulu tai kummatkin. Näitä kannattaa surffailla oman mielenkiinnon mukaan, oma kiintiöni täyttyi aika lyhyeen.

Kirpeästä aamusta kiireiseen päivään

Kirpeä aamuinen tuoksu. Vienoinen kuura maassa. Aurinko kurkistelee pilvien takaa, tuoden valonsa unenpöpperöisiin silmiin. Huurtuneet parvekelasit. Niistä tämä aamuni on tehty. Hitaista liikkeistä, aamu-uutisten lukemisesta läpi. Heräilystä kirkasvalolampun tahtiin. En tiedä, onko siinä jotain taikaa, vai ovatko tämän viikon päivät muuten vain olleet helpompia.

Töissä kuuntelin päivän musiikkia, Club for Five toi energiaa ja nostetta. Ei haitannut, vaikka ympärillä oli vähän vauhtia ja ääntä. Luurit korvilla pystyi hyvin keskittymään.

Club for Five: Running Up That Hill



Viikon päästä olisi tarkoitus mennä Tallinnaan viikonlopuksi. Tyttöjen kanssa. Tai no, ei meitä enää kai ihan tytöiksi lasketa, kun ollaan vähän vanhempia jo. Sitä ennen pitäisi juhlistaa erään kämpän muuntumista edes melkein asunnoksi. Mikäli saan sen kuntoon sitä varten. Marraskuu on niin täynnä toimintaa, että ulkona kummittelevaa pimeyttä ei oikein muistakaan. Sitä paitsi, nyt on mahtava täysikuu!

Luomakunnan ihmeitä

Seuraavaa luontoiskua ihmettelin suu auki, että voiko tämä olla todellista. Uskottava se kai on.

Murmuration from Sophie Windsor Clive on Vimeo.

Rattoisaa perjantai-iltaa lukijoille!

Revontulien haikailua

Tästä vuodesta on sanottu, että olisi mahdollista nähdä revontulia, jopa täällä etelässä voisi olla mahdollista nähdä revontulia. Kovasti olen taivaalle pimeinä öinä yrittänyt tiirata - tuloksetta. Silti todisteita revontulista löytyy, ainakin videoiden muodossa. Tämä video sai minut haaveilemaan siitä, josko joku päivä oikeasti sattuisin katsomaan taivaalle sillä hetkellä, kun taivas leimuaa:
Edit: vaihdettu oikea video

Jos oikea video ei näy, sen voi käydä katsomassa täältä.

Aurora Borealis in Finnish Lapland 2011 from Flatlight Films on Vimeo.

Tasapainon voimaa

Tarkat suuntaviivat, sulava liikkuminen. Vaihteeksi sitä jotain jota katsoo suu auki, ihmetellen. Miettii hetken, voiko kukaan olla näin notkea ja taitava. Internetin ihmeellinen maailma tuo taas kaikkea nähtäväksi, vaikkei se sen helpommaksi sitä teekään.

Andrey Moraru - Hand Balancer

Kiinalaista sirkusta

Muistan pienenä katsoneeni kiinalaista sirkusta silmät suurina. Temput vaikuttivat aivan käsittämättömän hienoilta. Selät taipuivat kauniisti ja kaikki liikkuivat hyvin synkronisesti. Olin silloin luonnostani kankea, enkä voinut kuvitellakaan ikinä edes yrittäväni mitään vastaavaa.

Myöhemmin ovat tulleet muut kuviot kehiin. En varmaan silloin olisi osannut arvata, että vanhempana innostun kokeilemaan omia rajojani mm. akrobatian saralla. Ethän ymmärrä väärin - minusta ei tule ikinä siinä mitenkään erityisen hyvää ja taitavaa. Se ei tule olemaan koskaan mitään muuta kuin harrastus, jossa olen lähinnä taidoiltani aloittelijaan verrattava.

Sadat punnerrukset tai lukuisat vatsalihastreenit ovat kyllä pitäneet lihaskuntoa yllä ja lajin kiehtuvuus tekee myös pakollisesta pahasta jotenkin siedettävän. Lihaskunnon parantaminen on yhäkin suuri henkilökohtainen kehittymisen kohde. En pysty tekemään oikein mitään, mikä vaatii paljon notkeutta, voimaa tai koordinaatiota. Silti pienet asiat, kuten oman kehon hallinnan parantuminen tuo minulle sellaista iloa ja intoa, etten osaa vielä hetkeen harrastuksesta luopua.

Oman haasteellisen taipaleeni johdosta arvostan kovasti, jos joku on siinä todella hyvä. Ihailen niitä kunnon konkareita, jotka vetävät jos jonkinlaista volttisarjaa kuin vettä vain. Käsillä seisominenkin tuntuu jo hyvin kunnioitettavalta, kun sitä on hinkannut kaksi vuotta ilman, että vieläkään olisi tapahtunut suurta läpimurtoa. Puhumattakaan mistään vaikeammasta tasapainoilusta.

Nykyaikana kuvittelee helposti, että on nähnyt jo kaiken, kun videoklipit leviävät netissä sosiaalisissa medioissa kulovalkean tavoin. Seuraava otos loksautti kaikesta huolimatta suun auki, joten ajattelin jakaa sen teidän kanssanne:

Great Chinese Circus - Swan Lake:

Viikonlopun viettoon ja sekalaista sälää

Kaksi vanhaa klassikkoa, Gilmore Girls & Alanis Morissetten That particular time, siitä lähtee viikonloppu hyvin käyntiin:



Kaveri kävi katsomassa Pekingin Oopperaa ihan Helsingissä tuossa viikko, kaksi sitten. Youtubesta katsottuna näytti niin veikeältä, että olisin itsekin halunnut mennä katsomaan (mutta siinä vaiheessa näytös oli jo loppuunmyyty). Onneksi youtube on keksitty.



Suuntaan huomenna Tallinnaan, jossa ajateltiin erään kaverin kanssa lähteä pyöräilemään ja tutustumaan ympäristöön. Kävin siellä viimeksi toukokuussa, jolloin keräsin ylös hyviä lounaspaikkoja ja kahviloita. Postaus ei ole vieläkään valmistunut, mutta ehkäpä tämän reissun jälkeen on taas uutta intoa...

Onnellinen maa

Epäonnesta onneen ja aiheesta viereen. Newsweek valitsi Suomeen parhaaksi valtioksi asua. Ei turhaan sitä lapsena toitotettu, että on lottovoitto syntyä Suomeen.

Kyllä, vaikka veri hinkuaa aina ajoittain maailmalle, on täällä paljon, mistä oikeasti välitän ja tykkään. En vaihtaisi pois vuodenaikoja tai ihmisiä. En osaisi kuvitella asuvani paikassa, jossa ei voi puuhata, sykkiä ja harrastaa. Jotta tämä blogi ei kuitenkaan menisi raskaaksi paatokseksi kotimaan puolesta, löytyi aiheesta hauska klippi netistä, jonka ajattelin teille perjantai-illan vieton kunniaksi jakaa:

The Colbert Report	Mon - Thurs 11:30pm / 10:30c
Newsweek Ranks the World's Best Countries
www.colbertnation.com
Colbert Report Full Episodes 2010 Election Fox News

Lauantai-aamuun heräilyä

Kesäyön tunnit, jolloin saan tanssahdella varpaani tuusan nuuskaksi. Henkevät ja ei-niin-henkevät keskustelut uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Vapaa-ajan minuuteista nauttiminen. Kotona hyppelehtiminen vielä seuraavana aamuna. Hyvä tunnelma, joka ei ota lähteäkseen. Rankan viikon jälkeen viikonloppu on juhlaa ja tuo hymyn huulille. Kahden viikon päästä pääsen tanssahtelemaan Berliinin yöhön, en malta odottaa.

Aamuun sopivat myös mahtavat biisit:


Sympaattinen kertomus laulun synnystä:


Kolmelta alkaa sambakarnevaalikulkue, sinne!

Jouluvaloja länsinaapurin malliin

Toisella mantereella on kaikki aina hienompaa ja isompaa. Jouluvaloihin panostetaan paikoitellen aivan eri määriä - onneksi. Silti hymy nousee huulille, kun katselee näitä jouluvalovirityksiä:

Christmas lights gone wild


Sandstorm Christmas Lights Techno



Christmas Light Show - Amazing Grace Techno



Kyllä, mitä kaikkea sitä voisikaan keksiä, jos on tarpeeksi aikaa ja tarpeeksi valoja. Kanssasurffaajien kunnioitus on taattu.

Hyvät matkakumppanit

Yle mainostaa palveluitaan varsin oivallisella pätkällä: