Katutaidetta

Tällä kertaa täytyy mainostaa toista blogia. Street art utopiassa on niin hienoa katutaidetta, että silmä lepää.

(Lähde: Street art utopia)

Lisää tällaisia!

Moniväriset unet

Joskus yöt tuovat toivoa, aurinkoa harmaaseen päivään. Joskus taas ne ovat niin synkkiä, että herätessä huoahtaa onnellisena siitä, että se olikin vain unta.

Katukuvassa on kesän ajan näkynyt eräs toisenlainen uniprojekti, nimittäin narinkkatorin, finlandiatalon ja eduskuntatalon läheisyydessä monet taitelijat ovat kuvanneet niissä näkymää rauhasta. Vaikka teema onkin hieman perinteinen, on siihen saatu monta mielenkiintoista näkökulmaa. Tällä hetkellä kuvista on äänestys käynnissä. Äänestystä voi tehdä joko facebookissa tai mailitse. Äänestää voi useampaakin teosta, mikä on hyvä, sillä moni on hienosti ideoitu ja taitavasti toteutettu.

Taidetta ja politiikkaa

En lähde paasaamaan politiikasta, tai ajamaan kenenkään asiaa. Jos haluaisin kirjoittaa politiikasta, olisin tehnyt uuden blogin, johon voisin kumota syvälliset ja ei-niin-syvälliset ajatukseni. Silti en voinut kuin hymähdellä, kun törmäsin seuraavaan kannanottoon vaalien jälkeisestä mahdollisesta taiteen suunnasta: tässä. Pelottavaksi menee vasta, kun eksyy lukemaan kommenttiboksia.

Ystävämme Picasso

Yksi tulevan syksyn ehdottomista vierailukohteista on Picasson näyttely Ateneumissa. Kyseessä on noin 200 taiteilijan teosta, eli kokoluokaltaan se on erittäin laaja. Pohjoismaista kyseinen näyttely käy vain Suomessa ja Ateneum on jopa odottamassa ulkomaisia vierailijoita ihmettelemään näin suurta artistin teosten kavalkadia.

Pablo Picasso on siis näyttävän uran tehnyt taiteilija, joka omalta osaltaan oli mullistamassa 1900-luvulta taidetta. Uransa aikana hän on tehnyt monipuolisesti hyvin monen eri tyylisuunnan töitä. Picasso muun muassa loi pohjaa kubismin muotokielelle. Wikipediassa kubismi tiivistetään seuraavasti: "Kubistisessa taiteessa esineet hajotetaan, analysoidaan ja kootaan uudelleen pelkistyneessä muodossa. Taiteilija kuvaa aiheen yhden kiinteän näkökulman sijasta samanaikaisesti monesta kulmasta yrittäessään esittää sen mahdollisimman täydellisesti. Usein tahojen tai tasojen pinnat leikkaavat toisensa kulmissa, joissa ei voi havaita syvyyttä."

Aivan omiin suosikkeihini Picasson teokset eivät kuulu, sillä jotenkin kaipaan teoksista tietynlaista oivallusta, tasapainoa ja loistavaa värienkäyttöä. Picasson suureksi anniksi näkisin kyllä juuri harmonian ja ennakkoluulojen rikkomisen, sillä taide olisi hyvin tylsää, jos keksityttäisiin iänikuisiin asetelmiin ja potretteihin. Juuri tuo rajojen rikkominen on se varsinainen syy, miksi haluan päästä ihmettelemään näitä teoksia ihan paikan päälle.

Ateneum on ennakoinut ajoittaisia suuria ruuhkia näyttelyyn. Tämän vuoksi ajattelin itse ajoittaa menoni niin, että se olisi jotenkin näyttelyn olemassaolon keskivaiheilla. Koska en suuri fani ole, ei minulla ole mitään tarvetta nähdä teoksia ensimmäisten joukossa. Myöskään viimeisellä viikolla en halua enää näyttelyyn eksyä, koska silloin luultavasti pitää ruuhkassa tuuppia kaikkia niitä muita mattimyöhäisiä, jotka ovat yhtä lailla ovat heränneet näyttelyn poislähtöön melkein liian myöhään ja silti nähdä omat pienet vilauksensa mestarin taidonnäytteistä.

Ikebanaa talvipuutarhassa

Ennen taiteiden yön pääesitystä käväisimme talvipuutarhassa ihmettelemässä, kuinka monipuolisesti voidaan tehdä taidetta kukista. Japanilainen kansanperinne Ikebana, kukkien asettelu, näyttäytyi varsin lumoavana, varsinkaan kun ei ole vastaaviin aikaisemmin törmännyt. Näitä ei voi muuta kuin ihailla ja toivoa, että joskus innostuisi asettelemaan kukkia vastaavalla hartaudella. Ihan heti se ei ole kuitenkaan tapahtumassa:












Kukkaista päivänjatkoa teillekin!

Merenpäällistä elämää

Taiteiden yönä tuli kierreltyä enemmänkin. Ohessa kuitenkin ranskalaisen taitelijaryhmän Plasticiens Volantsin esitys Perle, jossa valtavat kalan muotoiset kuumailmapallot täyttivät ensin Esplanadin ja sitten Senaatintorin. Vaikka erinäisillä lehtien keskustelupalstoilla on valitettu kovastikin tungoksesta, ei se ainakaan meidän reunaamme tuntunut vaikuttavan. Hyvin näki ja kuuli ja mukavasti oli tilaakin tapahtumassa, jossa kävijämäärä mitattiin kymmenissätuhansissa. Juoni ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta nämä lentävät mereneläimet olivat koossaan, muodoissaan ja maalauksissaan varsin vaikuttava näky.

Tuomiokirkko kauniina ennen esityksen alkua:

Käärme, käärme, käärme:

Se, tulee, se hyökää:

Mikä ei sovi kuvaan?

Valas:


Valas ja ameeban tapaiset otukset:

Lähempi kuva ameebasta:

Suuri katkarapu iskee:

Kalat leikkivät:

Kalan varjo heijastuu hienosti seinään:

Punainen valo heijastaa vaaraa, kun käärme tulee ryöstämään helmen itselleen:

Myöhemmin seurasi käärmeen ja mustekalan raaka ja raivoisa kohtaaminen, joka ei päättynyt lasten silmille sopivalla tavalla: käärme nimittäin puhkaistiin.

Katkarapu puolestaan tuli ja päihitti mustekalan. Sitten oli yleistä hälinää, josta ehkä ameebat pelastivat harhateille eksyneen helmen. Koska tällä tarinalla oli onnellinen loppu, seurasi ilotulitukset:
Tämän jälkeen suuntasimme pois ihmisvilinästä jatkamaan taiteiden yötä...