Myrskyn jälkeen, osa 3

Oli joululomalla myös päivä, joka oli täyttä aurinkoa. Meri oli tyyni, eikä mikään muistuttanut edellisestä päivästä:

Vesi oli laskenut, nyt laitureilla pystyi taas kävelemään, kun edellisenä päivänä ne olivat vielä täynnä vettä.

Joki ei enää virrannut yli uomiensa:

Tälläkin polulla pystyi taas kävelemään, edellisenä päivänä vesi oli vallannut sen kokonaan:

Lammikkoja oli muodostunut sinne, missä normaalisti sitä ei ollut. Vesi oli jäänyt vangiksi ja jäätynyt.

Joki virtasi paikallaan:

Veden raja lenkkipolussa:

Tästäkin pystyi taas kävelemään:

Laineiden jäljet:

Penkit eivät enää olleet yksin:

Oikealla puolella oli vielä vesilammikko, mutta muuten pystyi liikkumaan normaalisti:

Rauha oli palannut. Jos kuvia ei olisi ottanut, saattaisi epäillä, nousiko vesi koskaan. Tosin lammikot vielä paljastavat edellisen päivän tapahtumat.

Myrskyn jälkeen, osa 2

Tapaninpäivä ei ollut ainoa, jolloin tuuli suhisi nurkissa kohoten myrskylukemiin. Myös seuraavana päivänä riitti tuulen tuiverrusta. Niinkin paljon, että meren pinta kohosi, useita kymmeniä senttejä. Kun edellisenä päivänä uskalsi uhmata tuulta, joten ei se nytkään estänyt. Aurinko oli ihana, se sulki syleilyynsä. Kuvia tuli otettua paljon, jotenkin luonnon valo suosi kuvaamista.

Venesatamassa riitti vettä, sekä meren että rannan puolella:

Pienet joet tulvivat yli äyräiden:

Toisella puolella rantaa ei voinut kävellä, kun vesi oli peittänyt kävelytien:

Tätä voisi kutsua jo isommaksikin joeksi:


Yksinäinen linnunpönttö:

Pitkospuut kelluivat, mutta niiden päälle ei ollut mitään asiaa:

Talo vedessä:

Polun äkkinäinen päättyminen:

Kyllä sitä vettä riittää:

Iltapäiväaurinko:

Niityn reuna:

Penkki ilman istujaa:


Missä menee kävelytien raja? Ruovikosta tunnistaa.

En ehkä kommentoi tätä enempää:

Leikkimökki kiipelissä (huomaatko myös keinun):

Aurinko, tuo joulukuun päivien harvinainen vieras:

Vähän epäonnekkaampi alikulkusilta:



Toinen penkki:

Mihin nyt?


Joutsenet:

Sillan erikoisempi auringonlasku:

Aidan ei varmaan normaalisti kuuluisi jatkua mereen:

Panorama kallion päältä:

Tänä vuonna sattuu ja tapahtuu. Voisi toivoa, että ensi vuosi olisi rauhallisempi.

Myrskyn jälkeen

Joulu kiiti ohitse ja kohta on taas aika poistaa joulukoristeet. Tonttu vielä hetkisen ihmettelee lipaston päältä maailman menoa:


Tapaninpäivänä tuuli ja puhalsi. Kuljimme metsässä, joulukävelyllä. Näin, kun puu kaatui ja sitten seuraava. Huimalta tuntui luonnon kierto ja puiden matka oli tullut päätökseen.

Kun puita alkoi enemmänkin tulla alas, ei yllättäen kovasti tehnyt enää mieli liikkua metsän siimeksessä. Otin silti muutaman kuvan ennen kuin lähdimme metsästä.

Vallihaudan yli kaatunut puu:





Mahtava on luonnon voima! Myös tässä viikolla nautimme hyvästä säästä ja ihmettelin tuulen puhaltavan veden vaikutuksia. Jylhiä kuvia sain myös, niistä toivottavasti pian taas lisää.

Luomakunnan ihmeitä

Seuraavaa luontoiskua ihmettelin suu auki, että voiko tämä olla todellista. Uskottava se kai on.

Murmuration from Sophie Windsor Clive on Vimeo.

Rattoisaa perjantai-iltaa lukijoille!

Jäistä menoa

Elämässä on tiettyjä peruselementtejä, jotka kiehtoivat jo lapsena. Takan tuleen on kiva tuijottaa, vedellä on kiva läträtä ja lätäkköjen narskuva jää oli ihan parasta rikkomista varten. Jäässä itsessään on jotain jylhää ja kovaa. Karskin elämän merkit, joka ei taivu kovuudelle ainakaan ihan helposti. Ainoastaan auringon lämpö saa sen joskus sulamaan.

Tällä alustuksella ei taida ollakaan ihmeellistä, että muutama kuva tuli otettua veden eri muodoista. Ensimmäisenä aamuna vaikuttavinta oli sumu ja jäät, joita laiva rikkoi matkallaan. Tällaisella merellä mielellään seilaa, jos ei itse tarvitse huolehtia jäistä ja eteenpäin menosta:

Paikoitellen jäät olivat muodostaneet kiinteämpiä alueita, jotka jatkuvat silmänkantamattomiin:

Tukholman satama-alueella paikoin oli sulaa ja paikoin taas tarvitaan parkkeeraukseen jäänmurtajaa:

Myös avomerellä oli paikoitellen osioita, joissa oli vain jäälauttoja tai ei niitäkään. Tämä kuva kylläkin Tukholman satama-alueelta, jossa liikennöinin vuoksi reitit pysyvät suunnilleen auki:

Kevään merkkeihin voidaan lukea jäiden välissä uiskentelevan joutsenparin, voihan?

Jään lähdön aikaan on hetki, jolloin vedessä on vielä pientä riitettä ja vesi vaikuttaa olevan uskomattoman tyyntä:

Hyiset kelit vielä jatkuvat ainakin viikon. Voin siis ihailla jäisestä maisemasta vielä hetken, ennen kuin aurinko alkaa muistuttamaan elämästä, joka herää lumen alta.

ps. Korkeasaaresta taitaa tällä hetkellä löytyä jääveistoksia, jos haluaa nähdä, mihin tämä luonnon kova materiaali taipuu.