Kuvien lataaminen on varsinaista tuskaa, sillä yhteys on sen verran heikko. Ohessa kuitenkin muutama kuva viikonlopun reissusta. Ensiksi siis Alibaugin ranta. Ensijärkytys oli varsin paha, kun vastassa oli lauma hevosia kärryineen ja haju oli myöskin sen mukainen. Syynä oli tosiaan se Kolaba Fortin, joka oli 1680 pystytetty suomenlinnamainen linnoitus, johon kärryt veivät.
Ranta oli paljon kovempi kuin miltä ohessa näyttää. Ihmisiä oli kuitenkin ihanan vähän. Veteen ei yllättäen huvittanut mennä, koska vesi oli aika likaista. Muuten oli kuumaa ja aurinkoista. Pari tuntia kulki rattoisasti lehtiä lukien.

Sen jälkeen suuntana oli linnoitus, josta oli vielä rauniot
Kirjoista tuttu intia-näky: lehmiä keskellä tietä.
Karla's caves oli puolestaan tosiaan 100-200 e eKr. rakennettu luolasto. Varsin vaikuttava sekin.
Seinät oli kaiverrettu upeiksi.
Paikallisia oli pitkä jono temppeliin. Temppelissä uhrattiin kukkia jumalalle, mutta emme nähneet järkeä jonottaa, sillä jono jatkui vielä tuostakin varsin pitkän itse temppelin portille temppelin sisään asti. Muutenkaan en ollut varma, olisiko päässyt sisään, sillä uskontokunta ja asusteet eivät välttämättä olisivat sopineet muiden hartaiden buddhalaisten joukkoon.
Kuriositeettina voi sanoa, että hetkittäin tuntui, että me olimme työkaverin kanssa paikan suurin turistinähtävyys. Sen verran moni ihminen halusi meidät poseeraamaan kuvaan. Ei siinä mitään, huomasi vain, että tuokin paikka oli varsin paikallinen turistikohde, mikä ei välttämättä ollut yhtään huono juttu.
Ranta oli paljon kovempi kuin miltä ohessa näyttää. Ihmisiä oli kuitenkin ihanan vähän. Veteen ei yllättäen huvittanut mennä, koska vesi oli aika likaista. Muuten oli kuumaa ja aurinkoista. Pari tuntia kulki rattoisasti lehtiä lukien.
Sen jälkeen suuntana oli linnoitus, josta oli vielä rauniot

Kirjoista tuttu intia-näky: lehmiä keskellä tietä.
Karla's caves oli puolestaan tosiaan 100-200 e eKr. rakennettu luolasto. Varsin vaikuttava sekin.
Seinät oli kaiverrettu upeiksi.
Paikallisia oli pitkä jono temppeliin. Temppelissä uhrattiin kukkia jumalalle, mutta emme nähneet järkeä jonottaa, sillä jono jatkui vielä tuostakin varsin pitkän itse temppelin portille temppelin sisään asti. Muutenkaan en ollut varma, olisiko päässyt sisään, sillä uskontokunta ja asusteet eivät välttämättä olisivat sopineet muiden hartaiden buddhalaisten joukkoon.
Kuriositeettina voi sanoa, että hetkittäin tuntui, että me olimme työkaverin kanssa paikan suurin turistinähtävyys. Sen verran moni ihminen halusi meidät poseeraamaan kuvaan. Ei siinä mitään, huomasi vain, että tuokin paikka oli varsin paikallinen turistikohde, mikä ei välttämättä ollut yhtään huono juttu.