Tuskailua, muttei sentään sikainfluenssaa

Seuraava minuutti vielä, seuraava minuutti. Kurkku on niin kipeä, ettei oikein tiedä, miten päin tässä olisi. Nukkuakaan ei pysty, kun sattuu yksinkertaisesti liikaa. Minuutti tuntuu tunnilta ja tunti päivältä. Lääkkeet auttavat viemään kuumeen pois, mutta kurkun ja nenän limakalvojen kivulle ne ovat voimattomia. Miten sitä onkaan niin herkkä sille, että hengitys ja nielaisu sattuu?

Päätin olematta välittämättä terveydenhoitajan kehotuksista "pysy kotona ja sairasta kuin flunssaa". Ja kuinkas kävikään? Lääkäri päätti laittaa erinäiseen testeihin, kun kurkku oli turvonnut ja valittelin erilaisista kivuista. Ei ollutkaan pelätty H1N1 vaan joku toinen virus, joka riehui hengitysteissäni. Ilmankos nuo limakalvot olivat niin herkät ja rikki. Olin siinä mielessä onnekas, että sain varmuuden ns. "sikailustani". Harmi vaan, että tästä taudista huolimattakin voi vielä saada sikainfluenssan. Lisäksi olisi tavoitteena päästä tästä eroon, sillä lääkärillä ei ollut oikeastaan mitään, millä tilannetta olisi voinut parantaa - edes kivunlievityksen muodossa.

Ei siis auta muu kuin olla ja odottaa. Iltapäivällä sain sentään nukuttua muutaman tunnin, kun väsymys vei voiton kurkkukivusta. Olen siitä kiitollinen. Vielä kun saisi edes jonkinlaisen niskalenkin tästä kaikesta, sillä syöminen on tällä hetkellä mahdotonta - niin turvonnut ja kipeä tuo kurkku on tällä hetkellä.

H1N1 epäilys

Kyllä kaikessa kopeudessa uskoin, ettei se koske minua. Eihän minulla ole ollut mitään influenssaa miesmuistiin. Edes yölle kurkkukivun tullessa en uskonut, että se olisi muuta kuin tavallinen syysflunssa. Töihin lähdin ilman kuumetta, kipeätä kurkkua kiroten. Hain apteekista vähän vahvempia kurkkupastilleja. Ensimmäiset tunnit eivät tuoneet suurta muutosta tilaan, mitä nyt pientä lämpöä nousi.

Ruokatuntiin mennessä aloin täristä kylmästä. Ihan kuin kuume olisi nousemassa, mutta silti lähdin vielä syömään muiden kanssa. Ruoka ei oikein maistunut, mutta ajattelin sen johtuvan yliannostuksesta intialaiseen/nepalilaiseen ruokaan. Palatessa mittasin kuumeen - ja huomasin, että minulla oli sitä. Tunnelma lässähti. Tälle illalle olin suunnitellut kaikkea tärkeää ja vaikuttaa, ettei minusta ole mihinkään.

Kasasin hommistani pienen raportin, pistin sen esimiehelle ja sanoin lähteväni kotiin. Kotimatka junassa oli tuskaa, en meinannut enää pysyä hereillä. Silloin tuli ensimmäinen kerta sellainen olo, että nyt saattoi iskeä vähän ärjympikin flunssa. Kotona huomasin, että kuumemittari alkoi näyttää lähelle 39 astetta ja päätin soittaa työterveyshuoltoon. "riippumatta taudista hoida kuin tavallista flunssaa". Jepjep. Nukahdin sohvalle. Nukahdin uudestaan sohvalle. Ja varmaan vielä kerran. En enää pysy laskuissa mukana.

Pelottavasta maineestaan huolimatta näillä näkymin tauti ei ole minua kaatamassa muuten kuin sänkyyn. On lähinnä ärsyttävää kökkiä kotona monen vällyn alla ja täristä kylmästä. Manailen ja toivon, että tämä olisi ohi jo. Että edes se kurkkukipu lakkaisi tai kuume laskisi järkeviin lukuihin. Sitä odotellessa. Marmattaminen ei ainakaan kuumeesta huolimatta ole lakannut. Se ehkä kertoo, että minulla on toivoa parantua.

Ärsyttäviä mainoksia

Viime aikoina ovat tietyt sanamuodot alkaneet muuttua mainoksissa. Kun ennen myytiin kaupanpäällisiä, mainostetaan tällä hetkellä tuotteita, joita saa ilmaiseksi. Tosin ainoastaan sillä ehdolla ilmaiseksi, että ostaa jotain määrättyä liikkeestä. Pahimmassa tapauksessa ei edes mainoksessa ole mainintaa siitä, että ilmaisuudella on hintansa: pitää ostaa jotain tiettyä kaupasta.

Esimerkkinä on Finnveran liike Mikonkadulla, jonka mainoskampanjassa jotkut promoottorit iskivät käteen lapasen rautatieaseman kulmilla. Kovasti hehkutettiin, että parin toisen osan saa ilmaiseksi liikkeestä. Lähtökohtaisesti idea kuulosti jo jonkun verran epäilyttävältä, joten päätin tutustua asiaan tarkemmin, kun paria viikkoa myöhemmin eksyin kulkemaan kaupan lähistöltä. Liikkeessä sisällä oli sitten eräällä pöydällä A4:sen kyltti, jossa mainittiin, että toisen lapasen saa vain, mikäli ostaa liikkeestä jotakin. Itseäni tämä mainoskampanja ärsytti kuitenkin niin suuresti, että päätän tulevaisuudessa boikotoida liikettä, vaikka suomalaista olisi joskus hyvä suosiakin.

Ymmärrän hyvin, että harvoin on olemassa ilmaisia lounaita. Koin mainoksen siltikin harhaanjohtavaksi ja ympäristöä kuluttavaksi, sillä lapasia jaettiin suuria massoja ilman, että toiselle lapaselle ei tule 99,9% todennäköisyydellä mitään käyttöä. Myöskään mainoksen ohessa en huomannut mitään pikkuprinttejä, jotka olisivat indikoineet, että toisen lapasen saaminen edellyttäisi ostamista.

Ajattelin kuitenkin tuolloin, että ilmaisuudella liitäminen olisi vielä suhteellisen harvinaista mainoksissa. Sain kuitenkin taas eräästä pikkufirmasta Sellosta mainoksen, jossa mainostettiin ilmaisia lahjoja ja sitten pienellä präntillä teksti, että sitä vastaan täytyisi ostaa tietty asukokonaisuus. Mainos oli jostain syystä suuri pettymys, sillä kuvittelin liikkeen olevan varsin asiallinen paikka siitäkin huolimatta, että heillä on maailman ihmeellisin bonusjärjestelmä. Tuotteet ovat kuitenkin hyviä, mutta nyt pohdin taas, että kuinka paljon mainoksilta pitää kestää epärehellisyyttä, jotta se ei käytännössä vaikuttaisi ostokäyttäytymiseen?