Ryhmämatkustamisen iloja

Joskus on kiva matkustaa yksin, muttei toki aina. Mahtaviksi voivat koostua reissut, joissa on paljon samanhenkistä porukkaa mukana. Toki isolla porukalla matkustamisesta löytyy myös se kolikon kääntöpuoli. Ne ovat logistiikaltaan kaikkein haastavimpia, mikäli eksyy järjestäväksi osapuoleksi.

Vuosia sitten koordinoin erästä reilun parinkymmenen hengen Saksan valloituksen logistiikkaa. Veikeät turkkilaiset bussikuskit ja siistit bussit olivat matkan pelastus, vaikka nakki napsahti juuri viime hetkellä ennen reissun alkua sillä perusteella, "koska sä kuitenkin osaat tuota saksaa". Matkatessa sai sitten ainoastaan jännittää sitä, milloin ajajan tunnit tulevat täyteen tai milloin joku sankari onnistui missaamaan lähtöajan, kun pysähtymispaikalta oli löytynyt jotain kiinnostavampaa. Kokonaisuudessaan kaikki säilyivät ehjinä, jopa bussit. Maata nähtiin ja syksyisestä Münchenistä jäi kivat muistot.

Vähän myöhemmin puuhasin Korean reissulle yhtä pientä aktiviteettia ns. matkan varrelle. Haasteena oli aikataulu (joka porukalla oli varsin tiukka ja täyteenahdettu) ja annetun sijainnin löytyminen uudesta maasta. Muistaakseni myöhästyimme aavistuksen, kun Seoulin ruuhkat yllättivät. Silti oli omituista, kun maailman toiselle puolelle onnistuttiin sopimaan vierailu, joka todellisuudessa tapahtui. Päästiin oikeasti tutustumaan korealaiseen uusmediafirmaan ja tutustumaan heidän uusiin langattomiin innovaatioihin, vaikkei muutamaa kuukautta aikaisemmin olisi voinut kuvitellakaan mitään vastaavanlaista tapahtuvan.

Italiasta tulee mieleen nämä kaksi reissua, koska taas jotenkin olen päätynyt osalliseksi tähän koordinointiin. Tällä kertaa porukka on vähän vanhempaa ja vaikeammin yhdistettävää. Jokainen matkustaa tavallaan yhdessä, mutta tavallaan kuitenkin omilla rahoilla ja omilla suunnitelmilla. Jokainen on varannut lennot yksittäin, eikä majapaikkakaan ole välttämättä sama. Italiassa vietetty aika turnauksen ulkopuolella saattaa mennä yhdessä, tai sitten jokainen hajaantuu omille poluilleen. Siitä ei ole vielä tietoa.

Logistisesti kymmenen hengen voimin Rooman kokoisessa kaupungissa ei ole aina aivan helppoa pitää yhtä. Yksin tallustelu sekin on varsin ankeata, jos yhdessä olemme pyrkineet lähtemään Roomaan. Majoitus on vielä myös pieni kysymysmerkki. Nykyaikana on helppo varata majapaikat internetistä. Jopa niin helppo, että valinnanvaraa löytyy vaikka muille jakaa. Jos kaikki saavat tuoda mielipiteensä esiin, ei yhteistä päätöstä synny välttämättä, ennen kuin reissu on ohi.

Tällä kertaa otin riskin ja päätin vain varata tietyn paikan ja ohjeistaa muita, jos vaikka kaikki mystisesti eksyisimme samaan paikkaan. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu asiasta. Lähipäivinä voi lähteä huhut liikkeelle omavaltaisesta organisaatioporukasta, joka puskee ihmisiä vain majapaikkaan, vaikka Roomasta löytyisi vaikka mitä ihmeellistä. Näe ja tiedä, yhteistä hyvää tässä kuitenkin ajatellaan. Toivottavasti saadaan porukka kokoon ja hyvä matka aikaiseksi, raportointia suuntaan ja toiseen löytyy sitten blogista matkan lähestyessä.

Passihakemusta tiedossa

Passini alkaa olla tullut tiensä päähän. En haluaisi vielä luopua tutusta vihkosesta, joka on matkannut puoli maailmaa mukanani. Leimat, joita kaikkia ei enää edes varmaan saisi.

On älytöntä, että oletusarvo nykymaailmassa on, että passin pitäisi olla voimassa puoli vuotta matkan jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka passini on vielä syksyn loppuun asti voimassa, täytyy se kesää varten uusia. Luultavasti lentoja varatessa saatan tarvita passin numeroa, joten ei auta muuta kuin hoitaa hakemus kuntoon. Syvä huokaus.

Passin hakemista ei ole tehty ihan helpoksi. Sitä varten on mentävä paikan päälle poliisilaitokselle. Käteinen on ainoa, joka kelpaa ja jonoa on vähän turhankin paljon. Tulee mieleen virastot ja tunnelma vuosikymmenien takaa. Syvä huokaus. Silti en taida päästä pitkälle lentolippujen kanssa, ellen hoida itselleni uutta passia. Se myös hidastaa matkojen kiinnittymistä ja tällä hetkellä matkakärpänen on taas päässyt puremaan. Eli vaihtoehtoja ei ole, lähipäivinä taidan joutua menemään poliisilaitokselle ihmettelemään, mikä on tämän talven passitilanne.

Reissuhaaveita

Marraskuu. Harmaata ja synkkää. Mietin pienessä päässäni, että minne voisin lähteä pakoon tuota, kylmän, märän ja loskan yhdistelmää. Kärvisteltävä silti on, eräs työprojekti on kiireisessä vaiheessa ja lomat ovat kiven alla.

Ensi kevääksi haaveilen matkustamisesta jenkkeihin. Oikeammin minun pitäisi käydä siellä yhden kurssin puitteissa, ihmettelemässä maailman menoa. Opettelemassa uusia ja ihmeellisiä asioita ja palaamassa kotiin fiksumpana ja kypsempänä.

Samaan yhteyteen voisi sitten yrittää neuvotella lomantapaista. Jos vaikka kävelisi pitkin New Yorkin katuja tai ihmettelisi elämää jossain muussa osavaltiossa. New Yorkissa kiinnostaisi autottomuus - tai siis se, että aika pitkälle pärjäisi ilman autoa. Kohteet eivät varmasti myöskään loppuisi kesken. Miinusta puolestaan tulee luteista, joista on jo aika paljon uutisoitu lehdissä. En halua pientä omaa farmia kotiini. Toki todennäköisyys on yllättäville matkakumppaneille pieni, mutta silti. Varmoja päätöksiä en ole vielä tehnyt - ideoita otetaan vastaan!

Saksaan tekisi mieli lähteä joulumarkkinoille, mutta se taitaa jäädä ensi vuodelle jo aikaisemmin mainituista syistä. Nenä kutsuisi Aasiaan ja kiinnostusta Intiaankin on taas sivulauseissa kyselty. Ensi vuoden kuviot eivät ole oikein vielä osaltani konkretisoituneet. Näillä näkymin nykyinen homma vaihtuu toiseen, joskin sekin pääosin omasta halustani oppia uutta. En silti pidä todennäköisenä, että aivan heti tulisi lähtö Intiaan. Uutena työsarkana on toimia vielä lähempänä asiakkaita, eli kauempana Intiasta. Työkavereita siellä toki vieläkin käy ja siksi asia on aina aika ajoittain pinnassa. Mistäs sitä tietää, milloin päivittäin juttelen ruokatauoillani Priyankan, Pallavin tai Rucheen kanssa sen sijaan että morjenstaisin aamuisin Mattia ja Maijaa? Sen tässä on oppinut, ettei koskaan tiedä, mitä seuraavan kulman takana odottaa, oli se sitten jotain uutta kotimaassa tai aivan muuta jossain, mitä en ikinä osannut ajatellakaan.

Talvi- ja kesälomat olisivat myös hyvä (teko)syy lähteä johonkin pois, kunhan jotain mielenkiintoista keksisi. Yksi haaste on myös matkaseuran löytäminen, sillä tuntuu, että kaverit ovat pariutuneet, kiireisiä tai rahattomia ja omien työkiireiteni vuoksi lomat on helposti sellaisessa ajankohdassa, että se ei ihan jokaiselle sovi. Yritän välttää viimeiseen asti koulujen lomien aikoja ja pahimpia ruuhkaviikkoja. On niin paljon leppoisampaa pyöriä paikalla, jossa turistit eivät ole valloittaneet aivan joka soppea (kyllä, tiedän, että hieman elitistinen ajatus, kun itse sitten haluan pyöriä siellä turistina). Silti yksi niistä eduista nykyisissä hommissa on se, etteivät ne niin suoraan linkity jokavuotiseen koulu- ja työrytmiin.

Niin, miten on, haaveiletko sinäkin matkasta johonkin kauas? Jos kysyä saa, niin minne ja millä perusteluilla?

Juhannusta odottaessa

Hiljaista on ollut matkustaminen viime aikoina. Viikonlopulla piipahdin laivalla eräässä seminaarissa, mutta Viroonkaan en ehtinyt. Kolmen viikon päästä olisi taas tiedossa Berliini. Olen aika hyvin onnistunut viime vuodet missaamaan Suomen juhannuksen. Kaksi vuotta sitten vietin sen pikkuruisessa japanilaisessa itsepalvelukylpylässä ollen luultavasti ainoa asiakas. Ainakin olin ainoa asiakas naisten puolella. Istuskelin ulkoaltaassa ja katselin, kuinka maailma ympärilläni hämärtyi. Kuuntelin ympäröivän metsän ääniä hymyssä suin.

Viime vuonna istuskelin kuumassa kämpässä auringon paahteessa. Olo oli orpo, joskin silloin Intiaa oli enää alle kaksi viikkoa jäljellä. Lauleskelin kämpässä Abbaa, koska se taisi olla yksi kliseisimmistä asioista, mitä onnistuin sillä hetkellä keksimään. Yksinäisyys oli tehnyt tehtävänsä ja olo oli lähinnä surreallistinen. Ei tuntunut todelliselta viettää juhannusta yksin keskellä Intian helleitä. Muutaman kuukauden jälkeen erityistä tekemistäkin oli vaikea keksiä. Aurinko vielä paahtoi kovasti ja odotin niin kovasti monsuuniin tuloa. Paria päivää myöhemmin tanssin ulkona sateen piiskatessa kuivaa maata. Olin niin onnellinen sateesta, vaikka normaalisti kiroankin syksyn myrskyjä ja kevään puhureita.

Tänä vuonna on taas odotettavissa jotain ihan muuta. Pitkästä aikaa en vietä juhannusta yksin - tosin Suomen kamarat vielä saavat odottaa tulevia vuosia. Berliinin sykkeestä varmasti löytyy juhlatunnelmaa, vaikka se hieman eroaakin Suomen suvesta. Mahtava ajatella, että reilut kaksi viikkoa ja pääsen taas pitkästä aikaa yhden mieluisan suurkaupungin sykkeeseen. Edellisestä kerrasta taitaa ollakin kulunut kuusi vuotta. Odotan kahviloissa rentoilua, loistavia kenkäshoppailuja ja kesäistä tunnelmaa.

En sano, että matkailu millään lailla peittoaisi metsää, hyttysiä, saunaa ja nuotiota, tuota suomalaisen kesän kiteytymää. Niitä toivottavasti ehtii vielä kokemaan kesä- ja heinäkuussa, sillä tänä vuonna pyrin viettämään enemmään kesälomasta Suomen suvessa.

Berliiniin

Nyt saa Berliinin lippuja halvalla AirBerlinin sivuilta. Kesäkuussa taitaa omakin suunta olla tämän johdosta Berliiniin. Aikaisemminkin oli ollut ilmassa pohdintaa, että kesällä voisi käydä Berliinissä, joten nyt tämä sattui meidän kannalta oikein oivasti.

Bangkok lomavaihtoehtona

Pitkään kesälomavaihtoehtona oli Bangkok. Se on yhäkin kaupunki, johon voisin lähteä vierailemaan sopivan hetken tullessa. Levottomuuksia kyllä on, mutta ne kuulemma harvoin kohdistuvat turisteihin. Toisin on esimerkiksi Etelä-Koreassa, jossa ei mielenosoitusten aikaan tehnyt mieli laittaa nenäänsä ulos ovesta, koska siellä viha kohdistui länsimaalaisiin.

Lähtökohtaisesti Thaimaassa kiinnostavat loistava ruoka, aasialainen ympäristö ja mukava tunnelma. Palatsit ovat viehkeitä ja rakennukset erilaisia. Rantalomien ystävä en ole ennenkään ollut, enkä luultavasti ole myöskään vastaisuudessa. Jaksan olla rannalla päivän tai kaksi ja sitten kaipaankin jo jotain muuta ihmeteletävää. Sitä ihmeteltävää olisi Bangkokista varmasti löytynyt ja löytyykin, sitten kun joskus tulevaisuudessa olen lomalla sopivassa paikassa sopivan lähellä.

Syy kuitenkin siihen, miksi hylkäsin Bankokin, oli monsuunikausi. Kun aloitan lomani, on monsuuniaika lähes koko Kaakkois-Aasiassa ja olen siinä vaiheessa ihmetellyt sitä noin kuukauden verran. Monsuunikautta lomalla paeten oli pakko löytää paikka, jossa ei välttämättä tulisi vettä taivaan täydeltä. Singapore ja Bankok ovat siinä mielessä oiva pari, että toinen on aina suhteellisen kuiva, sadeajat menevät juuri sopivasti ristiin.

Lentorulettia Euroopan halki

Suomessa on tunnetusti varsin kalliit lentolippujen hinnat. Esimerkiksi tällä hetkellä suorat lennot Barcelonaan maksavat yli 800 euroa Finnairilla. Skyscanner ei löydä paluulentoja ja kilroynkaan haulla tulee hinnaksi lähes 400 euroa. Lennot kannattaakin yleensä hankkia jo kuukautta aikaisemmin, mutta silloinkaan en onnistunut löytämään lentoja alle 330 euron. Nämäkin sisälsivät pitkät ja hankalat vaihdot. Luova hulluus kuitenkin kannattaa, sillä kohteita ja halpalentoyhtiöitä on Euroopassa paljon, eikä yksikään hakukone onnistu kartoittamaan niitä kaikkia.

Olimme suunnitelleet kaverin kanssa Barcelonan-visiittiä jonkun aikaa jo hieman ennen Japaniin lähtöä. Itse bongasin ryanairilta halvat lennot (80 e) Tukholmasta Pariisiin ja siitä matkan suunnittelu lähti. Koska kyseessä on ryanair, täytyy varata parikymppiä suuntaansa siirtymään kentälle, eli siihen tulee vielä se 50 lisää siirtymäkustannuksia edestakaisin. Helsinki-Tukholma -väli onnistui sitten 80 eurolla ja Pariisista löytyi Barcelonaan ihan oikeatkin lennot 120 eurolla. Kokonaisuudessaan siis kustannuksia tulee suunnilleen saman verran kuin suorassakin lennossa, muutaman päivän reissu venyi viikkoon ja pääsee näkemään myös Pariisia ja Tukholmaa. Yleensä aika on se kriittinen asia, minkä takia tällaiset venytykset eivät ole mahdollisia, mutta tällä kertaa lomalaisena ei muutama ylimääräinen päivä Pariisissa ja yksi iltapäivä Tukholmassa kuulostanut yhtään hullummalta. Lisäksi sama kaveri asuu Pariisissa, joten yöpyminenkin onnistuu varsin helposti ja näppärästi. Bonuksena on vielä se, että voidaan lähteä samasta paikasta Barcelonaan, eikä tarvitse sopia treffejä mihinkään ihan vieraaseen kaupunkiin ja uuteen kohteeseen.

Matka kuitenkin alkaa tuossa ensi viikon keskiviikkona ja palaan seuraavan viikon tiistaina. Yritän päivittää blogiani taas mahdollisuuksien mukaan. Pariisissa olen matkaillut useampaan kertaan ja varsinkin vaihto-oppilasvuoden aikana kävin siellä useasti. Näin ollen tällä kertaa ajattelin käyttää pari päivää ainoastaan tunnelman aistimiseen ja fiilistelyyn. Sääkin näyttää suosivan, sillä sekä Pariisiin että Barcelonaan oli luvattu keskiviikoksi +26, joka on aika optimaalinen, jotta jaksaa nauttia ja puuhata. Vinkkejä vierailukohteista otetaan kuitenkin innolla vastaan.