Tiedättekö ne kausittaiset kukat, joita kaupat ovat täynnä aina ennen jotain juhlaa? Yleensä ne kuihtuvat pian juhlan jälkeen, eikä ole toivoakaan, että enää uudestaan kukkivat. Ihmetykseni oli siis suuri kun huomasin nupun monen vuoden takaisessa joulukaktuksessa.
Kertaakaan se ei ole kukkinut ensimmäisen joulun jälkeen. Silti se vihreänä koristaa ikkunalautaa eikä ole välittänyt siitä, että kukkien kanssa peukaloni on ajoittain keskellä kämmentä. Aina ajoittain unohdan mm. kastella virheät ihmeeni, joka on koitunut monen kasvin tuhoksi. Myöskään poissaolot eivät ole oikeastaan näkyneet kuin korkeintaan kasvun hidastumisena (tai nopeutumisena, jos joku muu on kivana käyttänyt aikaa niiden hengissäpitämiseen). Vihreänä kaktus on jaksanut painaa jo monta vuotta, enkä enää osaisi kuvitella ikkunalaudan reunaa ilman sitä. Alkuajoista se on myös kasvanut tuplamittaansa, pysyen silti varsin hallittuna omalla tontillaan.
Ihmetykseni olikin tänään suuri, kun huomasin nupun erään oksan päässä. En tiedä, kuinka kauan se on siinä ollut, koska - no, en vain aina niin huomaa tuollaisia juttuja. Tarkempi tarkastelu paljasti, että nupulla on itse asiassa myös neljä pienempää kaveria ja yksi pieni uloke, jonka tulevaisuutta nuppuna on vaikea määritellä. Nupun väri on valkoinen, joten nyt lähipäivinä taitaa olla sopiva hetki avata silmät ja ihmetellä, milloin (tai josko) nuppu rohkenisi avautumaan. Silloin on ehdottomasti kuvan paikka. Se on vain jotenkin niin hassua, että vuoden pimeimpänä aikana kasvi puhkeaa kukkaansa suunnilleen viiden vuoden odottamisen jälkeen. En kyllä valita, harvoin sitä mikään tähän vuodenaikaan pystyy yllättämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti