sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Do, do, do, doo-o

Syksyn alkuvaiheilla sain lopulta niskasta kiinni ja päätin kuin päätinkin liittyä kuoroon. Kyseinen kuoro oli valmis ottamaan riveihinsä myös tällaisen ensikertalaisen, joten nyt ihmettelen, mitä kaikkea ihmeellistä nuotisto kätkeekään.

Eri äänillä on omat nuotit, eikä se loppujen lopuksi ole ollut yhtään niin häiritsevää, kuin aluksi pelkäsin. Silloin kun sävel on uusi ja outo lähinnä keskittyy niihin omiinsa, eikä vilkuile juurikaan menoa ympärillä. Kuulo keskittyy saman äänialan laulajiin.

Oma taiteenlajinsa on kyllä kaikkien täyteäänien laulaminen. Dam-di-dam-di-daa ja tsup-pup-pup-pup-puu ovat tulleet tutuksi, edes kavereiden laulamana. Vaikka itse haparoinkin yleensä melodian kanssa on kanssalaulajien "helpot" täyteäänet sellaisia, etten voi ymmärtää, miten ne voi oppia ja muistaa. Ne menevät jotenkin niin tasaisesti, mutta silti yksittäisillä nuoteilla on kokonaisuuden kannalta merkitystä. Esimerkiksi seuraava on hatunnoston arvoinen suoritus: King's singers ja Barber of Seville:

Ei kommentteja: