Iiks, siinä missä lööpit kirkuvat erääseen eläimeen ainakin nimensä puolesta viittaavaa influenssaa, moni joutuu toteamaan, että on taas kipeä. Vaikka tauti ei olisikaan mitään niin eksoottista, että se olisi tullut maailmalta. Reilun viikon jaksoin sinnitellä lämmön ja kuumeen rajamailla. Äänikin meinasi aina välillä lähteä/rikkoutua, muttei sitten mitään sen kummempaa. Tänä aamuna taas vaiva uusiutui hieman rankempana.
Puoli tuntia kiersin ympyrää, ennen kuin tajuntaan alkoi hiipiä se tosiasia, että tuskin olisin työkuntoinen. Hampaat kalisivat ikävästi toisiaan vasten. Kylmä hiki ympäröi kehoa, ja samaan aikaan ei oikein tiennyt väristäkö kylmästä vaiko hikoilla pois kuumuutta. Tarpeeksi syitä, että suljin uudestaan silmäni ja totesin, että josko huomenna yritetään uudestaan. En normaalisti nuku viikonlopullakaan pitkään, mutta nyt kiltisti näin villejä unia keskipäivään saakka. Sitten käytin puolisen tuntia yhden jogurtin syömiseen ja sähköpostien nukemiseen. Elimistö vei taas voiton ja onnistuin torkahtamaan taas pariksi tunniksi uudelleen. Seuraavalla heräämisellä sain sentään suihkutettua pahimmat hiet pois ennen simahtamista. Kolmannen kaksituntisen "iltapäiväunen" nukahdin taas pian sohvalle, siinä oli kun niin mukava levähtää pariksi tunniksi.
Puoli kuudesta asti olen sinnitellyt hereillä. Vielä on toivoa huomisesta. Välillä on vain niin hassua, että keho vetää totaalisesti voiton, eikä silloin voi tehdä muuta kuin nukkua. Pidän peukkuja, jos huomenna olisi terveempi päivä. Vaikka ulkona onkin varsin harmaata, en halua vielä siirtyä talviunille - ainakaan ihan vielä.
Puoli tuntia kiersin ympyrää, ennen kuin tajuntaan alkoi hiipiä se tosiasia, että tuskin olisin työkuntoinen. Hampaat kalisivat ikävästi toisiaan vasten. Kylmä hiki ympäröi kehoa, ja samaan aikaan ei oikein tiennyt väristäkö kylmästä vaiko hikoilla pois kuumuutta. Tarpeeksi syitä, että suljin uudestaan silmäni ja totesin, että josko huomenna yritetään uudestaan. En normaalisti nuku viikonlopullakaan pitkään, mutta nyt kiltisti näin villejä unia keskipäivään saakka. Sitten käytin puolisen tuntia yhden jogurtin syömiseen ja sähköpostien nukemiseen. Elimistö vei taas voiton ja onnistuin torkahtamaan taas pariksi tunniksi uudelleen. Seuraavalla heräämisellä sain sentään suihkutettua pahimmat hiet pois ennen simahtamista. Kolmannen kaksituntisen "iltapäiväunen" nukahdin taas pian sohvalle, siinä oli kun niin mukava levähtää pariksi tunniksi.
Puoli kuudesta asti olen sinnitellyt hereillä. Vielä on toivoa huomisesta. Välillä on vain niin hassua, että keho vetää totaalisesti voiton, eikä silloin voi tehdä muuta kuin nukkua. Pidän peukkuja, jos huomenna olisi terveempi päivä. Vaikka ulkona onkin varsin harmaata, en halua vielä siirtyä talviunille - ainakaan ihan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti