Joskus pakertaa pitkään kuin tunnelissa, tahkoten tunteja johonkin isompaan projektiin. Sitten kun projekti loppuu, tuntuu, että vuorokaudessa on aivan tosi paljon tunteja. Hetken hiljaisuus, joka pistää ihmettelemään, että mitä silloin tekikään, kun ei vääntänyt sitä rankkaa kurssia, omaa vapaa-ajan haastetta tai työsarkaa. Ihmettelee, mitä elämä olikaan sillon ennen, kun oli paljon vapaita tunteja, joita käyttää.
Yleensä hiljaisuuteen kummasti alkaa hetken päästä löytyä virikettä. Kavereille tulee soitettua herkemmin, kahvilla tulee käytyä ja puuhailtua kaikkea kotona ja ulkona. Eikä pian enää muistakaan, että eli elämäänsä jotain tiettyä juttua vahvasti eteenpäin vieden. Löytyy hymy ja ilo, joka on vapauttavaa.
Marraskuu on monesti kuukausista synkin. Joulua ei oikeastaan vielä viitsisi odottaa ja syksyn riemustakin on kulunut jo hetki aikaa. Ei ole kevään merkkejä, joita odottaa ja talven merkit - loska ja jää - harvoin herättävät kovinkaan lämpimiä tunteita. Eivät ainakaan minussa. Pikkujouluaika alkaa piristää kuun loppupuolta, mutta sitä ennen on vain sitä arjen raatamista.
Olen viime aikoina sykkinyt jotenkin normaalia enemmän töitä ja pikkuhiljaa alkaa kaivata sitä hetkeä, kun on ihan vaan vapaata. Päivät, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, eikä se haittaa. Viikon sykkiminen on vielä edessä ja sitten ihmettelen, että mitä nyt? Mitä tehdä päivillä, kun alkaa olla taas aikaa? Koenko itseni iloiseksi ja vapautuneeksi - luultavasti. Vielä viimeinen pinnistys ja sitten pääsee juhlimaan oikein toden teolla. Blogi ehkä hiljenee, sillä tosiaankin - ajattelin juhlia toden teolla ja unohtaa kaikki tylsät projektit.
Sitä ennen tänään olisi luvassa leffoja ja tyttömeininkiä kaverin luona. Laukusta löytyvät muun muassa sekä Juno, Kultaisen kukan kirous ja Vicky Cristina Barcelona, pieni vaaleanpunainen skumppapullo ja villalankaa, josta voi taas neuloa jotain lämmintä, joka pitää kylmän poissa.
Yleensä hiljaisuuteen kummasti alkaa hetken päästä löytyä virikettä. Kavereille tulee soitettua herkemmin, kahvilla tulee käytyä ja puuhailtua kaikkea kotona ja ulkona. Eikä pian enää muistakaan, että eli elämäänsä jotain tiettyä juttua vahvasti eteenpäin vieden. Löytyy hymy ja ilo, joka on vapauttavaa.
Marraskuu on monesti kuukausista synkin. Joulua ei oikeastaan vielä viitsisi odottaa ja syksyn riemustakin on kulunut jo hetki aikaa. Ei ole kevään merkkejä, joita odottaa ja talven merkit - loska ja jää - harvoin herättävät kovinkaan lämpimiä tunteita. Eivät ainakaan minussa. Pikkujouluaika alkaa piristää kuun loppupuolta, mutta sitä ennen on vain sitä arjen raatamista.
Olen viime aikoina sykkinyt jotenkin normaalia enemmän töitä ja pikkuhiljaa alkaa kaivata sitä hetkeä, kun on ihan vaan vapaata. Päivät, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, eikä se haittaa. Viikon sykkiminen on vielä edessä ja sitten ihmettelen, että mitä nyt? Mitä tehdä päivillä, kun alkaa olla taas aikaa? Koenko itseni iloiseksi ja vapautuneeksi - luultavasti. Vielä viimeinen pinnistys ja sitten pääsee juhlimaan oikein toden teolla. Blogi ehkä hiljenee, sillä tosiaankin - ajattelin juhlia toden teolla ja unohtaa kaikki tylsät projektit.
Sitä ennen tänään olisi luvassa leffoja ja tyttömeininkiä kaverin luona. Laukusta löytyvät muun muassa sekä Juno, Kultaisen kukan kirous ja Vicky Cristina Barcelona, pieni vaaleanpunainen skumppapullo ja villalankaa, josta voi taas neuloa jotain lämmintä, joka pitää kylmän poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti