Palaneen käryä

Yleensä elämä kulkee odotettuja polkujaan. Mikään ei erota tavallista maanantaipäivistä monista muista vastaavista. Kävelee ajatuksissaan keskustassa, kiinnittämättä enempää huomiota ympärilleen. Yhtäkkiä bussi tulee vastaan, kävelytietä. "Kuski on kai eksynyt." Muutenkin keskusta tuntuu olevan jotenkin täynnä busseista ja normaalisti niin tyhjät pysäkit ovat täyttyneet ihmisistä. "Sepäs hassua." Ei vieläkään sytytä.

Seuraavaksi näen erinäisiä hälytysautoja ja haistan sitä käryä. Vähän turhankin paljon. Hetken pällisteltyäni alan tajuamaan, että jokin on tainnut todellakin palaa. Ihmettelen Kampin autioita käytäviä ja suljettuja liikkeitä. Mietin, että oikeastaan on aika hassua, että tilassa, jossa on kauppoja, on myös jotain hyvin syttyvää alakerrassa. En siltikään hahmota oikein, että onko palo ollut alakerrassa, vaiko jossain ylempänä. "Alhaalla paloi bussi", kuulen.

Vaikka tunnelit ovatkin aina todella kiehtovia, eivät ne varmastikaan ole kaikkein näppärimpiä paloturvallisuuden kannalta. Ei ole niin monta suuntaa, josta pääsee sammuttamaan. Kenellekään ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta liikkeissä varmasti haiskahtaa vielä hetkisen tämän tapahtuman jälkeen. Ainakin nyt tuoksahti vielä niin voimakkaalle, ettei tiloissa voinut oikein olla, vaikka poliisi sinne takaisin päästikin. Pakenin takaisin ulos, hengitin raikasta ulko-ilmaa ja yhtäkkiä eivät yhtään enää haitanneet keskustan tuulet ja kylmyys. Tervehdin niitä ilolla ja odotin tyytyväisenä ulkopuolella bussia kotiin.