Viime viikon hiihtoreissu sujui varsin mukavasti ilman suurempia kommelluksia. Tai no, miten sen nyt ottaa. Luottosaappaideni päivät tulivat päätökseen tyylikkäästi ensimmäisenä iltana. Naapurimökistä lähdettäessä ei enää vetoketju ollut yhteistyöhaluinen. Se jäi jumiin ja kun vähän tempoi, lähti se kokonaan irti. Ihmettelin siinä aikani ja lähdin yön selkään saapas alhaalta asti auki. Yritin hyppiä pahimpien lumikinosten yli, sillä tietyssä kohdassa ainoa, joka erotti jalkani lumesta, oli sukka. Todella hienoa tilanteessa, jossa ulkona on suunnilleen 15 astetta pakkasta.
Omassa mökissä yritin vielä uudestaan ja uudestaan kikkailla saapasta edes johonkin säädylliseen kuntoon. Ei auttanut. Kiltit kämppikset tarjosivat sentään hakaneulaa tytöllä hädässä. Kahdella hakaneulalla saappaan varsi juuri ja juuri pysyi jalan ympärillä ja näky olikin varsin rok. Sillä oli hyvä käydä aamupalalla. Päivä meni sitten tyylikkäästi laskettelumonoissa lainaparia hamuten. Löytyihän ne, kaverilla oli suunnilleen samankokoinen jalka ja kaksi paria kenkiä mukana. Siinä vaiheessa olisin voinut suudella maata hänen jalkojensa alla. Ei ollut väliä, olisivatko ne olleet hulvattomimmat ysärijalkineet, maailman suurimmat lumibuutsit tai neonväriset ihmetykset. Ehjät kengät ovat aina ehjät kengät. Onnekseni ne olivat hieman lyhyemmät mustat talvisaappaat, jotka kaikin puolin sopivat vielä illan rientoihin. Tilanne pelastettu ja suuri kiitos kaverille hädässä. Tilanne olisi voinut päättyä surullisemminkin, jos olisin joutunut eristäytymään kengättömänä loppumatkaksi mökkiin.
Reissun opetus: Vaikka sinulla olisi kuinka täydelliset ja jokaiseen tilanteeseen sopivat kengät, älä lähde matkalle vain yhden kenkäparin voimin. Rikot tai kastelet ne kuitenkin ja sitten tulee kodin isoa kenkävalikoimaa ikävä.
Omassa mökissä yritin vielä uudestaan ja uudestaan kikkailla saapasta edes johonkin säädylliseen kuntoon. Ei auttanut. Kiltit kämppikset tarjosivat sentään hakaneulaa tytöllä hädässä. Kahdella hakaneulalla saappaan varsi juuri ja juuri pysyi jalan ympärillä ja näky olikin varsin rok. Sillä oli hyvä käydä aamupalalla. Päivä meni sitten tyylikkäästi laskettelumonoissa lainaparia hamuten. Löytyihän ne, kaverilla oli suunnilleen samankokoinen jalka ja kaksi paria kenkiä mukana. Siinä vaiheessa olisin voinut suudella maata hänen jalkojensa alla. Ei ollut väliä, olisivatko ne olleet hulvattomimmat ysärijalkineet, maailman suurimmat lumibuutsit tai neonväriset ihmetykset. Ehjät kengät ovat aina ehjät kengät. Onnekseni ne olivat hieman lyhyemmät mustat talvisaappaat, jotka kaikin puolin sopivat vielä illan rientoihin. Tilanne pelastettu ja suuri kiitos kaverille hädässä. Tilanne olisi voinut päättyä surullisemminkin, jos olisin joutunut eristäytymään kengättömänä loppumatkaksi mökkiin.
Reissun opetus: Vaikka sinulla olisi kuinka täydelliset ja jokaiseen tilanteeseen sopivat kengät, älä lähde matkalle vain yhden kenkäparin voimin. Rikot tai kastelet ne kuitenkin ja sitten tulee kodin isoa kenkävalikoimaa ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti