Edellisen paivan tunnelmat ovat taas hieman parantuneet. Elamaa paransi kummasti, kun yosija vaihtui mukavammaksi, lahelta loytyi nettikahvila (tosin taalta nykyisesta paikasta saa lapparin tarvittaessa lainaan) seka naiden kahden paikan valista loytyi ns. tuoreruokamarket, josta saa mm. annospakattua sushia, hedelmasalaattia ja tuorepuristettuja hedelmamehuja. Viimeisimmasta ainakin mansikka/mustikkamehu oli todella hyvaa ja kohtuullista. Tama kompensoi huomattavan hyvin sita tosiasiaa, ettei alueelta oikein ole loytynyt kivanoloisia ravintoloita. Toki ns. katuravintolatyyppisia riittaa, mutta nain hetkellisesti alkaa jo riisi/nuudeli riittaa. Vastapaata oman huoneen ikkunasta nayttaa myos olevan jokin kivanoloinen japanilainen tai paikallinen paikka, joka voisi kayda tsekkaamassa. Se ei ole kuitenkaan katutasossa, joten loytaminen ennen ikkunanakymaa oli vahan niin ja nain.
Tahan paivaan sitten. Paivaksi oli luvattu sadetta. Sita ei nakynyt, mutta tummat pilvet valtasivat taivaan, lampotila putosi yli kymmenen astetta ja kylma tuuli puhalsi naeuleen lapi. Jopa niin paljon, etta sadetakiksi matkaan otettu goretex-takki tuli laitettua paalle. Paatin suunnata museoon, joka osoittautui minimaalisen kokoiseksi myyntigalleriaksi - siis sitten kun sen loysin. Kiersin sitten Centralin alueen kauppoja odotellen, etta huoneeni vapautuisi. Suuntasin sitten taas lautalla Kowloonin puolelle.
Olen mieltynyt Kowloonin ja Centralin valilla kulkevaan lauttaan. Lyhytta matkaa on kiva seilata ja samalla saa huilata sopivasti jalkoja. Mieltymys on ollut jopa niin suurta, etten viela kertaakaan ole kayttanyt metroa Hong Kongille menoon - siitakaan huolimatta, etta valitsin majapaikan osittain helposti saavutettavan metroaseman perusteella. Lautalle joutuu kavelemaan vahan enemman - mutta siita tulee vain lomafiilis.
Tanaan kaytin kylla ensimmaista kertaa metroa. Suuntana oli Mong Kok, joka on paikallisten suosima ostosparatiisi. En viela tanaan onnistunut loytamaan sielta mitaan ostosparatiisia. Katumarkkinat olivat tayttaneet kadut kaikella rihkamalla ja kraasalla, niin se teki suunnistamisen varsin haasteelliseksi. Silti oli mukava paikkoja ihmetella. Satuin kuitenkin ostamaan hetken mielijohteesta silmalasit, joten sunnuntaina saatan suunnata uudestaan ihmettelemaan, etta milta alue vaikuttaa. Viela se ei ihan auennut, osittain ehka ajanpuutteen vuoksi. Silmalasien laadusta tai muustakaan ei ole tietoa, sen nakee sitten. Vaatteisiin ei kuitenkaaan tunnu menevan taalla rahaa (pituuteni tuntuu ainakin viela olevan pienimuotoinen haaste), joten ei maailma kaadu yksiin silmalaseihinkaan, vaikka ne epaonnistuisivat.
Iltatori jai tanaan nakematta, kun seiskan jalkeen keksin, etta haluaisin nahda lasershown. Joka ilta kannattaa olla kello kahdeksalta Kowloonin etelakarjessa ihmettelemassa, kun Kowloonin ja Hong Kongin rakennukset viestivat toisillensa valoin ja lasersatein. Oma mokani ehka siinakin oli se, etta kuvittelin hienostin lonely planetin opastamana, etta menen Nathan roadille ihmettelemaan valojen paljoutta. Saapuessani paikalle tajusinkin, ettei kyseiselta kadulta ole mitaan jarkea yrittaakaan nahda mitaan valoja, vaan kannattaa sykkia juuri etelakarkeen. Hieman piti kiiretta, mutta ehdin juuri parahiksi paikalle, kun ensimmaiset valot syttyivat. Ihan hieno oli show, oli hauska nahda kun Hong Kongin talot elivat niiden ulkoreunoille kiinnitettyjen valojen johdosta. Shown jalkeen olikin sitten suunta kotiin jalkoja ja selkaa lepuuttamaan. Pitkan paivan jalkeen tarvitsee kerata voimia huomiseen, jolloin ajattelin suunnata Macaoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti