Tanaan oli aikainen heratys ja pyrin loytamaan lautan, joka lahtee Kowloonista Macauun. Se oli varsin pikaisen kavelymatkan paassa (jopa niin pikaisen, etta kavelin vahingossa yli korttelin verran ohi) ja Hong Kongin kiireiseen tunnelmaan kummasti kaipasi vahan vaihtelua.
Yllatys numero yksi taisi olla se, etta kummassakin paassa oli passintarkastus. Varsinkin Macauun menevat saivat taas kiltisti odotella sen kolmisen varttia jonossa, joka mateli eteenpain. Nain lansimaisena sai kylla naureskella kiinalais (tms) ukoille (paikallisilla oli oma jononsa), jotka kovasti yrittivat keksia, miten paasisivat passintarkastukseen viela vahan nopeammin. Jonoa vaihdettiin ja kovasti kuikuiltiin paikallisten omiin tarkastuspisteisiin. En silti huomannut, etta nailla konsteilla olisi juurikaan ollut hyotya jonossa etenemisen kannalta. Lukuunottamatta kanssamatkustajien viihdyttamista.
Macausta tuli luettua tarkkaan historiaosuus matkaoppaista ja odotin sieluni silmin nakevani varikkaita rakennuksia ja raikkaita portugalilaisia muotoja. Toki muotokieli oli hieman erilainen, monissa taloissa oli parvekkeet, jotka viittasivat historian havinaan. Valitettavasti varit olivat monista rakennuksista kuluneet pois ajan saatossa, joten niihin varikkaisiin taloihin tormasi parhaiten Macaun museossa, jossa esiteltiin entisajan elamaa. Kiersin kylla useamman tunnin vanhan kaupungin keskustaa etsien kivannakoisia kulmakuntia. Muutaman loysinkin - niista sitten kun saan kuvat ladattua koneelleni. Mitaan Portugalin tai Espanjan kaltaista variloistoa on kuitenkin turha etsia.
Ruoka Macaussa oli toki oikein maittavaa. Kavin meren lahella olevassa ravintolassa, jota lonely planet kehui kovasti. Siankorvasalaattia en uskaltanut maistaa ja toinen lonely planetin ehdottama ruokalaji olikin sitten loppu. Soin katkarapukakkusia (jotka toivat kylla hieman mieleen kalapuikot) ja paaruokana jotain kalaa, joka oli oikein herkullista. Annoskateuteenkin sorruin, kun naapuripoydassa vedettiin taskurapua ja simpukoita. En tieda, mista listasta he olivat moisen satsin tilanneet, silla omasta menustani en onnistunut kyseisia ruokalajeja bongaamaan, vaikka oikein yritin. Ehka ne oli varjottu jonkin toisen nimen alle.
Ruoan paatteeksi olin saanut kaupunkikierrokseni loppuun. Istuskelin puistossa lukemassa kirjaa. Niin, luit oikein lukemassa kirjaa. Aurinko paistoi kerrankin ja tuulikaan ei liiaksi hairinnyt. Selka sanoi, etta kaipaa lepoa ja nakymat merelle olivat varsin mainiot. Mikas siina sitten istuskellessa. Lopuksi kavin viela merimuseossa ja suuntasin satamaa kohden. Ylimaaraista jannitysta kerasin itselleni hyppaamalla bussista paria pysakkia liian aikaisin pois. Onneksi mutufiiliksella onnistuin tunnistamaan yhden seinarakennelman kaukaisuudessa ja sita kohti sitten suuntasin. Paasin satamaan muutaman korttelin kiertamisen jalkeen puolisen tuntia myohemmin.
Merenkulku takaisinpain oli varsin kova - pikalautta keinui ja vaappui ja vatsanpohja meni aika monta kertaa ylosalaisin. Kiitin onneani, etta olin niinkin pitkaan viihtynyt kirjan parissa - muuten olisi paivalle saattanut tulla surkeampi loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti