Hyppelehdin lähes puolimetrisessä lumessa. Yritän pysyä aikaisemmissa askeleissa, mutta se on hankalaa. Lumi luistaa alta. Laukku laahaa hetkellisesti maata, vaikka normaalisti se keikkuu kauniisti olalla. Siitäkin jää jälki lumeen, johon ei ole ennen koskettu. Ainakaan viimeisimmän lumisateen jälkeen.
Pakkanen puree poskia ja joudun epäröimään, millä liikennevälineellä kuljenkaan. Ratikat eivät pysy aikataulussa, junat ei kulje ja busseillakin tuntuu olevan aika rankkaa. Juoksen paikasta toiseen etsien välinettä, joka veisi eteenpäin, veisi edes kotiin, lämpimään. Helppoa se ei tänä talvena ole ollut.
Kotona käperryn onnellisena patterin ääreen peittojen alle. Ihmettelen kukkia, jotka hitaasti alkavat luovuttaa talven kylmyyden edessä. Yritän ruokkia niitä lämmöllä ja hellillä puheilla, mutta osan selviytyminen alkaa vaikuttaa epätodennäiköiseltä. Pystyynkuivuneet yksilöt korvaan tulppaanin sipuleilla, joista toivottavasti kasvaa kevään tuoja. Vaihtoehtoisesti tulppaani toteaa ikkunalaudan elinkelvottomaksi ja päättää kuivua kokoon. Ei sitä koskaan tiedä.
Kuukauden päivät on vielä edessä ja sitten suuntana olisikin jo Hong Kong ja +25 astetta. Silloin varmaan pääsee sulattamaan itsensä aivan sulaksi. Eikä yhtään liian aikaisin, sillä tämän talven viima on hyvin tehnyt tehtävänsä.
Pakkanen puree poskia ja joudun epäröimään, millä liikennevälineellä kuljenkaan. Ratikat eivät pysy aikataulussa, junat ei kulje ja busseillakin tuntuu olevan aika rankkaa. Juoksen paikasta toiseen etsien välinettä, joka veisi eteenpäin, veisi edes kotiin, lämpimään. Helppoa se ei tänä talvena ole ollut.
Kotona käperryn onnellisena patterin ääreen peittojen alle. Ihmettelen kukkia, jotka hitaasti alkavat luovuttaa talven kylmyyden edessä. Yritän ruokkia niitä lämmöllä ja hellillä puheilla, mutta osan selviytyminen alkaa vaikuttaa epätodennäiköiseltä. Pystyynkuivuneet yksilöt korvaan tulppaanin sipuleilla, joista toivottavasti kasvaa kevään tuoja. Vaihtoehtoisesti tulppaani toteaa ikkunalaudan elinkelvottomaksi ja päättää kuivua kokoon. Ei sitä koskaan tiedä.
Kuukauden päivät on vielä edessä ja sitten suuntana olisikin jo Hong Kong ja +25 astetta. Silloin varmaan pääsee sulattamaan itsensä aivan sulaksi. Eikä yhtään liian aikaisin, sillä tämän talven viima on hyvin tehnyt tehtävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti