Ohi on. Suuri sykkiminen. Uni voittaa. Huokaisu. Ilo on irti, mutta samalla on myös hetkellinen tyhjyys. Reilu viikko sitten odotin vain kovasti, että tämä viikko olisi ohi. Oikeastaan lopputuloksesta ei ollut niin väliä, mutta kunhan se vain olisi ohi. Hassu tunne, kun toivoo ajan vaan kiitävän eteenpäin ja sulkee silmänsä. Pienet perhoset vatsanpohjassa ja samalla väsyneen raukea olo. Enää ei olisi jaksanut sykkiä, vaikka mitä olisi.
Kiirastuli on hetkellisesti ohi ja keho alkaa rentoutua. Se alkaa äänekkäästi vaatimaan unta ja lepoa, virkistäytymistä, johon on ollut aivan liian vähän aikaa. Loppuviikosta saavuin lähinnä kotiin ja nukuin. Juhlistin kyllä tapahtumaa pariin otteeseen. Sen jälkeen katseet taas suuntautuvat arkeen ja seuraavaan isompaan kiinnekohtaan.
Neljä viikkoa ja sitten alkaa loma. Kaksi viikkoa ja sitten olen viikonlopun Himoksella. Nyt uskaltaa jo avata silmänsä ja katsoa tulevaisuutta. Hymyillä taas vienosti ja ottaa rennosti pienen hetken. Huominen voi toki olla kiireinen, mutta auttaa, kun elämä eteenpäin ei ole pelkästään työtä ja kiirettä.
Kiirastuli on hetkellisesti ohi ja keho alkaa rentoutua. Se alkaa äänekkäästi vaatimaan unta ja lepoa, virkistäytymistä, johon on ollut aivan liian vähän aikaa. Loppuviikosta saavuin lähinnä kotiin ja nukuin. Juhlistin kyllä tapahtumaa pariin otteeseen. Sen jälkeen katseet taas suuntautuvat arkeen ja seuraavaan isompaan kiinnekohtaan.
Neljä viikkoa ja sitten alkaa loma. Kaksi viikkoa ja sitten olen viikonlopun Himoksella. Nyt uskaltaa jo avata silmänsä ja katsoa tulevaisuutta. Hymyillä taas vienosti ja ottaa rennosti pienen hetken. Huominen voi toki olla kiireinen, mutta auttaa, kun elämä eteenpäin ei ole pelkästään työtä ja kiirettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti