Päivä kirkas, valkea. Valkoinen lumi, joka on peittänyt maan. Nietokset, joita joululauluissa mainitaan, löytyvät lopultakin ulkoa tehden toki uusia haasteita päivittäisessä elämässä. Sentään maailma ei kokonaan huku lumeen, vaikka hetkittäin niin jo tuntuu. Päiväkin jo pitenee. Etelässä se juuri rikkoo 8 tuntia, eikä töihin lähtiessä ole välttämättä enää pilkkopimeä. Hymyilen hiljaa aamun liikennevälineessä, kun taivaanrannassa näkyy pieni kajo.
Pitkä tammikuu on takana. Jotenkin en hahmottanut tai ymmärtänyt, kuinka pitkä se voikaan olla. Hetkinä, jolloin haluaisi ajan vain kulkevan eteenpäin, se laahaa hitaasti, päivä kerrallaan. Toisaalta niin paljon on myös tapahtunut, että kuukausi tuntuu paljon pidemmältä, kuin mitä se välttämättä onkaan. Aika laahaa, kun haluaisi, että seuraavat kuukaudet olisivat jo ohi. Vapaa-aikana taas niin haluaisin, että aika pysähtyisi. 7 viikkoa lomaan vielä. Pieni ikuisuus, jota odotan, kuin auringon kajoa hämäriin aamuihin.
Pitkä tammikuu on takana. Jotenkin en hahmottanut tai ymmärtänyt, kuinka pitkä se voikaan olla. Hetkinä, jolloin haluaisi ajan vain kulkevan eteenpäin, se laahaa hitaasti, päivä kerrallaan. Toisaalta niin paljon on myös tapahtunut, että kuukausi tuntuu paljon pidemmältä, kuin mitä se välttämättä onkaan. Aika laahaa, kun haluaisi, että seuraavat kuukaudet olisivat jo ohi. Vapaa-aikana taas niin haluaisin, että aika pysähtyisi. 7 viikkoa lomaan vielä. Pieni ikuisuus, jota odotan, kuin auringon kajoa hämäriin aamuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti