Pelkään, huolehdin ja huolestun. Luotanko siihen, että elämä kantaa? Mikä ei tapa, vahvistaa on vanha sananlasku, mutta siltikin aina välillä ihmettelee, mitä onkaan tekemässä.
Miten sitä osaisikin elää niin, että kokisi asiat kuin ensi kertaa? Sulkisi silmät kaikilta merkeiltä ja piilomerkityksiltä. Osaisi hiljentää epävarmuuden äänen. Osaisi poistaa turhan jännityksen ja hermoilun turhista, pienistä asioista. Keskittyisi olennaiseen ja ottaisi rennosti riippumatta siitä, mikä vuoristorata olisikaan edessä. Uskaltaisi pysyä kyydissä loppuun asti, kesti kyyti sitten päivän, vuoden tai elämän loppuun.
Askel kerrallaan, varovasti eteenpäin. Hetkittäin silmät kiinni, ettei näe ympärilleen, kuinka pahalta näyttää. Kurkistuksia suljettujen silmien välistä. Jos nyt räsähtää, niin uppoanko? Onko lähin ranta niin lähellä, että ennätän sinne pahasti kastumatta? Vaikka kastuisinkin, niin haittaisiko se siltikään? Ei elämä siihen varmasti loppuisi, vaikka kylmä pulahdus olisikin edessä. Elämäähän se vain olisi.
Miten sitä osaisikin elää niin, että kokisi asiat kuin ensi kertaa? Sulkisi silmät kaikilta merkeiltä ja piilomerkityksiltä. Osaisi hiljentää epävarmuuden äänen. Osaisi poistaa turhan jännityksen ja hermoilun turhista, pienistä asioista. Keskittyisi olennaiseen ja ottaisi rennosti riippumatta siitä, mikä vuoristorata olisikaan edessä. Uskaltaisi pysyä kyydissä loppuun asti, kesti kyyti sitten päivän, vuoden tai elämän loppuun.
Askel kerrallaan, varovasti eteenpäin. Hetkittäin silmät kiinni, ettei näe ympärilleen, kuinka pahalta näyttää. Kurkistuksia suljettujen silmien välistä. Jos nyt räsähtää, niin uppoanko? Onko lähin ranta niin lähellä, että ennätän sinne pahasti kastumatta? Vaikka kastuisinkin, niin haittaisiko se siltikään? Ei elämä siihen varmasti loppuisi, vaikka kylmä pulahdus olisikin edessä. Elämäähän se vain olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti