Ulkona paukkuu vielä pakkaset, tai ainakin on lumista. Hitaasti alan odottamaan jo kevättä ja kesää. Huomaan sen viimeistään siitä, että kaikkea tuoksuvaa alkaa mystisesti ilmestymään kotiini. Normaalisti olen varsin tiukka siitä, ettei ostoskassiin päädy turhaa krääsää. Huomaan olevani avuton kaiken ihanan tuoksuisen edessä.
Tulppaaneita olen jo jokusen kanniskellut pakkasesta huolimatta kotiin. Aina joutuu jännittämään, kuinka ne selviävät sen kymmenen minuutin matkan ulkona. Tähän mennessä ovat selvinneet. Kuvia olisi kännykässä, mutta piuha on mystisesti kadonnut.
Body shopista tarttui mukaan mansikantuoksuinen kuorintavoide (vaikka taisin sen vielä syksyllä tuomita liian keinotekoisen tuoksuiseksi). L'Occitanella tuoksuisiksi modatut tuotteet kummasti löytyvät nyt jokaisesta meikkipussista. Läheltä piti, ettei viimeksi olisi lähtenyt myös ruusuntuoksuinen käsirasvamukaan. Tigin ihanista hiustuotteista en enää osaisi luopuakaan. On niin ihanaa mennä hikitreenien jälkeen virkistävään suihkuun, jonka jälkeen tosiaankin saa hienhajun korvattua kaikella ihanalla. Puhumattakaan sitten siitä, jos suihkun jälkeen vielä saa pari pisaraa jotain ihanaista hajuvettä päällensä.
Niin, voisinkohan tunnustaa. Olen tällä hetkellä jostain käsittämättömästä syystä tuoksuaddikti. Kaukana on ne päivät jolloin nyrpistelin nenääni turhille tuoksuille ja heitin suuren osan teiniajan tuoksuputeleista roskiin. Yhäkään en syty teollisista tuoksuista tai muuten vaan raskaista hajuista. Teiniaikojen ihanat kukkaistuoksut eivät myöskään enää niin vahvasti houkuta. Niistä ehkä tuli silloin aikoinaan yliannostus, josta ei hevin eroon pääse. Silti viime kuukausina olen jotenkin taas vuosien tauon jälkeen huomannut, kuinka ihanaakaan on käyttää kaikkea raikasta ja tuoksuvaa. Ne ovat päivän piristys hetkellä, jolloin muuten on väsyneenä raahautunut kuumaan suihkuun ja nauttii, kun kuvitteelliset pölyt pyyhkiytyy jaloista ja kerää voimia uuteen päivään.
Tulppaaneita olen jo jokusen kanniskellut pakkasesta huolimatta kotiin. Aina joutuu jännittämään, kuinka ne selviävät sen kymmenen minuutin matkan ulkona. Tähän mennessä ovat selvinneet. Kuvia olisi kännykässä, mutta piuha on mystisesti kadonnut.
Body shopista tarttui mukaan mansikantuoksuinen kuorintavoide (vaikka taisin sen vielä syksyllä tuomita liian keinotekoisen tuoksuiseksi). L'Occitanella tuoksuisiksi modatut tuotteet kummasti löytyvät nyt jokaisesta meikkipussista. Läheltä piti, ettei viimeksi olisi lähtenyt myös ruusuntuoksuinen käsirasvamukaan. Tigin ihanista hiustuotteista en enää osaisi luopuakaan. On niin ihanaa mennä hikitreenien jälkeen virkistävään suihkuun, jonka jälkeen tosiaankin saa hienhajun korvattua kaikella ihanalla. Puhumattakaan sitten siitä, jos suihkun jälkeen vielä saa pari pisaraa jotain ihanaista hajuvettä päällensä.
Niin, voisinkohan tunnustaa. Olen tällä hetkellä jostain käsittämättömästä syystä tuoksuaddikti. Kaukana on ne päivät jolloin nyrpistelin nenääni turhille tuoksuille ja heitin suuren osan teiniajan tuoksuputeleista roskiin. Yhäkään en syty teollisista tuoksuista tai muuten vaan raskaista hajuista. Teiniaikojen ihanat kukkaistuoksut eivät myöskään enää niin vahvasti houkuta. Niistä ehkä tuli silloin aikoinaan yliannostus, josta ei hevin eroon pääse. Silti viime kuukausina olen jotenkin taas vuosien tauon jälkeen huomannut, kuinka ihanaakaan on käyttää kaikkea raikasta ja tuoksuvaa. Ne ovat päivän piristys hetkellä, jolloin muuten on väsyneenä raahautunut kuumaan suihkuun ja nauttii, kun kuvitteelliset pölyt pyyhkiytyy jaloista ja kerää voimia uuteen päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti