Pulahdus kylmään ja raikkaaseen. Pureva pakkanen, jonka vuoksi iho vain höyryää. Ulkoilma, joka viilentää mukavasti. Seura, jonka kanssa kävelee jäälle, kohti hyytävää kylmyyttä. Olo on epätodellinen hortoillessa jäällä. Varvas, jota kastetaan hieman veteen. Se ei riitä, ensimmäinen jalka on pian polveen asti. Toinen perään. Sysäys, ja seison yhtäkkiä kylmässä vedessä. Jalat koskettaa pohjaa. Siinä vaiheessa tajuan, että olen todellakin avannossa, vaikka se ei ollut alkuperäisissä suunnitelmissa.
En edes ajatellut pulahtavani avantoon, kun lähdin kavereiden kanssa jäälle seuraamaan heidän kyytiään. Kylmää vettä kaihtava innostui kokeilemaan, miltä tuntuu arktinen tapa pulahtaa. Seurassa on hyvä mennä, ilman mitään ennakko-odotuksia. Sauna odottaa hehkuen kuumana, odottaen sitä hetkeä, kun haluaa takaisin lämpimään.
Avannossa tulee stoppi. En kykene enää kastamaan päätäni veteen. On sellainen olo, että nyt voisi olla hyvä lähteä pois, saunaan. Mietin hetken, mutta päätin nousta pois. Pakottamisella saa vain kammon aikaiseksi, nyt olo oli lähinnä onnellisen hämmästelevä. Minä avannossa! 27 vuotta olen sitä onnistunut menestyksekkäästi välttelemään, mutta nyt hetken hurmiossa tuli kokeiltua jotain, jolle olisi ennen vain ohittanut jollain kämäisellä tekosyyllä.
Saunassa hymyilyttää. Koko avantoreissu oikeastaan hymyilyttää. Lämpö hiipii taas kehoon ja tuntee ylittäneensä jonkun oman syvän sisäisen rajansa. Näyttäneensä itselle, ettei kaikkeen kannata suhtautua turhan ennakkoluuloisesti. Tällaisina hetkinä voi olla onnessaan siitä, että voi kokeilla kaikkea uutta - sopivalla hetkellä ja mukavassa seurassa.
En edes ajatellut pulahtavani avantoon, kun lähdin kavereiden kanssa jäälle seuraamaan heidän kyytiään. Kylmää vettä kaihtava innostui kokeilemaan, miltä tuntuu arktinen tapa pulahtaa. Seurassa on hyvä mennä, ilman mitään ennakko-odotuksia. Sauna odottaa hehkuen kuumana, odottaen sitä hetkeä, kun haluaa takaisin lämpimään.
Avannossa tulee stoppi. En kykene enää kastamaan päätäni veteen. On sellainen olo, että nyt voisi olla hyvä lähteä pois, saunaan. Mietin hetken, mutta päätin nousta pois. Pakottamisella saa vain kammon aikaiseksi, nyt olo oli lähinnä onnellisen hämmästelevä. Minä avannossa! 27 vuotta olen sitä onnistunut menestyksekkäästi välttelemään, mutta nyt hetken hurmiossa tuli kokeiltua jotain, jolle olisi ennen vain ohittanut jollain kämäisellä tekosyyllä.
Saunassa hymyilyttää. Koko avantoreissu oikeastaan hymyilyttää. Lämpö hiipii taas kehoon ja tuntee ylittäneensä jonkun oman syvän sisäisen rajansa. Näyttäneensä itselle, ettei kaikkeen kannata suhtautua turhan ennakkoluuloisesti. Tällaisina hetkinä voi olla onnessaan siitä, että voi kokeilla kaikkea uutta - sopivalla hetkellä ja mukavassa seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti