Viime viikolla tuuli puhalsi ja ilmat kylmenivät. Jopa niin paljon, että matkalla kahden paikan välillä tuli ikävä käsineitä. Pyrähdin erääseen isoon keskustan tavarataloon tutkailemaan käsinevalikoimaa. Haaveissa kun oli pitkään olleet nahkahansikkaat, koska jotenkin ne tuovat hieman kypsemmän vaikutelman kuin rakkaat tumppuni. Toki tumputkin säilyvät yhä ahkerassa käytössä varsinkin silloin, kun ilma taas kylmenee niin paljon, että tarvitsee kahdet käsineet päällekkäin, jotta tarkenisi sen kymmenen minuutin matkan liikennevälineelle.
Käsineet löytyivätkin varsin helposti. Myös muilla tuntui olevan hyvin samoja ajatuksia päässä kuin minulla, sillä käsine/huivi/hattu-osastolla vilisi ihmisiä. Samalla ei voinut olla kokonaan huomaamatta myös muiden etsijöiden löytöjä. Eräs opiskelijatyttö löysi itsellensä oikein kivan ja pirtsakan näköisen hatun. Kohteliaasti odotin, että hän oli poistunut löytönsä kanssa, kunnes itse menin vaivihkaan kokeilemaan hattua. Se oli minulle aivan liian iso, mutta päädyin kuitenkin ihmettelemään hattuhyllylle kaikkia muita vaihtoehtoja. Yhdeltä seinältä löytyi oikein kivan näköinen valikoima ja sieltä montaa hattua kokeilinkin. Hämmästyin kuitenkin huomattavasti, kun huomasin, että hattujen tekijänä oli Fredriksson, joka on minulle lähinnä tuttu ylioppilashatuistaan. Yllätyinkin positiivisesti. Suomalaista hattutaiteilua parhaimmillaan - materiaalit tuntuivat hyvältä ja leikkaukset hauskoilta. Asiallista, mutta silti tarpeeksi iloista. Klassista ja hyvin nykypäivään sopivaa. Vähän aikaa kokeiltuani löysin itsekin yhden hatun, josta en enää osannut päästää irti. Niinpä se lähti mukaan kotiin ja valloittamaan kanssani tulevia talvisia maisemia.
Hyvää kuvaa en omasta löydöstäni valitettavasti (ainakaan vielä) saanut, mutta Fredrikssonin sivuilta löytyy muutamia malleja, jotka ovat myös hyvin kauniita ja nykypäivään sopivia:
Jos innostuit, niin kannattaa käydä tutustumassa isojen tavaratalojen valikoimiin. Ainakin itselleni suomalaiset raikkaan ulkonäön omaavat hatut oli varsin mieluisa uusi löytö.
Käsineet löytyivätkin varsin helposti. Myös muilla tuntui olevan hyvin samoja ajatuksia päässä kuin minulla, sillä käsine/huivi/hattu-osastolla vilisi ihmisiä. Samalla ei voinut olla kokonaan huomaamatta myös muiden etsijöiden löytöjä. Eräs opiskelijatyttö löysi itsellensä oikein kivan ja pirtsakan näköisen hatun. Kohteliaasti odotin, että hän oli poistunut löytönsä kanssa, kunnes itse menin vaivihkaan kokeilemaan hattua. Se oli minulle aivan liian iso, mutta päädyin kuitenkin ihmettelemään hattuhyllylle kaikkia muita vaihtoehtoja. Yhdeltä seinältä löytyi oikein kivan näköinen valikoima ja sieltä montaa hattua kokeilinkin. Hämmästyin kuitenkin huomattavasti, kun huomasin, että hattujen tekijänä oli Fredriksson, joka on minulle lähinnä tuttu ylioppilashatuistaan. Yllätyinkin positiivisesti. Suomalaista hattutaiteilua parhaimmillaan - materiaalit tuntuivat hyvältä ja leikkaukset hauskoilta. Asiallista, mutta silti tarpeeksi iloista. Klassista ja hyvin nykypäivään sopivaa. Vähän aikaa kokeiltuani löysin itsekin yhden hatun, josta en enää osannut päästää irti. Niinpä se lähti mukaan kotiin ja valloittamaan kanssani tulevia talvisia maisemia.
Hyvää kuvaa en omasta löydöstäni valitettavasti (ainakaan vielä) saanut, mutta Fredrikssonin sivuilta löytyy muutamia malleja, jotka ovat myös hyvin kauniita ja nykypäivään sopivia:
Jos innostuit, niin kannattaa käydä tutustumassa isojen tavaratalojen valikoimiin. Ainakin itselleni suomalaiset raikkaan ulkonäön omaavat hatut oli varsin mieluisa uusi löytö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti