Musiikin ystäville herkkuja piisaa lokakuussa. Viikon sisällä on paitsi Nouvelle Vaguen, myös Massive Attackin konsertti. Oi onnea, oi onnea.
Silti en tiedä, että miten suhtautuisin oikein Massive Attackin konserttiin. Monet biiseistä ovat olleet minulle niin rakkaita, niin tunnerikkaita. Saksan vaihtovuonna tuli monet biiseistä kuunneltua monta kertaa läpi. Jokainen sointu on tuttu ja jokaisen sanan osaan melkeinpä ulkoa. Joistain biiseistä tykkään toki enemmän kuin toisista, mutta toisaalta lempparini ovat keskenäänkin hyvin erilaisia. Bändin suurena rikkautena ovatkin monipuoliset soundit, uudentyyppiset lähestymistavat ja hienot, aavistuksen synkeän vivahteikkaat ääniraidat. Maailma, jossa elämä on rosoista ja se tuntuu ja maistuu täysillä. Rytmit, jotka kaipaavat vertaistaan.
Pelkään, että mitä tahansa odotan konsertilta, petyn pahasti. Sitä fiilistä, jonka sain eri hetkinä eri biiseistä voi olla niin vaikea herättää henkiin. Aika voi kuultaa muistot, eikä viime aikojen leffamusiikit ole kyenneet nousemaan lähellekään sitä tasoa, mitä monet levyt aikoinaan olivat. Silti heidän musiikkinsa on kestänyt aikaa erittäin hyvin. Biisien pariin voi vieläkin palata ja ne tuntuvat yhäkin ajankohtaisilta. Enää niitä ei jaksa kuunnella päiväkausia putkeen, mutta silti ne saavat kyllä hymyn huulille rankkana työpäivänä.
Protection (laulajan ulkonäkö on kyllä aika ysäriä... ääni silti loistava):
Special cases:
1000 mirrors (itse asiassa tämä ei ole Massive Attackin vaan Sinead O'Connorin ja Asian Dub Foundationin, soundi on vain aika lailla samantyylinen):
Silti en tiedä, että miten suhtautuisin oikein Massive Attackin konserttiin. Monet biiseistä ovat olleet minulle niin rakkaita, niin tunnerikkaita. Saksan vaihtovuonna tuli monet biiseistä kuunneltua monta kertaa läpi. Jokainen sointu on tuttu ja jokaisen sanan osaan melkeinpä ulkoa. Joistain biiseistä tykkään toki enemmän kuin toisista, mutta toisaalta lempparini ovat keskenäänkin hyvin erilaisia. Bändin suurena rikkautena ovatkin monipuoliset soundit, uudentyyppiset lähestymistavat ja hienot, aavistuksen synkeän vivahteikkaat ääniraidat. Maailma, jossa elämä on rosoista ja se tuntuu ja maistuu täysillä. Rytmit, jotka kaipaavat vertaistaan.
Pelkään, että mitä tahansa odotan konsertilta, petyn pahasti. Sitä fiilistä, jonka sain eri hetkinä eri biiseistä voi olla niin vaikea herättää henkiin. Aika voi kuultaa muistot, eikä viime aikojen leffamusiikit ole kyenneet nousemaan lähellekään sitä tasoa, mitä monet levyt aikoinaan olivat. Silti heidän musiikkinsa on kestänyt aikaa erittäin hyvin. Biisien pariin voi vieläkin palata ja ne tuntuvat yhäkin ajankohtaisilta. Enää niitä ei jaksa kuunnella päiväkausia putkeen, mutta silti ne saavat kyllä hymyn huulille rankkana työpäivänä.
Protection (laulajan ulkonäkö on kyllä aika ysäriä... ääni silti loistava):
Special cases:
1000 mirrors (itse asiassa tämä ei ole Massive Attackin vaan Sinead O'Connorin ja Asian Dub Foundationin, soundi on vain aika lailla samantyylinen):
Huomiseen ei onneksi ole enää montaa yötä. Olo on kuin pikkulapsella joulun alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti