Harmaata

Nyt on alkanut harmauden aikakausi, aika joka kestää suunnilleen kellojen vaihtamisesta jouluun asti. Päivät, jotka alkavat harmaudella ja päättyvät harmaudella. Ei kirkkaan räiskyviä värejä, mustaa tai valkoista, selkeitä ääriviivoja. Ainostaan pehmeän harmaan eri sävyjä. Niistäkin voi toki pitää, jos osaa katsoa hieman eri silmillä.

Aamulla kuvittelin käveleväni Skotlannin nummilla, niin sumuista, tuulista ja tihkusateella kruunattua säätä tuli vastaan, kun avasi oven. Ihanat lehdet, jotka piristivät työmatkaani puiston läpi oli poljettu maahan ja ne olivat sekoittuneet kuravelliin. Olisin varmasti ollut innoissani, jos ikää olisi ollut kolme vuotta. Silloin kaikki jännittävät hiekan ja maan eri muodot olivat todella mielenkiintoisia. Sen jälkeen taas - en enää niin lämpene. Pohdin jopa reitin vaihtamista tylsään asfalttiin, edes siksi, kunnes pahin sotkukeli on ohi.

Harmaalta voi toki piiloutua parvekkeen kynttilöin, sielukkaisiin viiniltä maistuviin iltoihin tai vaikka neuletyön pariin. Värit ja maut piristävät, auttavat sulkemaan kurjan sään ikkunan ulkopuolelle. Välillä myös sisunainen nostaa päätään, että minähän en sokerista ole tehty. Että ei minua näin pieni tihku matalaksi saa.