Kur, kur. Ääni, jonka puuttumiseen ei vielä kiinnitä huomiota, ainakaan kovinkaan paljon. Pulut, jotka oliva kaikkialla. Tai no, ei oikeastaan ihan kaikkialla, mutta aina, kun oleskelee kotona. Parvekkeet ovat täynnä jälkiä, ikkunalaudalla kuuluu kurnutus heti aamunkoitteessa. Yhden pesueen kasvamista pystyi seuraamaan vessassa ja niitä sai aina säikytellä pois ikkunalaudoilta. Ajattelin, että jos häiriköin tarpeeksi, ei seuraava aamu ala yhtä kurnuttavana.
Paikalliset pulut eroavat kuitenkin siinä, että ne ovat paljon laihempia kuin suomalaiset. Kammottavin kokemus pulujen kanssa taisi olla, kun löysin yhden sellaisen parvekkeelta, niska katkenneena ja pää kynittynä. Ihmettelin, että mikä otus oli päässyt siihen kiinni. Aprikoin myös, mahtaisiko huonetovereillani olla asian kanssa tekemistä, jos joku olisi vaikka kyllästynyt niiden pitämään meteliin. En yhäkään tiedä, luultavasti se oli jokin toinen lintu, vaikka pää olikin siististi kynitty. Todistetta lintuteoriaan on siinäkin, että kun seuraavan kerran menin parvekkeelle, niin linnun pää oli syöty, luultavasti jonkun toisen linnun toimesta. Siinä sitten kyseinen päätön lintu makasi sen vuorokauden verran, kunnes siivoojapojat tai muut pedot keräsivät jäänteet pois. Taas oli yksi pulu vähemmän Intiassa, tosin siinä populaatiossa se ei varmaan kovastikaan vaikuttanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti