Haaveilua

Syksyn viimassa mikään ei lämmitä enempää, kuin ajatus mukavasta matkasta. Rakkaan ihmisen kainaloon käpertyminen, mukavat tapahtumat hyvien kavereiden kanssa tai muut mukavat poikkeamat arjesta tekevät toki elämästä elämisen arvoisen. Silti harmaan arjen keskellä sydän janoaa pieniä seikkailuja uuteen ja vieraaseen.

On hetkiä, jolloin haluaa juurtua paikoilleen. Haluaa pysähtyä ja katsoa, mitä elämällä on tarjota. Se voi olla ihminen, jolle haluaa hetkeksi antaa paikan elämässä tai asia, joka sytyttää elämän uuteen eloon. Jotain, jonka puolesta sykkiä ja säätää. Kun joku osa elämässä repii vahvasti, jää muut osiot hetkeksi paitsioon, odottamaan taas jotain muuta, jonka takia tuntee elävänsä.

Tällä hetkellä tuo vahva asia elämässäni on - työ. Intia-kuvio sotkee elämääni, sillä mihinkään ei voi oikein juurtua, kaikki on väliaikaista. Aina miettii, että mikä viikko missäkin mielessä on menossa. Pohtii tulevaa ja raahaa mennyttä mukanaan. Vaikeaa on keskittyä tähän hetkeen, kun tulevaisuuteen pitää aina tietyssä mielessä valmistautua ja historiakin vielä painaa. Koko ajan ei myöskään jaksa olla liikkeellä, vaikka ympäristö olisikin todella mielenkiintoinen. Joskus kaipaa vain aikaa olla ja nukkua. Tulevan viikonlopun teemana onkin nukkuminen, nautiskelu ja oleskelu, ilman sen suurempia paineita tai stressiä. Pohtiminen, että minne sitä oikeasti kannattaisi suunnata kesälomalla, jotta saisi Intian pölyt jaloistaa ja oikeasti ehtisi virkistäytyä seuraavaa vuotta varten. Sellainen ihanuus, joka kannattelisi ne viikot, jotka taas ihmettelee Intian pölyjä. Haaveilua, sitä se on parhaimmillaan.