Huuto vapaudelle

Aamun ihana raikkaus, jonka haistaa ympäristöstä ja aistii iholla. Aamun ensisäteet kotiutuessa myöhään tai aikaisin, riippuen siitä, miten asiaa haluaa katsoa. Ainakin myöhempään kuin oli tarkoitus. Onnen tunne, ettei ole niin väliä, että kotiutuu hieman myöhempään. On aikaa nukkua ja vain olla ja tuhlata sitä, mikä on ehkä eniten elämässäni kortilla viime ajat. Soinnut, jotka aamun sarastaessa täyttävät huoneen ja tuovat iloa tähän pieneen kaaokseen, joka on syntynyt ympärille. Senkin siistimiseen on kohta aikaa. Vapauden huuma, josta ei tiedä, että miten sen täyttäisi. On niin paljon valinnanvaraa, paljon toiveita, että mitä haluaisi elämällään tehdä. Viikko on siihen vähän. Paljon kuitenkin ehtii tekemään, jos vain muistaa, että tärkein tehtävä on vain chillata ja ottaa rennosti. Aika ei maailmasta kuitenkaan lopu.

Vuosi on kulunut siitä, että otin hatkat vanhasta työpaikasta. Jos vertaa näitä kahta edellistä vuotta, niin nykyinen vuosi on tuonut siihen suuren mullistuksen. Paljon on joutunut kasvamaan ja kokemaan, kiire vaivaa, mutta silti tuntuu, että elämä on löytänyt jonkun oikeanlaisen uoman. En osaa kuvitella vaihtavani firmaa, en osaa kuvitella vaihtavani harrastuksia. Vaatteet päällä tulevat vaihtumaan ja vaatekaappi kokee suuren karsintaoperaation, mutta jokakeväisen pohdinnan seurauksena joudun toteamaan, että elämä kulkee ainakin ajoittain raiteillaan. Hyvä näin, näillä mennään kesää ja uusia seikkailuja kohti.