Kaukaisien tarinoiden maailmassa

Intiassa kirjat ovat halpoja. Kaverini pelotteli etukäteen, että kirjakauppaa voisi olla vaikea löytää. Pune on kuitenkin kehittyvä kymmenien tuhansien opiskelijoiden kaupunki, joten kirjakauppoja löytyi varsin hyvin sieltä täältä. Tutuimmaksi tuli Crosswords, johon aina sopivan tilaisuuden tullen eksyin ja unohduin. Toinen hyvä kirjakauppa oli Taj Blue Diamondin alakerrasta löytynyt landmark, jonka erikoisuutena olivat postikortit, nuo Intian harvinainen lahja maailmalle.

Postikorttien löytämiseen liittyy kyllä hauska tarina, sillä aivan niin helppoa postikorttien löytäminen ei ollut. Kuten monissa Aasian maissa, Intiassa ei harrasteta postikortteja. Kävin kirjakaupoissa, isoissa tavarataloissa, jopa posteissa yli kuukauden ajan löytämättä yhtään mitään, mikä kävisi postikortiksi. Taj Blue Diamond oli ensimmäinen ja ainoa, josta näitä onnistuin haalimaan ja sekin oli jo reissun loppupuolta. Se, kuinka monta niistä oikeasti eksyi perille Suomeen jää mysteeriksi, sillä Intian posti on oma tapauksensa. Ehkä voisin jossain vaiheessa kertoa siitä vielä tarinan jos toisenkin.

Kirjakaupoissa valikoima poikkesi aika paljon länsimaalaisesta, aasialainen kirjallisuus vangitsi ainakin oman katseeni. Haalin näitä opuksia paljon Intian kirjahyllyyni, mutta jostain syystä ehdin lukea vain muutaman. Tässä kuitenkin kolme kirjaa, joiden kanssa on kiva uppoutua erilaiseen maailmaan:

• Aravind Agida: The White Tiger Tämä kirja on oikeastaan ainoa oikea intialainen, intialaisen kirjoittajan intialaista elämää kuvaava kirja. Varsin erilainen kerrontatapa ja rakenne, kuin mihin olen aikaisemmin törmännyt. Kuitenkin oikein toimiva konsepti ja varsin mielenkiintoinen tarina. Sopiva työmatkalukeminen, aika kului sen parissa mukavasti, mutta en kuitenkaan hotkinut sitä yhdessä illassa, niinkuin minulla on monesti tapana.
• Rajaa Alsanea: Girls of Riyadh Tämän halusin lukea jo Suomessa, mutta en vain ehtinyt, enkä löytänyt kirjaa pokkarina mistään päivää ennen lähtöä. Luen valtaosan kirjoista englanniksi, joten Intiasta se oli helppo napata kaupasta mukaan (siis sitten kun kirjan lopulta löysi). Todella mielenkiintoinen kirja, taisi kaksi iltaa tuhista tämän parissa. Moderneja ihmissuhteissa maassa, joka on omalla tavallaan vielä niin rajoittunut, uskonnollinen ja harras. Hieman erilainen, hauska ja nuorekas, mutta tavallaan myös hieman surullinenkin.
  
• Betty Mahmoody: Not without my daughter Tämä tarttui vain ihan kantensa vuoksi ostoskoriin. Menee vahvasti samaan kategoriaan kuin Jean Sassonin Prinsessa, jonka ahmin joskus teininä. Koskettava tositarina naisesta, joka jää saudiarabialaisen kulttuurin vangiksi, ainoana tavoitteena päästä takaisin ihmisten ilmoille tyttärensä kanssa. Menee myös siihen kirjojen ahmimiskategoriaan, eli kun kirjassa pääsee vauhtiin, ei ole toivoakaan normaalista elämästä ennen kuin kirja on luettu.

Vielä jäi paljon luettavaa Intiaan, kun omat innostukseni vaihtelivat päiväkohtaisesti. Hyllystä löytyy perinteisempiä intialaisia romaanejakin, kunhan vain saan ne joskus aloitettua. Tällä hetkellä lukemisena on kuitenkin Michael Crichtonin Next, joka tuntuu ainakin ensimmäisiltä kappaleiltaan olevan hyvin perinteistä Crichtonia. Odotan jännityksellä, miten tarina kehittyy ja missä vaiheessa ahmaisen lopun sitten yhdessä illassa tajuamatta mitään muusta maailmasta.