Vihaan viikkojen laskemista. Vihaan sitä, että joka päivä on läsnä ajatus siitä, kuinka moneskaan viikko on menossa. Kuinka monta viikkoa onkaan mennyt edellisestä matkasta ja kuinka monta viikkoa on jäljellä taas, kunnes lähtee Intiaan. Vihaan ajatusta, kuinka ohimenevää tämä kaikki onkaan. Pääsee tutun elämän makuun, mutta silti se viedään pian pois, kun lentokone vie taas maahan, jossa on kuumaa kuin saunassa ja sade ilmaantuessaan piiskoo maata.
En vaihtaisi päivääkään pois tästä väliajasta Suomessa. Pitää muistaa, että tämä elämä muistuttaa kaukoromanssia: kotia näkee vain niin vähän aikaa, että sen parhaat puolet korostuvat. Ei ehdi kyllästyä niihin ikävämpiin puoliin, kun kaukokaipuu on ollut niin kova. Asioiden konkretisoituminen on niin rakasta ja odotettua. Ei muista omaa kaipuutaan tutkimaan maailmaa, kun on hetken niin hyvä olla täällä kotona. Kaiken näkee vaaleanpunaisten lasien läpi ja ajoittain kulkee kuin euforiassa, rakastaen sitä pientä, ihmeellistä maailmaa ympärillään. Kaikessa silti korostuu, että on niin vähän aikaa, että jokainen hetki on niin arvokas, koska siihen on niin pitkä aika, kunnes nähdään uudestaan.
Siksi myös hiljaisuus blogissa, olen joutunut tekemään myönnytyksiä ajankäytön suhteen. Toisaalta, minulle on tyypillistä muutenkin kirjoittaa täältä Suomesta hieman harvemmin. Ei ole niin paljon ihmeellistä sanottavaa tai muita kommelluksia, jotka ehdottomasti pitäisi raportoida matkan varrelta.
En vaihtaisi päivääkään pois tästä väliajasta Suomessa. Pitää muistaa, että tämä elämä muistuttaa kaukoromanssia: kotia näkee vain niin vähän aikaa, että sen parhaat puolet korostuvat. Ei ehdi kyllästyä niihin ikävämpiin puoliin, kun kaukokaipuu on ollut niin kova. Asioiden konkretisoituminen on niin rakasta ja odotettua. Ei muista omaa kaipuutaan tutkimaan maailmaa, kun on hetken niin hyvä olla täällä kotona. Kaiken näkee vaaleanpunaisten lasien läpi ja ajoittain kulkee kuin euforiassa, rakastaen sitä pientä, ihmeellistä maailmaa ympärillään. Kaikessa silti korostuu, että on niin vähän aikaa, että jokainen hetki on niin arvokas, koska siihen on niin pitkä aika, kunnes nähdään uudestaan.
Siksi myös hiljaisuus blogissa, olen joutunut tekemään myönnytyksiä ajankäytön suhteen. Toisaalta, minulle on tyypillistä muutenkin kirjoittaa täältä Suomesta hieman harvemmin. Ei ole niin paljon ihmeellistä sanottavaa tai muita kommelluksia, jotka ehdottomasti pitäisi raportoida matkan varrelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti