Teetin Intiassa puvun. Tai ehkä asiaa pitäisi kuvata, että yritin teettää. Se oli hyvä oppitunti Intiasta, puvuista ja sinnikkyydestä. Lopputulos yhdeksän iterointikierroksen jälkeen oli - sutta. Vaikka kangas oli huippua, ompelun jälki hyvää, oli puvussa yksi suuri miinus - istuvuus. Tai sitten vain vaikutti, etteivät räätälit olleet ikinä tehneet naisten pukua.
Tarina alkoi räätälin etsimisellä. Se oli haaste sinänsä, sillä vastoin kuin esimerkiksi normaali maailma, Intiassa ei löydy yrityksiä netistä, keltaisilta sivuilta tai numeropalveluista. Meillä oli yksi referenssipiste, joka osoittautui harhapoluksi. Kuitenkin, kuten Intiassa on tapana, heiltä saatiin yhteystiedot paikkaan, josta voisi ehkä päästä eteenpäin asiassa. Lopulta räätälipaikka löytyi ja paljon oli kankaita valittavissa. Kankaat olivat ihanan tuntuisia. Sillä hetkellä olimme kuitenkin vasta etsimässä räätäliä, kyselemässä hintoja ja vastaavaa, joten varsinaisten mittojen ottamiseen ei ollut vielä varattu aikaa.
Menin sitten seuraavalla viikolla ihmettelemään oikeasti, valitsin kankaan ja mitat otettiin. Viikon päästä oli luvattu sovitus ja seuraavalla kerralla puvun saisi jo mukaan. Tai niin ainakin luvattiin. Seuraavalla viikolla menin ihmettelemään ja ... Voi kauhia. Aivan järkyttävä säkki. Tätä iterointia jatkui sitten 9 kertaa. Joka kerta sama show. Kovasti yrittivät väittää, että kaikki on kunnossa ja juuri mittojen mukaisia ja itse katsoin kummastelevana vierestä. Opin kuitenkin lopulta sanat "this is not acceptable", jotka hieman auttoivat. Eivät kuitenkaan tarpeeksi, jotta olisivat ymmärtäneet tehdä puvun takkiin sisennykset oikeisiin kohtiin. Koko puvun kruunasi vielä loistavat munapussit, jotka istuessa ovat varsin pöyristyttävät. Hame oli niin tiukka, että se muistutti lähinnä pissishametta, tosin sillä erolla, että se oli tehty vähän hienommasta kankaasta. Eli joko pääsen laihdutuskuurille, rukoilen superäitiä pelastamaan puvuntakin ja... juu, housut taitavat olla jo menetetty peli. Sille ei vain mahda sisään. Seuraavalla kerralla tiedän, että pitää alusta asti painaa enemmän siinä, että oikeasti saa haluamaaansa, eikä tyydy mihinkään, joka on vain vähän sinne päin.
Tarina alkoi räätälin etsimisellä. Se oli haaste sinänsä, sillä vastoin kuin esimerkiksi normaali maailma, Intiassa ei löydy yrityksiä netistä, keltaisilta sivuilta tai numeropalveluista. Meillä oli yksi referenssipiste, joka osoittautui harhapoluksi. Kuitenkin, kuten Intiassa on tapana, heiltä saatiin yhteystiedot paikkaan, josta voisi ehkä päästä eteenpäin asiassa. Lopulta räätälipaikka löytyi ja paljon oli kankaita valittavissa. Kankaat olivat ihanan tuntuisia. Sillä hetkellä olimme kuitenkin vasta etsimässä räätäliä, kyselemässä hintoja ja vastaavaa, joten varsinaisten mittojen ottamiseen ei ollut vielä varattu aikaa.
Menin sitten seuraavalla viikolla ihmettelemään oikeasti, valitsin kankaan ja mitat otettiin. Viikon päästä oli luvattu sovitus ja seuraavalla kerralla puvun saisi jo mukaan. Tai niin ainakin luvattiin. Seuraavalla viikolla menin ihmettelemään ja ... Voi kauhia. Aivan järkyttävä säkki. Tätä iterointia jatkui sitten 9 kertaa. Joka kerta sama show. Kovasti yrittivät väittää, että kaikki on kunnossa ja juuri mittojen mukaisia ja itse katsoin kummastelevana vierestä. Opin kuitenkin lopulta sanat "this is not acceptable", jotka hieman auttoivat. Eivät kuitenkaan tarpeeksi, jotta olisivat ymmärtäneet tehdä puvun takkiin sisennykset oikeisiin kohtiin. Koko puvun kruunasi vielä loistavat munapussit, jotka istuessa ovat varsin pöyristyttävät. Hame oli niin tiukka, että se muistutti lähinnä pissishametta, tosin sillä erolla, että se oli tehty vähän hienommasta kankaasta. Eli joko pääsen laihdutuskuurille, rukoilen superäitiä pelastamaan puvuntakin ja... juu, housut taitavat olla jo menetetty peli. Sille ei vain mahda sisään. Seuraavalla kerralla tiedän, että pitää alusta asti painaa enemmän siinä, että oikeasti saa haluamaaansa, eikä tyydy mihinkään, joka on vain vähän sinne päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti