Kun aluksi nain kapselit, joista yhteen minun pitaisi sulloutua, vihasin niita ensi hetkesta. Se oli jotenkin niin tunkkainen ja muovinen. Hotellin ymparisto oli kierrellessani jo suljettu, ainoastaan yksi isompi elektroniikkakauppa oli auki. Yritin etsia jotain mielenkiintoista toimintaa lahialueelta, siina kuitenkaan suuremmin menestymatta. Ravintolat, pelihelvetit, 24/7-ruokakaupat ja pari tissibaaria tuntuivat olevan ainoita, jotka olivat auki. Yhteen pelihelvettiin yritin ajankulukseni tutustua, joskaan en onnistunut loytamaan yhtaan pelia, jota olisi edes tehnyt mieli yrittaa. Muutenkin pelihallit ovat miesten kansoittamia, kasittamattoman meluisia ja tupakansavun taytteisia viihdehelvetteja, joissa ihmiset tuijottavat kuin fiksaantuneina ruudussa pomppivan pallon perassa niin, etta takana pyorii joku video. Ei todellakaan mun juttu, mutta voinpahan nyt ainakin sanoa, etta olen kavellyt yhden sellaisen kaikki kerrokset lapi ja yrittanyt ymmartaa japanilaista kulttuuria.
Vatsa alkoi muistutella epamaaraisista maisteluista, mutta onneksi kapselihotelli oli lahella helpottamassa oloa. Mieli ei ymmarrettavasti tehnyt menna ravintolaan, joten poikkesin vain nopeasti seven-eleveniin hakemaan purtavaa ja vetaydyin hotellille. Siella vietin sitten jonkin aikaa yotakki (yukata) paallani lueskellen ja syoden yhteisessa tilassa, jonka jalkeen vetaydyin omaan kapseliini.
Tilan pienuus ei ollut lahtokohtaisesti ongelma, mutta kylla kapseli siltikin oli aika lyhyt omaan pituuteeni nahden. Jalat taytyi tunkea toiseen nurkkaan ja paa vastakkaiseen, jotta jalat sai suoraksi. Onneksi kyseessa oli kuitenkin miesten kapselit, silla kyseisesta kerroksesta oli jalkikateen tehty naisten kerros, minka huomasi muun muassa vessan kalustuksesta. Kapselin television sain auki, mutten tajunnut, etta kuinka siita vaihdetaan kanavia tai kuulokkeet olisi voinut tunkea. Nukkuminen sujui kuitenkin rattoisasti, eika suurta vierailijoiden vyorya saapunut yollakaan, vaikka nyt oli lauantai-ilta. Yksi ihminen taisi neljan maissa tulla niin, etta herasin ja kavin vessassa. Taman jalkeen nukuin sitten taas kasiin ja herasin siihen, kun pari japanilaista hipsi pois omasta kapselistaan. Nain jalkikateen ajateltuna kapseli oli ihan ok ja voisin myos tulevaisuudessa nukkua sellaisessa. Nyt kuitenkin kaipaan hostellin yhteisollisyytta, jota toivon loytavani seuraavasta majapaikasta. Mikali en, niin eras saksalainen vieras edellista hostellistani saapuu tanaan Tokioon ja sovittiin, etta mennaan huomenna katsomaan yhdessa kalatori. Nain ei tarvitse tutustua Tokioonkaan aivan yksin.
Vatsa alkoi muistutella epamaaraisista maisteluista, mutta onneksi kapselihotelli oli lahella helpottamassa oloa. Mieli ei ymmarrettavasti tehnyt menna ravintolaan, joten poikkesin vain nopeasti seven-eleveniin hakemaan purtavaa ja vetaydyin hotellille. Siella vietin sitten jonkin aikaa yotakki (yukata) paallani lueskellen ja syoden yhteisessa tilassa, jonka jalkeen vetaydyin omaan kapseliini.
Tilan pienuus ei ollut lahtokohtaisesti ongelma, mutta kylla kapseli siltikin oli aika lyhyt omaan pituuteeni nahden. Jalat taytyi tunkea toiseen nurkkaan ja paa vastakkaiseen, jotta jalat sai suoraksi. Onneksi kyseessa oli kuitenkin miesten kapselit, silla kyseisesta kerroksesta oli jalkikateen tehty naisten kerros, minka huomasi muun muassa vessan kalustuksesta. Kapselin television sain auki, mutten tajunnut, etta kuinka siita vaihdetaan kanavia tai kuulokkeet olisi voinut tunkea. Nukkuminen sujui kuitenkin rattoisasti, eika suurta vierailijoiden vyorya saapunut yollakaan, vaikka nyt oli lauantai-ilta. Yksi ihminen taisi neljan maissa tulla niin, etta herasin ja kavin vessassa. Taman jalkeen nukuin sitten taas kasiin ja herasin siihen, kun pari japanilaista hipsi pois omasta kapselistaan. Nain jalkikateen ajateltuna kapseli oli ihan ok ja voisin myos tulevaisuudessa nukkua sellaisessa. Nyt kuitenkin kaipaan hostellin yhteisollisyytta, jota toivon loytavani seuraavasta majapaikasta. Mikali en, niin eras saksalainen vieras edellista hostellistani saapuu tanaan Tokioon ja sovittiin, etta mennaan huomenna katsomaan yhdessa kalatori. Nain ei tarvitse tutustua Tokioonkaan aivan yksin.
3 kommenttia:
Moi, hauska lukea kuulumisiasi sieltä! Tosi eksoottista verrattuna meidän perisuomalaiseen juhannukseen mökillä pussikaljan, kokon ihastelun ja lavatanssien kera.. Odotan jo innolla lisää stooreja ja fotoja, varsinkin tuo kuvailemasi kapselihotelli on vieläkin mulle ihan epäselvä kapistus, joten kuva olis kiva ;) Täällä ei oo tapahtunut mitään erityistä. Mä oon hengessä siellä mukana, pidä hauskaa Tokiossa!!!
Oi hitsi, mäkin haluun Japaniin, vaikkakin toi kapselihotelli kuulostaa aika hassulta! Otahan paljon kuvia ja have fun :)!
:D
Lähetä kommentti