Studio Ghibli on Hayao Miyazakin johtama japanilainen animaatiostudio. Se perustettiin vuonna 1985 ja tuotti pitkään filmejä siten, että seuraava filmi tehtiin sen jälkeen kun edellinen osoittautui menestykseksi. Kyseessä ei olleet jatko-osat, vaan lähinnä taloudellinen tiukkuus, sillä elokuvien tuotto kattoi pitkään juuri ja juuri niiden kustannukset. Suomessa suureen tietoisuuteen Miyazaki ja Studio Ghibli tuli Henkien kätkemän myötä. Muita tunnettuja elokuvia ovat myös Naapurini Totoro, Liikkuva linna, Punainen sika, Kikin lähettipalvelu ja Kissojen valtakunta, joista tosin viimeksi mainittu ei ole Hayao Miyazakin ohjaama. Lisäksi vastikään on ilmestynyt Hayaon pojan Maameren tarinat. Aivan ihanan koskettava on myös Studio Ghiblin yksi ensimmäisistä elokuvista, Isao Takahatan ohjaama Tulikärpästen hauta.
Studio Ghibli sijaitsee Tokion esikaupunkialueella. Se on erittäin suosittu vierailukohde, joten lippujen saaminen on aivan oma lukunsa, vaikka ne eivät olekaan kovinkaan kalliita. Käytännössä vierailevalla turistilla on pääosin kaksi vaihtoehtoa, toinen on ostaa liput japaninkielisistä automaateista ja toinen taas lippujen osto kansainvälisiltä agenteilta. Lisäksi on kolmas ns. helppo, mutta kallis vaihtoehto, jonka esittelen viimeisenä. Ensiksi mainitussa haasteena on paitsi japanin kieli, myös se, että liput pitäisi ostaa muutamaa viikkoa aikaisemmin ja lisäksi japanilaisten ohjeiden mukaan löytää se oikea portti oikeaan aikaan ja oikeana päivänä. Muuten tuo olisi ollut haasteellisuudessaankin mahdollinen, mutta viimeistään se, että liput piti ostaa jo yli kaksi viikkoa aikaisemmin teki itselleni valinnan mahdottomaksi, sillä en ole Japanissa tarpeeksi pitkään ennen mahdollista vierailupäivää. Kansainvälisiä agentteja löytyy esimerkiksi Englannista ja Ranskasta, tosin Englannissa joutuu pelaamaan eri valuutoilla ja Ranskassa ranskan kielellä. Koska aikaa minulla oli varsin vähän ennen reissua, eikä ollut mitään varmuutta siitä, myyvätkö nämä agentit lippuja myös muiden maiden kansalaisille, jouduin toteamaan että tarvitaan se ässä hihasta. Tällä kertaa se oli japaninspesialisti.fi, jonka sivuilta alun perinkin bongasin idean lähteä tarkastelemaan tuota uraauurtavaa animaatiostudiota.
Kun saavuin tänne Tokioon kävi ilmi, että turistikauden ulkopuolella saa varsin hyvin noita lippuja arkipäiville. Toisaalta tuohon ostamaani ryhmämatkaan kuului myos liikkuminen Ghibli-museoon (liikkuminen museoon vaati myos bussia, joka oli kokonaisuudessaan vain japaniksi) ja takaisin sekä noin tunnin kestänyt englanninkielinen opastus, joka toi jonkun verran eloa japaninkielisiin opasteksteihin. Lisäksi Ghibli-lippuun kuului vartin kestänyt animaatiopätkä, jonka jälkeen saimme palloilla kolmisen varttia museossa ja myohemmin opas vei meidät bussilla viela toiseen piirrettyihin keskittyneeseen kauppaan mahdollista shoppailua varten. Varsinainen museo on aika pieni, joten jotenkin tuntui jälkikäteen hyvältä idealta olla englanninkielinen opas, jolloin huomasi myos asioita, jotka tavalliselta ulkomaalaiselta museokävijältä jää näkemattä.
Kierroksen jalkeen paatin sitten tutustua Shinjukun aseman ymparistoon parin amerikkalaisen kanssa, ja heidan kanssa poikkesimme myos syomaan nuudelipystikseen. Ruoka oli maittavaa ja sen verran on taalla kehittynyt, etta nuudelikeittokin upposi suhteellisen hyvin nalkaiseen vatsaani. Taman jalkeen iski rankkasade ja poikkesimme 9-kerroksiseen kirjakauppaan pitamaan sadetta. Sitten erosin amerikkalaisista ja suuntasin toiseen 9-kerroksiseen kauppaan, tosin talla kertaa tyttojen vaatekauppaan. Ekat nelja kerrosta oli ihan suhteellisen normaaleita, mutta sitten tuli kaksi hyvin goottihenkista kerrosta, yksi goottihenkinen kerros, joiden vaatteista loytyi mm. viilleltyja animehahmoja, yksi kerros barokki tms. tyylisia mekkoja ja viela lopuksi yksi kerros prinsessamekkoja. Ne prinsessamekot tuntuivat loppupeleissa ehka kaikkein hammentavimmilta. Yksi pieni kauppa kuitenkin riitti tayttamaan vaatteidenkatsomistarpeeni, joten suuntasin sitten Uenoon, jonka totesin olevan kiinni ja sen jalkeen takaisin tanne Asakusaan, jossa majapaikkani sijaitsee. Nyt sitten suunnittelen huomista paivaani, johon kuuluu luultavasti ainakin kalamarkkinat, joita varten taytyy herata aikaisin. Nain ollen Tokion bloggaaja hiljenee talta eraa, jotta ehtii keraamaan voimia huomista kiertelya varten.
Studio Ghibli sijaitsee Tokion esikaupunkialueella. Se on erittäin suosittu vierailukohde, joten lippujen saaminen on aivan oma lukunsa, vaikka ne eivät olekaan kovinkaan kalliita. Käytännössä vierailevalla turistilla on pääosin kaksi vaihtoehtoa, toinen on ostaa liput japaninkielisistä automaateista ja toinen taas lippujen osto kansainvälisiltä agenteilta. Lisäksi on kolmas ns. helppo, mutta kallis vaihtoehto, jonka esittelen viimeisenä. Ensiksi mainitussa haasteena on paitsi japanin kieli, myös se, että liput pitäisi ostaa muutamaa viikkoa aikaisemmin ja lisäksi japanilaisten ohjeiden mukaan löytää se oikea portti oikeaan aikaan ja oikeana päivänä. Muuten tuo olisi ollut haasteellisuudessaankin mahdollinen, mutta viimeistään se, että liput piti ostaa jo yli kaksi viikkoa aikaisemmin teki itselleni valinnan mahdottomaksi, sillä en ole Japanissa tarpeeksi pitkään ennen mahdollista vierailupäivää. Kansainvälisiä agentteja löytyy esimerkiksi Englannista ja Ranskasta, tosin Englannissa joutuu pelaamaan eri valuutoilla ja Ranskassa ranskan kielellä. Koska aikaa minulla oli varsin vähän ennen reissua, eikä ollut mitään varmuutta siitä, myyvätkö nämä agentit lippuja myös muiden maiden kansalaisille, jouduin toteamaan että tarvitaan se ässä hihasta. Tällä kertaa se oli japaninspesialisti.fi, jonka sivuilta alun perinkin bongasin idean lähteä tarkastelemaan tuota uraauurtavaa animaatiostudiota.
Kun saavuin tänne Tokioon kävi ilmi, että turistikauden ulkopuolella saa varsin hyvin noita lippuja arkipäiville. Toisaalta tuohon ostamaani ryhmämatkaan kuului myos liikkuminen Ghibli-museoon (liikkuminen museoon vaati myos bussia, joka oli kokonaisuudessaan vain japaniksi) ja takaisin sekä noin tunnin kestänyt englanninkielinen opastus, joka toi jonkun verran eloa japaninkielisiin opasteksteihin. Lisäksi Ghibli-lippuun kuului vartin kestänyt animaatiopätkä, jonka jälkeen saimme palloilla kolmisen varttia museossa ja myohemmin opas vei meidät bussilla viela toiseen piirrettyihin keskittyneeseen kauppaan mahdollista shoppailua varten. Varsinainen museo on aika pieni, joten jotenkin tuntui jälkikäteen hyvältä idealta olla englanninkielinen opas, jolloin huomasi myos asioita, jotka tavalliselta ulkomaalaiselta museokävijältä jää näkemattä.
Kierroksen jalkeen paatin sitten tutustua Shinjukun aseman ymparistoon parin amerikkalaisen kanssa, ja heidan kanssa poikkesimme myos syomaan nuudelipystikseen. Ruoka oli maittavaa ja sen verran on taalla kehittynyt, etta nuudelikeittokin upposi suhteellisen hyvin nalkaiseen vatsaani. Taman jalkeen iski rankkasade ja poikkesimme 9-kerroksiseen kirjakauppaan pitamaan sadetta. Sitten erosin amerikkalaisista ja suuntasin toiseen 9-kerroksiseen kauppaan, tosin talla kertaa tyttojen vaatekauppaan. Ekat nelja kerrosta oli ihan suhteellisen normaaleita, mutta sitten tuli kaksi hyvin goottihenkista kerrosta, yksi goottihenkinen kerros, joiden vaatteista loytyi mm. viilleltyja animehahmoja, yksi kerros barokki tms. tyylisia mekkoja ja viela lopuksi yksi kerros prinsessamekkoja. Ne prinsessamekot tuntuivat loppupeleissa ehka kaikkein hammentavimmilta. Yksi pieni kauppa kuitenkin riitti tayttamaan vaatteidenkatsomistarpeeni, joten suuntasin sitten Uenoon, jonka totesin olevan kiinni ja sen jalkeen takaisin tanne Asakusaan, jossa majapaikkani sijaitsee. Nyt sitten suunnittelen huomista paivaani, johon kuuluu luultavasti ainakin kalamarkkinat, joita varten taytyy herata aikaisin. Nain ollen Tokion bloggaaja hiljenee talta eraa, jotta ehtii keraamaan voimia huomista kiertelya varten.
1 kommentti:
heheh, saas nähdä mikäs prinsessa sieltä sitten saapuu vaaleanpunaisissa röyhelöissänsä :D
Lähetä kommentti