Akku loppu, joten ei kannata huolestua, jos minuun ei saa yhteytta. Jostain syysta en ole viela saanut adapteria toimimaan kannykan laturin tai ladattavien paristojen kanssa. Kameran akun kuitenkin suostuu lataamaan, joten jotain en ehka tuossa ole tajunnut adapterin ja latureiden yhteistoiminnasta.
Kuten otsikosta voi paatella, saavuin kaksi tuntia sitten luotijunalla sateiseen Tokioon ja ensimmaisen yon majapaikkanani on Akihabarassa sijaitseva kapselihotelli. Jain taas vaihteeksi vaaralla asemalla pois, mutta onneksi JR passi pelastaa aika monesta pulasta. Oikeastaanhan tarkoitus oli tulla jo aikaisemmin paivalla, mutta Tokioon oli luvattu sadetta, ja Yashi, edellisen hostellin pitaja, kertoi kerran kuukaudessa jarjestettavasta kirpputorista Toji-temppelin luona Kiotossa, joten jain mieluummin vahan pidemmaksi aikaa sadettomaan Kiotoon. Muutenkin paiva ilman rinkan kantoa houkutteli, silla hartiat olivat yhakin kipeat tuosta Osakan linnavierailusta rinkan kanssa. Kirpputorit vaikuttivat kuitenkin enemman markkinoilta, silla valtaosa myydyista asioista oli uusia kasitoita tai ruokaa. Mitaan aivan kummallista siella ei nakynyt, mutta kaikkea janskaa japanilaisesta limasta sokeripinnoitettuihin viinirypaleisiin tuli kokeiltua ja tulipahan nahtya taas varsin paikallista meininkia.
Taalla on selkeasti sadekausi alkanut, mutta silti eilen sinnikkaana tyttona osallistuin bambunkatkomis-festivaaliin, jota Yashi myoskin mainosti. Bambuja miekoilla katkovat munkit ja eksoottiset tanssit eivat kuulostaneet yhtaan hullummalta vaihtoehdolta sateisen Naran rinnalla, joten paasin sitten kokemaan suhteellisen aidon japanilaisen festivaalin ilman monia turisteja. Festivaalin alussa tutustuin japanilaiseen poikaan nimelta Yin, ja festivaalin paatteeksi lahdimme vaeltamaan vuorten ympari kavelyreitteja tutkailemaan muita Harunan alueen temppeleita ja pyhattoja. Vaikka siina vaiheessa ei enaa aivan kaatamalla satanutkaan, niin parin tunnin vaellus marassa ja kuraisessa japanilaisessa metsassa oli varsinainen kokemus. Vaellusseura oli kuitenkin oikein hyvaa ja boonuksena nain mm. 1000 vuotta vanhan puun ja Kibunen portin ymparistoineen, joten iltapaiva oli vahintaankin mielenkiintoinen.
Eilen illalla puolestaan lahdimme hostellin porukalla syomaan aitoon japanilaiseen ravintolaan ankeriasta, joka oli hyvaa. Yashi puhui meidat sisaan (monet japanilaiset paikat eivat halua lansimaalaisia turisteja) , mutta valitettavasti han joutui lahtemaan heti pian kaitsemaan kahta vahan myohemmin saapuvaa tyttoa jattaen meidat pohtimaan, miten selviamme japanilaisesta illallisesta. Ruoka oli kuitenkin hyvaa ja suhteessa lansimaalaisille tarjottuun hintatasoon varsin halpaa. Seurassakaan ei ollut yhtaan valittamista, joten kaikin puolin eilinen oli aika taydellinen lomapaiva.
Yleisesta hintatasosta voisi sanoa sen verran, etta jotkut jutut ovat taalla varsin halpoja, jotkut taas aivan kasittamattoman kalliita. Esimerkiksi hedelmien osto on aika haasteellinen kokemus, jos ei halua paasta kaikista rahoistaan eroon. Banaanit, porkkanat, ananas ja kirsikat ovat satsauksia, joilla edes jotenkin yritan pysya terveiden kirjoissa, mutta monet tutut hedelmat ovat sellaista ylellisyytta, joita ei voi edes harkita tavallisesta supermarketista. Vai miten olisi esimerkiksi meloni, 30 e kappale tai kiivit, jotka ovat noin 1,5 e/kpl? Omenatkin maksavat suunnilleen tuon 1,5 e kappale, eika yhdella omenalla pitkalle potki. Myos esimerkiksi juusto ja leikkeleet ovat kalliita ja hintaansa nahden aika omituista tavaraa. Lansimaalaiset tottumukset joutuvatkin koetukselle ja siita saa hyvan ponnistusalustan uusiin makuihin tutustumiselle.
Jos keskittyy nuudeli ja riisipainoitteiseen paikalliseen ruokaan, saa kohtuullisen ruoka-annoksen ravintolassa noin 5-10 eurolla. Olen kovasti mieltynyt lahisupermarkettien sushi-tarjontaan, jossa kivannakoisen lautasellisen saa mukaansa 2,5 -6 eurolla. Lisaksi kaikkea hammentavaa syotavaa saa mukaansa eurolla tai parilla, joten ei taalla nalkaan kuole. Tuleepa kokeiltua kaikkea uutta ja ihmeellista. Hyva taktiikka on ollut se, ettei liikaa ajattele, mita syo, milta ruoka tuntuu suussa tai milta se maistuu, vaan keskittyy ensin kokonaisvaikutelmaan ja miettii vasta sitten kun on valtaosan syonyt, onko ruoka oikeasti hyvaa. Ainoastaan karvas kiinalainen tee on ollut liikaa lansimaisille makuhermoilleni, mutta esimerkiksi paputaytteiset makeat leivokset, paikallinen makea lima ja janskat jutut tikunnokassa ovat loytaneet paikkansa ruokalistallani.
Nyt voisin kuitenkin suunnata taas Tokion iltaan ja ilmoitella itsestani, kun seuraavan kerran loydan internet-yhteyden. こんばんは eli hyvaa iltaa sinnekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti