En ole kauhean hyvin edistynyt projektissa turistijapanin oppimiseksi. Hiraganojen ja katakanojen kanssa olen tilanteessa, jossa kyllä tunnistan luokkaa 100++ perusmerkkiä, mutta varsinainen lukeminen on vielä hidasta ja takkuilevaa. Kaiken lisäksi on tässä vaiheessa ymmärtänyt, että nuo perusmerkitkin voidaan kirjoittaa niin monella eri tyylillä ja mukana on aina myös kanjeja, mikä tekee omasta lukutaidon alkeista vielä suhteellisen hyödyttömän. Kanjeja tosiaan oli luokkaa tuhansia, joten en niihin oikein tällä ajoituksella pystynyt satsaamaan sen enempää. Näinpä lähden reissuuni vahvasti kielivammaisena, joskin seikkailunhalua täynnä.
Merkkien opiskelu on ollut asia, josta olen yrittänyt pakoilla tilaisuuden tullen, vaikka se onkin ollut suhteellisen kivaa ja ne on oppinut varsin nopeasti. Arvioimani tuntitahti on ollut luokkaa 10 merkkiä tunnissa. Tehokkaimmalta opiskelumenetelmältä on vaikuttanut merkkien piirtäminen pienille muistipelin palasten kokoisille lappusille, joita on sitten katsellut peräkkäin ja arponut, mitä nämäkin harakanvarpaan käytännössä tarkoittavat. Yhden kymmenen merkin pinon oppii varsin nopeasti tunnistamaan, siihen menee ehkä luokkaa se viisitoista minuuttia. Valitettavasti nopeasti sisäistetyt merkit tuntuu myös unohtuvan yhtä nopeasti, joten kertaus on tuntunut tässäkin asiassa olevan opintojen äiti.
Muuta kirjallisuutta Japanista olen lukenut jonkun verran. Kielen opiskelussa on ollut apuna Association for Japanese-Language Teaching-ryhmittymän kirja Japanese for Busy People sekä Lonely Planetin Phrase Book. Matkaoppaina toimivat Tokio Passi sekä Lonely Planetin Japan-kirja, joista ensimmäisen olen jo ehtinyt lukeakin kannesta kanteen. Jälkimmäistä olen selaillut sieltä täältä etsien jotain mielenkiintoista vierailtavaa. Näiden lisäksi minulla on vielä karttakirja, joka toivottavasti auttaa suunnistamisessa. Tämän lisäksi olen lainannut kirjastosta satunnaisen sarjan Japani-aiheista kirjallisuutta, joista valtaosa osoittautui varsin turhaksi. Tykkäsin kuitenkin kovasti Pauli Opaksen kirjasta Japani - Aasian talousmahti, sillä se käy hyvin läpi viime vuosikymmenten keskeisen taloudellisen ja poliittisen kehityksen Japanissa. Kirja on hyvin asiapitoinen ja hyvin tiiviisti kirjoitettu. Oikeastaan se on ollut niin asiapitoinen, etten ole ehtinyt lukemaan sitä yhdessä illassa, kuten monille muille kirjoille käy. Silti hyvä kirja ja voin suositella sitä jokaiselle Aasian kansantaloudesta kiinnostuneelle. Harmikseni kirjasta ei ole enää niin paljoa jäljellä, että se kannattaisi ottaa enää matkalukemiseksi mukaan, kun tuossa kohtapuoliin lähden suuntaamaan kentälle.
Merkkien opiskelu on ollut asia, josta olen yrittänyt pakoilla tilaisuuden tullen, vaikka se onkin ollut suhteellisen kivaa ja ne on oppinut varsin nopeasti. Arvioimani tuntitahti on ollut luokkaa 10 merkkiä tunnissa. Tehokkaimmalta opiskelumenetelmältä on vaikuttanut merkkien piirtäminen pienille muistipelin palasten kokoisille lappusille, joita on sitten katsellut peräkkäin ja arponut, mitä nämäkin harakanvarpaan käytännössä tarkoittavat. Yhden kymmenen merkin pinon oppii varsin nopeasti tunnistamaan, siihen menee ehkä luokkaa se viisitoista minuuttia. Valitettavasti nopeasti sisäistetyt merkit tuntuu myös unohtuvan yhtä nopeasti, joten kertaus on tuntunut tässäkin asiassa olevan opintojen äiti.
Muuta kirjallisuutta Japanista olen lukenut jonkun verran. Kielen opiskelussa on ollut apuna Association for Japanese-Language Teaching-ryhmittymän kirja Japanese for Busy People sekä Lonely Planetin Phrase Book. Matkaoppaina toimivat Tokio Passi sekä Lonely Planetin Japan-kirja, joista ensimmäisen olen jo ehtinyt lukeakin kannesta kanteen. Jälkimmäistä olen selaillut sieltä täältä etsien jotain mielenkiintoista vierailtavaa. Näiden lisäksi minulla on vielä karttakirja, joka toivottavasti auttaa suunnistamisessa. Tämän lisäksi olen lainannut kirjastosta satunnaisen sarjan Japani-aiheista kirjallisuutta, joista valtaosa osoittautui varsin turhaksi. Tykkäsin kuitenkin kovasti Pauli Opaksen kirjasta Japani - Aasian talousmahti, sillä se käy hyvin läpi viime vuosikymmenten keskeisen taloudellisen ja poliittisen kehityksen Japanissa. Kirja on hyvin asiapitoinen ja hyvin tiiviisti kirjoitettu. Oikeastaan se on ollut niin asiapitoinen, etten ole ehtinyt lukemaan sitä yhdessä illassa, kuten monille muille kirjoille käy. Silti hyvä kirja ja voin suositella sitä jokaiselle Aasian kansantaloudesta kiinnostuneelle. Harmikseni kirjasta ei ole enää niin paljoa jäljellä, että se kannattaisi ottaa enää matkalukemiseksi mukaan, kun tuossa kohtapuoliin lähden suuntaamaan kentälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti