Perhosia vatsassa

Lähtöpäivä. Helsingissä aamu alkaa sateisena, Hiroshimaan on luvattu sadetta joka päiväksi seuraavan viiden päivän aikana. Onneksi en mene sinne ihan vielä. Kansain alueella pitäisi olla muutama lämmin päivä ja sitten viikonloppuna ukkosta. Lauantaina kuitenkin lähden Tokioon, johon on vielä luvattu hyvät säät tuleviksi päiviksi. Sadekausi tuntui kyllä vahvasti saapuvan Japaniin lähipäivien sääennustusten mukaan. Sääli sinänsä, sillä jonain vuosina se jää välistä.

Kyllä tämä tästä, vaikka tuntuu, että viime yönä jäin jonkun jyrän alle, kun en saanut unta moneen tuntiin. Ehkä koneessa sitten nukkuu paremmin. Tai perillä. En tunnusta itselleni, että minua jännittäisi kovinkaan paljon. Silti pyörin sängyssäni viime yönä pohtien, että miten selviän ensimmäisestä/ensimmäisistä päivistä zombiena, selviänkö ikinä oikeaan unirytmiin ja kuinka ihmeessä pärjään ensimmäiset päivät kertalipuilla junassa. Entä jos unohdan jotain oleellista kotimaahan, jota ei voi mitenkään korvata paikan päällä? Rinkka odottaa yhäkin kutsuvan tyhjänä, vaikka lähtöön on enää alle 8 tuntia. Kyllä mä ehkä kohta inspiroidun, jos ei muuten niin pakon edestä. Mikäli yhäkin yritän pakoilla näitä velvollisuuksia kotimaassa, saattaa tänään tulla vielä toinenkin postaus, jossa sitten käsittelen jotain oikeaa aihetta.