Alkukesän tuoksu

Rakastan alkukesää Suomessa, kun lehdet ovat hentoja ja kaikki on niin vihreää. Rakastan sitä tuoksua, joka tulee metsän läpi pyöräillessä ja sen seuraamista, kun luonto puhkeaa kukkaan. Syreenin tuoksu tuo minulle mieleen jonkun ala-asteen kesäloman alun ja sen mielettömän riemun tunteen, kun pitkä loma oli alkamassa. Päivä päivältä korostuu nyt vahvemmin lähdön tunne ja sen tajuaminen, että en saa nauttia näistä tuoksuista enää kovin montaa tuntia. Ehkä juuri sen vuoksi kiinnittääkin luontoon ympärillä niin paljon enemmän huomiota ja yrittää imeä itseensä sen alkukesän ihanuuden.

Japanissa tulen varmaan olemaan turta hajuille taas monta päivää. Hyviä tuoksuja ei erota huonoista hajuista ja me länsimaalaisethan haisemme paikallisessa skaalassa pahalle nauttimiemme maitotuotteiden vuoksi. Tästä huolimatta en ole vielä jaksanut vähentää niitä jokapäiväisestä ruokavaliostani. Eiköhän sitä viiliä ja juustoa tule muutenkin kaipaamaan ihan tarpeeksi reissun aikana.

Japanilaiset hajut taas - ensimmäiset päivät menevät niin vahvasti taas siihen, että yrittää hahmottaa, mikä on hyvä tuoksu ja mikä taas ei. Päällimmäisenä Korean vierailullani haistoin merilevän ja ummehtuneisuuden tuoksun, joka oli vahvana etenkin metroissa. Nyt odotan innolla puiden tuoksua, sillä niitä en viime retkellä päässy kovasti aistimaan talven vuoksi. Silti pelkään että petyn, sillä vierailen pääosin kaupungeissa ja voi olla, että ne on rakennettu niin täyteen ja kliiniseksi, ettei maan ja kasviston tuoksua pääse tuntemaan.

Loppuvaiheessa taannoista reissua hajuihin olikin sitten jo taas tottunut ja koki pienen kulttuurishokin, kun palasi Suomeen, jossa maitotuotteita ja lihaa nautitaan ihan eri määriä. Siinä vaiheessa sai taas niin konkreettisesti todeta, kuinka adaptiivinen hajuaistimme onkaan. Tulen varmasti kokemaan uudestaan saman palatessani. Reissu on kuitenkin vielä edessä ja paluuseen on vielä ikuisuus, joten en halua sitä vielä kovasti edes ajatella.