Kevättä ilmassa

Kevään tuoksu, raikkaat tuulahdukset. Jään reuna, joka tihkuu pieniä vesipisaroita. Aurinko, joka kietoutuu ympärille. Aivan kuin se rakastavainen, joka on ollut pitkään poissa. Unohtunut armas, joka lumoaa niin, ettei haluaisi päästä irti. Kevään huuma, josta on vaikea saada tarpeeksi.

Kaisaniemessä on vielä mitattu yli 60 senttiä lunta ja hytisen kevättakissa. En voi itselleni mitään, en voinut vain vastustaa kiusausta. Talvitakissa on jo tarvottu niin pitkään. Hypähdän ratikasta ulos ja kipitän sisään pakoon pakkasta. Vaikkei kevät lämpö vielä syleilekään, pidän kiinni pienestä illuusiostani.

Yona - Kevätfiilis

Yö metsässä

Miltä näyttää kaupungin kajo? Ympäröikö tumma tähtitaivas? Onko talvinen yö hiljainen tai synkkä?

Seuraavalle kokeilulle ei oikeastaan löydy mitään järkisyin perusteltavaa syytä tai perustetta. Reilu viikko sitten tuli vietettyä erinäisistä syistä yö metsässä. Hieman eksoottisempi idea hetkellä, jolloin pakkasmittari näytti vielä -20 astetta ja posket jäätyivät jo hieman lyhyemmästäkin ulkona vietetystä ajasta.

Kyseinen viikonloppu ei onneksi ollut ihan niin kylmä. Pakkasta oli vain noin -7 astetta. Tarkoituksena oli kiivetä kukkulan laelle ja viettää siellä yö keskellä sydäntalvea. Kukkulan juurella oli vielä varsin tasaista:


Lumiset puut olivat mahtavia ja kukkulan rinteet yllättävän jyrkkiä: kiipeämiseen meni varmaan lähes tunti.


Matkalla sai toki hetken myös ihailla hyvinkin lumista ympäristöä. Kunnon kengät, varusteet ja lumilukot olivat aika pakolliset:


Puut notkuivat lunta:

Kukkulan huipulla siintyy horisontti kaukaisuudessa:



Supikoira, ilves vai joku muu? Jäljet eivät paljastaneet oikein muuta kuin että kulkija oli ollut varsin iso. Kynnenjäljet olivat jäätyneet lumen pinnalle.


Teltta, joka palveli yhden yön majapaikkana:


Nuotio, joka saatiin pystytettyä ennen hämärän tuloa.


Eväät, joista yritettiin saada inhimillisen lämpöiset nuotion avulla (toki eväinä oli myös vaahtokarkkeja, makkaraa ja kuumia kuppeja, minttukaakaota unohtamatta):

Aamulla nuotiopaikka oli vielä hieman lämmin:

Viimeinen kuva ympäröivään jylhään luontoon:

Päällimmäisenä tuntemuksena yöstä ei ollut se, että olisi ollut kylmä. Vaatteita oli mukana jopa liikaa, eikä vaatteiden kastumisestakaan muodostunut ongelmaa. Edellisenä päivänä ostetut talvikengät pitivät veden loitolla ja varpaat lämpiminä. Toki yö ei vastannut ehkä lämpöisen sängyn tarjoamaa pehmeätä elämystä. Silti yö jää varmaan mieleen yhtenä varsin eksoottisena kokemuksena tänä talvena.

Sunnuntaiaamun rentoilua

Uusi aamu ja kämppä valoa tulvillaan. Maailma herää eloon. Olo on rento, levännyt. Eilen tuli liikuttua paljon, käveltyä ulkona ja ihmeteltyä sitä, miten kroppa taas toimii tai ei toimi. Illan kohokohtia oli ilmavan voltin hyppääminen volttimonttuun, sekä trampoliiniin ja airtrackkiin tutustuminen. Neljä tuntia akroilua takasivat kyllä sen, että tänään on yksi jos toinenkin lihas kipeä, aivan kun niitä olisi käytetty johonkin hyödylliseen tai hyödyttömään. Illalla simahti nopeasti. Myös uusia lihaksia on löytynyt hartioiden läheltä ja ne muistuttavat myös olemassaolostaan. Takareisistä en viitsi edes mainita, ne ovat aina jumissa ja nyt ne ovat vielä enemmän, vaikka olen useaan otteeseen eilen ja tänään niitä venytellyt.

Aamun ihana yllätys oli auringon lisäksi Spotifyssä, Lana Del Rey:ltä oli ilmestynyt uusi levy. Tässä vähän vanhempaa materiaalia, Blue Jeans.

Lanan haastattelu:

Hauska visertelijä

Tähän videoon ei voi muuta sanoa, kuin että luonto on ihmeellinen. Myös jos joskus eksyy Australian suuntaan, niin varmaan täytyy käydä ihmettelemässä omin silmin.

Lyyralintu, joka näyttää olevan maailman näppärin matkija:

Tulen henki

Tammikuun alun valospektaakkeli sisälsi myös tulitaiteilua. Ilma on kirkas ja kuulas. Pakkanen puri varpaita. Silti kannatti, hienoa oli. Kuvia oli hankala ottaa, pakkanen puri myös peukaloa. Lisäksi kamera kuvitteli, että koska pimeydessä ei voi tarkentaa, kuvataan nyt kukkia ja meni johonkin kukka-moodiin.

Täysikuu:


Lentävät renkaat:


Tangot:


Mahtavat liekit:


Lähekkäin:

Hyppynaru:





Jonglöörausta:





Kelpasi katsella. Yksi taiteilijoista syttyi tulen kesken hyppynaruepisodin - onneksi myös sammutus saatiin tehtyä pikaisesti ja esitys jatkui. Ensi vuonna pitää varmaan olla myös loppiaisen aikaan hereillä, josko taas jotain valoteemaista ilmestyy kaduille ja toreille.

Puisto täynnä lyhtyjä

Paljon olisi kuvia, niin vähän aikaa. Kuvissa on jääty vähän jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tammikuun alussa Töölönlahden ranta täyttyi lyhdyistä. On hienoa, kun pimeys muuttuu eläväiseksi. Vaikkei aurinko houkutellutkaan ulos, löytyi syy tutustua niin tuttuun ja silti niin vieraaseen ympäristöön.














Nyt päivät ovatkin jo pidemmät. Aurinko tervehtii aamuisin täyttäen huoneet valolla - ainkin jos pystyy nukkumaan sopivan pitkään. Aika jolloin herää ihmettelemään - oliko jossain vaiheessa päivät kokonaan täynnä pimeää?

Luistelua olympiastadionilla 50-luvun hengessä

Viime hetken vinkki: Vielä hetken voi lähteä luistelemaan 50-luvun hengessä olympiastadionille ja uhmaamaan paukkupakkasta. Punaiset posket on taattu.

Kiinalainen uusivuosi

Kiinalainen uusivuosi vaihtuu tänään. Lasipalatsin aukiolla ja Töölönlahdella on siihen liittyvää ohjelmaa. Päätimme, että tammikuun viikonloppua voi hyvin piristää vaalivalvojaisten lisäksi kiinalaisen uuden vuoden juhlinnalla. Kiinalaista ruokaa voi olla ajoittain haastava tehdä kotioloissa, joten eilen päädyimme tekemään sen sijaan vietnamilaisia kevätrullia (hieman askartelua, helppoa ja hyvää) ja tänään olemme menossa syömään dim sumia hietalahdenrantaan sunnuntaibrunssille. Sen jälkeen voi vaikka pyöriä Lasipalatsin aukiolla hetken jos toisenkin.


Eiliseen vietnamilaisrullien tekoon tarvittiin riisipaperia ja riisinuudeleita. Lisäksi sisältö on vähän kuin sushissa: itse voi poimia ainekset. Näissä rullissa on mm. katkarapua, porkkanaa, vesikrassia, korianteria (ehdoton), minttua, tofua, sieniä ja sinimailasen ituja (suosittelen). Kastikkeina oli makeata chilikastiketta, soijaa ja kalakastiketta. Rullien tekoonkin pääsi jyvälle muutaman rullan jälkeen (ensi yritykset eivät näy kuvassa). Hyvää oli!

Erilaista lumilautailua

Lunta tuli viime yönä tänne eteläänkin. Nyt voikin yrittää bongailla, josko paikalliset linnut ovat yhtä fiksuja kuin Venäjällä:

Vain pienen pieni nipistys

Elämässä on hetkiä, jolloin tarvitsee pientä nipistystä. "Olenko hereillä? Onko tämä unta?" Jokin asia, joka pitkän yrityksen jälkeen onnistuu tai tavoite, jonka lopulta saavuttaa. Joskus jotain, joka loksahti paikoilleen niin helposti, ettei siinä tuntunut olevan yhtään vaivaa. Silti kaikki on kohdallaan, paikoillaan ja juuri niin kuin pitääkin.

Ehkä se hetki on tänään. Ehkä sen ei tarvitse tarkoittaa, että jotain suuren suurta on pitänyt saavuttaa. Ehkä se on vain sitä, että on onnellinen tässä ja nyt. Eikä elämän tarvitse olla täydellistä sitä varten. Silti voi olla onnellinen.

Viime vuonna en odottanut mitään ja sain paljon. Tästä vuodesta en tiedä. Katselen tulevia kuukausia avoimin mielin ja en tiedä, mitä se tuo tullessaan tai edes mitä odottaisin siltä. Ehkä tavoittelen onnellisuutta tai elämän tasapainoa. Ehkä hyppään taas kohti tuntematonta jollain osa-alueella, tai sitten pyörin vanhassa, tutussa ja turvallisessa. Aika näyttää.

Niin monta ehkää, joiden tulevia polkuja ei vain voi tietää. Silti kaikki tuntemattomuus itsessään voi tuoda turvan ja tietyn peruselementin minun elämääni: kaikki on mahdollista. Tunnen, että olen vapaa valintojeni kanssa. Vapaa kulkemaan miten haluan tai vapaa päättämään, mitä itse haluan elämältäni.

Aivan vapaa en toki ole. On tiettyjä ihmisiä tai asioita, joista haluan pitää kiinni. Sekin on omalla tavallaan valinta. Valinta, joihin sitoutuminen tuntuu luonnolliselta. On joukko valintoja, jotka eivät ole ristiriidassa sen kanssa, mihin oikeasti suunnilleen haluaisin suunnata. Valintoja, joita en kadu, vaikka joutuisin tekemään kompromisseja.

Tavoitteita tälle vuodelle haluaisin asettaa ja voin yrittää valita noudattavani näitä tavoitteita: Haluan haaveilla ja nauttia täysillä. Tarkoitan tässä pieniä, arkipäivän haaveita ja niiden herättelyä. Ideointia, mitä kaikkea kivaa voisi tehdä tai mitä kaikkea voisikaan kokeilla. Inspiraation etsimistä tai yritystä nähdä asioita uudella tavalla. Kuulostella pieniä, hautautuneita unelmia ja miettiä, löytyisikö niistä jotain toteutuskelpoista. Kaikkea ei toki toteuttaa tarvitse - siitähän haaveilusta on kyse.

Täysillä nauttimisen linkittäisin myös näihin haaveisiin tai haaveiden toteuttamiseen. Jos jotain innostuisinkin toteuttamaan, haluaisin, että oikealla hetkellä muistan nipistää itseäni ja huomata, kuinka paljon hyvää elämä on taas tuonut matkassaan. Nipistää niin kovaa, että tajuan eläväni ja nauttivani juuri kyseisestä hetkestä. Haluan hymyillä myös aamun säteille, jotka aloittavat uuden päivän tai viimeisille minuuteille, jotka sinnittelee hereillä juuri ennen nukkumaanmenoa.