Joulun lähestymistä

Lumihiutaleet tervehtivät minua aamulla. Hitaasti ne tippuivat maahan, sulaen heti paikoilleen. Ei tullut vielä joulumaisemaa, ei. En olisi halunnutkaan, sillä se muistuttaisi minua siitä karusta tosiasiasta, että joulu on kohta lähellä.

Vaikkei joulussa merkitse enää lahjat niin paljon kuin lapsena, on silti kiva ostaa jotain pientä ja merkitsevää lähimmäisille. Joulun lähestyminen muistuttaa siitä, että taas tänä vuonna päädyn siihen samaan dilemmaan: lahjat eivät vieläkään ole ostettuina, vaikka joulu kurkistaa nurkan takaa.

Tämä jättää minulle vain muutamia vaihtoehtoja: Luultavasti tungen sitten pahimpaan ruuhkaan, sulkien silmäni kaikelta suurelta härdelliltä. Teen täsmäiskuja tavarataloihin toivoen, että selviän ihmismassoista hengissä. Kurkistan joulumyyjäisiin ja kadun, että muun muassa naistenmessut jäivät tänä vuonna väliin. Ryntäilen muiden mukana ympäri kaupunkia vakuuttuen siitä, ettei mitään koskaan kuitenkaan löydy. Revin epätoivoissani hiuksia ja totean, että teen itse - tajuten hetkeä myöhemmin, etten ole kuitenkaan siihen kykeneväinen.

Odotettu lopputulos on kuitenkin varsin selvä: kun kaikki vaihtoehdot on käyty läpi, herään paria päivää ennen joulua tajuamaan, että nyt olisi viimeinen hetki ostaa lahjat. Pohdin pääni puhki ja muistan, että enkös minä silloin joskus kauan sitten jo suunnitellut jotain. Rapsutan päätäni ja mietin pääni puhki. Lähden viimeiselle suurelle ostosreissulle sinnikkäästi manaten, ettei kotiin ole tulemista ennen kuin kaikki lahjat on löydetty.

Yllättäen viimeistään viimeinen paniikki on se, joka avaa kunnolla silmät uusille ideoille. Yhtenäkään jouluaattoaamuna minun ei ole tarvinnut kiireellä hakea ärrältä hätäsuklaarasiaa. Joka vuosi olen löytänyt jokaiselle läheiselle jotain kivaa ja henkilökohtaista. Silti joka vuosi se tuntuu aivan ihan yhtä vaikealta, vaikka oikeastaan tykkäänkin pohtia, mitä lahjoja antaisin lähimmäisille. Ehkä siinä onkin se juju: jos se olisi liian helppoa, ei lahjojen antaminen synnyttäisi niin mukavia tuntemuksia, joita se synnyttää.

Tervehtymään päin

Kyllä, nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Kurkkukipu on edennyt kuivaksi yskäksi, mutta pääasia, ettei kurkkua enää pakota. Vielä en ehkä voi kutsua itseäni terveeksi, mutta valoa on jo tunnelin päässä. Tuntui orvolta viettää yksi vilkas pikkujouluviikonloppu kotona, kattoa katsellen - tai no, sarjojen parissa. 6 päivän paikallaanolo on alkanut käydä hermoille ja tuntuu siltä, että töihinkin voisi mennä. Jos ei muuta, niin ainakin vaihtelun vuoksi. Montaa päivää peiton alla paikoillaan ei vaan jaksa, ainakin kun tauti on mennyt sen pahimman nukkumisvaiheen yli. En toki vielä lähtisi maratonia juoksemaan tai suuria huippuja valloittamaan. Jos nyt töihinmenolla aloitettaisiin kuitenkin, sitten voidaan taas kertoa elämän pienistä ja suurista seikkailuista.

Mystinen itä

The Girls of Riyadh kuvasi erään tarinan Saudi-Arabian eliitistä ja heidän elämästään. Samassa aallossa idästä on julkaistu huomattavasti erilaista materiaalia. Mikä onkaan totuus näillä hunnuin sävytetyillä valtakunnilla? Luultavasti koskaan en sinne tule eksymään, joten kirjat antavat pienen vilauksen näihin syvien salaisuuksien maihin.

A. Qanta: In the Land of Invisible Women: A Female Doctor's Journey in the Saudi Kingdom
Jostain syystä ensimmäinen sivu ei siepannut minua mukaansa, joten tämä pyöri hyllyssäni aika pitkään, ennen kuin sain sen aloitettua uudelleen. Ensiyrityksellä oli juuri saapunut itselleni lähettämä paketti Intian kirjoja, joten oli vaikea keskittyä hieman isompaan pokkariin, joka ei kulkenut niin näppärästi kassissa mukana. Marraskuussa aloitin lukemaan kirjaa alusta, enkä osannut siitä irti päästää, ennen kuin se oli luettu. Tarina oli todella kiehtova, sillä oikeastaan se on ensimmäinen kirja, joka kertoo länsimaalaisesta naisesta, joka on itsenäisesti ja vapaaehtoisesti mennyt Saudi-Arabiaan työskentelemään. Kirja kuvastaa havaintoja ja tuntemuksia, joita kahden vuoden työskentely maassa nostatti. Toisin kuin monissa muissa lukemissani kirjoissa, lopussa ei ollut kulminaatiota siitä, millaisen selviytymistaistelun maasta poispääsyksi oli koettava. Kirjan suuri anti on siinä, kuinka objektiivisesti ja laajasti kuvataan päivittäiseen elämään ja ihmissuhteisiin liittyiä haasteita kuningasvallassa.

Carmen Bin Laden: Inside the Kingdom
Hieman erilainen selviytymistarina Saudi-Arabian eliitin sisältä. Kuten sukunimestä huomaa, on kirjoittajalla etäinen sukulaisuussuhde erääseen maailman tunnetuimaan terroristiin. Silti Carmenin teksti on vahvasti länsimaalaisesti suuntautunut: Carmen kasvoi isoksi Euroopassa ja päätyi yhteen Saudi-Arabian vaikuttavaan sukuun avioliiton kautta - joka johti avioeron myötä irtiottoon, joka näkyy kirjassakin. Välillä tulee vahvaakin kritiikkiä Saudi-Arabian menosta. Ostin kirjan hetken mielijohteesta, enkä ole katunut.

Jean Sasson: Love in a Torn Land ja Mayada, Daughter of Iraq: One Woman's Survival Under Saddam Hussein
Hyvin karut kirjat Irakin vastarintaliikkeen menosta. Todella rankkaa meininkiä, jota en välttämättä suosittelisi heikkohermoisille. Imee mukaansa ja ensimmäisen sivun aloitettua ei osaa enää päästää irti ennen kuin pääsee viimeiselle sivulle. Love in a Torn Land kertoo Irakin vastarintaliikkeeseen kuuluvasta naisesta ja hänen perheestään ja elämästään. Mayada puolestaan kertoo tarinan erittäin onnettomasta avioliitosta ja kohtalosta Irakissa. Nämä kirjat eivät kuvaa niin etuoikeutettua elämää kuin Prinsessa-sarja. Nämä kuvaavat kahden naisen karun todellisuuden maassa, joka on suuressa sekasorrossa.

Joulun sävelin

Jouluun kuuluu tärkeänä osana joulukonserttien kavalkaadi. Ne tuovat sellaista ihanaa jouluista tunnelmaa. Ensimmäisen Philomelan joulukonsertin missasin pahasti, kun tämä tauti vei mukanaan. Voisin tässä kuitenkin luetella muutaman joulukonsertin, joihin haikailen:

Philomelan joulukonsertit (näistä yllättäen tuo Vanhan kirkon esitys, tosin kun kerrankin voi kertoa tapahtumista pääkaupunkiseudun ulkopuolella, niin teenpäs sen):
12.12 Korpilahden ja Jyväskylän kirkoissa
13.12 Hankasalmen kirkossa
17.12 Helsingin Vanhassa kirkossa

Akateemisen laulun joulukonsertti:
14.12 Helsingin Vanhassa kirkossa

Polyteknikkojen kuoron joulukonsertti:
22.12. Johanneksenkirkossa

PK:n joulukonsertti on minulle ollut se perinteinen jouluntuoja, koska se on niin lähellä joulua. Tänä vuonna se on kuitenkin saanut kovinkin varteenotettavan haastajan Philomelasta ja Akateemisesta laulusta. Saa nyt nähdä, mihin noista oikein eksyykään. Ihan jokaiseen ei välttämättä aika riitä, vaikka mieli tekisi.

Kiva tapa auttaa

Joulun tienoilla joudutaan taas pohtimaan erilaisia joululahjoja. Mitä antaa tuttaville, joilla on jo kaikkea? Viime vuonna oli hauska trendi lehmien ja vuohien lahjoittamisesta whon tai kirkon ulkomaanavun avulla. Toki se vaihtoehto on myös tänä vuonna olemassa, mutta lisäksi on muita mahdollisuuksia.

Talouslehdissä on puhistu jo yli vuoden ajan mikrolainoista - siis pienistä lainoista, joilla saadaan huomattavasti parannettua kehitysmaissa olevien ihmisten asemaa heidän omalla aktiivisuudella. Ideana tosiaan on se, että kehitysmaiden asukkaat voivat hakea pieniä lainoja, parantaa sillä oman yrittäjyytensä pääomaa ja sitten maksaa lainat pienissä osissa takaisin. Siinä sivussa he saavat hieman parannusta elämäänsä. Toimintatapana lainaus on siinä mielessä varsin ihanteellinen, että siinä ei automaattisesti vain lahjoiteta rahaa eniten ääntään nostavalle. Sen sijaan hyvän idean ja kokemuksen omaavat yrittäjät voivat hakea lainaa. Tarkoituksia voi olla monia: oman pienen firman perustaminen, eläimien ostaminen myytäväksi, skootterin hankkiminen kuljetusten helpottamiseksi tai vaikka niinkin yksinkertaisen asian kuin veden saamiseksi kotiin. Laina maksetaan pienissä osissa takaisin.

Kiva on ensimmäinen löytämäni sivusto, jossa tavalliset ihmiset voivat lainata rahaa kehitysmaiden ihmisille. Lainatut summat riippuvat omasta tahdosta - 25 dollaria tuntuu olevan minimi ja samalla hyvin normaali summa lainaamiseen. Näitä 25 dollarin settejä sitten kerätään eri lahjoittajilta sen verran, että joko haettu summa täyttyy tai vaihtoehtoisesti hakuaika menee umpeen. Sen jälkeen luulisin, että lainan hakija voi päättää, ottaako lainan vastaan.

Kiva on kahden mikrolainauksesta innostuneen britin perustama foorumi, joka tekee yhteistyötä monien kehitysmaissa toimivien mikrolainaukseen keskittyneiden järjestöjen kanssa. Se on perustettu maaliskuussa 2005 ja sen jälkeen sen kautta on lainattu jo yli 1 000 000 dollaria, tehden kivasta yhden maailman suurimmista mikrolainaajista.

Jokaisella lainanhakijalla on oma sympaattinen tarinansa. Sivuilla on myös arvioitu henkilön kykyä maksaa laina takaisin, lainahistoriaa ja valuuttakurssien vaikutusta. Lainaamiseen toki liittyy riskejä. Voi olla, ettei hakija pysty maksamaan lainaansa takaisin. Siksi summat kannattaa pitää sen verran pieninä, että niistä voi tarvittaessa luopua. Aina se ei tarkoita sitä, että koskaan ei saisi rahoja takaisin. Silti tässä vaiheessa on hyvä mainita muutama varoituksen sana.

Keskustelin erään kaverini kanssa, joka oli saanut ensimmäiset takaisinmaksut takaisin tilille. Tämän johdosta innostuin itsekin ja selailen galleriaa sillä silmällä, että kenelle soisin vähän erilaisen joululahjan. Voin ehkä raportoida myöhemmin siitä, että mitä lainalle sitten kävikään.

Edit: näköjään rahat saa takaisin vain paypalin avulla, joten jatkan idean tutkiskelua.

Tuskailua, muttei sentään sikainfluenssaa

Seuraava minuutti vielä, seuraava minuutti. Kurkku on niin kipeä, ettei oikein tiedä, miten päin tässä olisi. Nukkuakaan ei pysty, kun sattuu yksinkertaisesti liikaa. Minuutti tuntuu tunnilta ja tunti päivältä. Lääkkeet auttavat viemään kuumeen pois, mutta kurkun ja nenän limakalvojen kivulle ne ovat voimattomia. Miten sitä onkaan niin herkkä sille, että hengitys ja nielaisu sattuu?

Päätin olematta välittämättä terveydenhoitajan kehotuksista "pysy kotona ja sairasta kuin flunssaa". Ja kuinkas kävikään? Lääkäri päätti laittaa erinäiseen testeihin, kun kurkku oli turvonnut ja valittelin erilaisista kivuista. Ei ollutkaan pelätty H1N1 vaan joku toinen virus, joka riehui hengitysteissäni. Ilmankos nuo limakalvot olivat niin herkät ja rikki. Olin siinä mielessä onnekas, että sain varmuuden ns. "sikailustani". Harmi vaan, että tästä taudista huolimattakin voi vielä saada sikainfluenssan. Lisäksi olisi tavoitteena päästä tästä eroon, sillä lääkärillä ei ollut oikeastaan mitään, millä tilannetta olisi voinut parantaa - edes kivunlievityksen muodossa.

Ei siis auta muu kuin olla ja odottaa. Iltapäivällä sain sentään nukuttua muutaman tunnin, kun väsymys vei voiton kurkkukivusta. Olen siitä kiitollinen. Vielä kun saisi edes jonkinlaisen niskalenkin tästä kaikesta, sillä syöminen on tällä hetkellä mahdotonta - niin turvonnut ja kipeä tuo kurkku on tällä hetkellä.

H1N1 epäilys

Kyllä kaikessa kopeudessa uskoin, ettei se koske minua. Eihän minulla ole ollut mitään influenssaa miesmuistiin. Edes yölle kurkkukivun tullessa en uskonut, että se olisi muuta kuin tavallinen syysflunssa. Töihin lähdin ilman kuumetta, kipeätä kurkkua kiroten. Hain apteekista vähän vahvempia kurkkupastilleja. Ensimmäiset tunnit eivät tuoneet suurta muutosta tilaan, mitä nyt pientä lämpöä nousi.

Ruokatuntiin mennessä aloin täristä kylmästä. Ihan kuin kuume olisi nousemassa, mutta silti lähdin vielä syömään muiden kanssa. Ruoka ei oikein maistunut, mutta ajattelin sen johtuvan yliannostuksesta intialaiseen/nepalilaiseen ruokaan. Palatessa mittasin kuumeen - ja huomasin, että minulla oli sitä. Tunnelma lässähti. Tälle illalle olin suunnitellut kaikkea tärkeää ja vaikuttaa, ettei minusta ole mihinkään.

Kasasin hommistani pienen raportin, pistin sen esimiehelle ja sanoin lähteväni kotiin. Kotimatka junassa oli tuskaa, en meinannut enää pysyä hereillä. Silloin tuli ensimmäinen kerta sellainen olo, että nyt saattoi iskeä vähän ärjympikin flunssa. Kotona huomasin, että kuumemittari alkoi näyttää lähelle 39 astetta ja päätin soittaa työterveyshuoltoon. "riippumatta taudista hoida kuin tavallista flunssaa". Jepjep. Nukahdin sohvalle. Nukahdin uudestaan sohvalle. Ja varmaan vielä kerran. En enää pysy laskuissa mukana.

Pelottavasta maineestaan huolimatta näillä näkymin tauti ei ole minua kaatamassa muuten kuin sänkyyn. On lähinnä ärsyttävää kökkiä kotona monen vällyn alla ja täristä kylmästä. Manailen ja toivon, että tämä olisi ohi jo. Että edes se kurkkukipu lakkaisi tai kuume laskisi järkeviin lukuihin. Sitä odotellessa. Marmattaminen ei ainakaan kuumeesta huolimatta ole lakannut. Se ehkä kertoo, että minulla on toivoa parantua.

Valoa pimeyden keskellä

Hiljenneet kadut, pimeät kujat, joille kajastaa valo ikkunoista. Pienenä aina odotin yhtä tärkeintä joulun merkkiä: jouluvalojen tulemista ikkunoihin. Valoa, joka auttaa hukkumasta pimeyteen. Valoa, joka tuo tunnelmaa, vaikken sitä enää niin jouluisena pidäkään. Voisin vaikka nukkua jouluvalot päällä, niin ihania ne ovat.

Pimeys ottaa syleilyynsä. Päivänä, jolloin haluaa olla rauhassa ja rauhallisesti, ulkona havaittava synkkyys tuo kaivatun seesteisen mielialan. Harvoin koen pimeyttä uhkana - en oikeastaan osaa pelätä pimeässäkään. Se ennemminkin on sopiva aika käpertyä lämpimiin huopiin, kotiin hörppimään kupin lämmintä teetä.

Kaupungin kyltit ja valot korostuvat, kun ympäristöstä on muu valo poissa. Kun matkustaa autolla, pääsee aina välillä ihmettelemään sitä, kuinka paljon valoa yksi pieni kyläkin tuottaa ympäristöönsä. Silloin tajuaa, että kaupungin pimeäkin on vielä varsin kaukana oikeasta pimeydestä. Aika pitkälle saa kävellä, jotta löytäisi paikan, jossa ei näkyisi yksikään valonheijastus.

Kaktus, marraskuinen iloni, kukki niin nopeasti, etten ehtinytkään ottaa siitä kunnon kuvaa. Iltaisin ei ollut tarpeeksi valoa, ja nyt viikonlopulla huomasin, että menetin jo mahdollisuuden. Nupuista kehittyi kukkaisiksi vain kaksi, ja juuri siinä vaiheessa, kuin kaivoin kameraa esille, se pudotti jälkimmäisenkin kukkansa. Jään siis odottamaan jännityksellä ensi vuotta, jos vaikka silloin saisin uuden kukkaparven. Tai edes sen yhden kukkasen. Yksi nupuista on vielä toki odottamassa puhkeamistaan, mutta päivä päivältä alan vahvemmin epäillä, ettei se ole kukkimassa enää. Ei se juuri haittaa, sillä jo kukkineet kukat olivat suuri valopilkkuni pimeässä marraskuussa.

Pikkujoulutunnelmissa

En yleensä kuuntele radiota - siis ainakaan sitä perinteistä. Spotifysta tulee joskus kuunneltua listoja läpi, jotta vähän pysyisi ajastaan mukana. Välillä toki löytyy aivan uusia ihanuuksiakin. Pikkujoulubileisiin valmistuessa listalle kuitenkin eksyy muutamia biisejä, jotka vievät vain mennessään. Nostava tempo, jossa olisi kiva tanssia - mitä muuta sitä oikeastaan tunnelman luomiseksi tarvitaankaan... Seuraavassa on tämän vuoden pikkujoulumix:

Lady Gaga - Telephone
Jostain syystä Lady Gagan äänessä on jotain sellaista, josta tykkään oikein paljon. Suurimmat hitit eivät jostain syystä ole iskeneet, mutta näin hänen live-versionsa poker facesta, joka jostain syystä avasi silmäni. Sopivasti kuin pikkujouluja varten tuli mukava tanssipläjäys, jonka mukana tanssahtelen. Näistä yksi oli Telephone:




The Baseballs - Basket Case
Tähän fiftarimeininkiin voi vain niin hyvin lähteä hyppimään mukana. Energistä, hauskaa. Kuin puskasta se hyppäsi listojen kärkeen ja sitten taisin jäädä itsekin koukkuun. Jammailu kunniaan!



Junior Senior - Move your feet
Vanha kuin mikä, mutta sopivina annoksina tuo hymyn huulille. Video on tosi hauska.

Toki lista jatkuisi, mutta jätetään jotain myöhemmällekin... Nyt on oikeasti pakko mennä!

Joulumyyjäisten tiimellys

Hopsan, sängyn pohjalta pääsee taas ylös ja iskukunnossa ihmettelee kaupungin menoa ja meininkiä. Pikkujouluaika on tullut ja baarit taas kuhisevat ihmisiä, jotka ovat viettäneet pitkän vuoden ahertaen suurempia omia tai firman tavoitteita eteenpäin. Ihmisiä, jotka kerrankin löystävät sitä kravattia ja pipoa - tai ainakin yrittävät.

Pikkujouluajan lisäksi nyt on alkamassa joulumyyjäisten aika. Ensimmäisenä on Taikin opiskelijayhdistyksen Tokyon joulumyyjäiset, jotka ovat jo tänä viikonloppuna. Sieltä on aina ajoittain tarttunut joululahjoja läheisille, joten suosittelen lämpimästi! Tänään en ainakaan itse vielä ehdi, mutta ehkä huomenna sitten.

Näiden lisäksi on perinteisesti itsenäisyyspäivän tienoilla naistenmessut, joissa käsityöläiset tuovat käsitöitään myyntiin. Mahdollista on nähdä uskomattomia käden saavutuksia, ihmeellisiä ideoita ja hyvää jouluista meininkiä. Näiden lisäksi on turha unohtaa Wanhan joulumyyjäisiä ja Espan kojuja. Niistä tulee vaan niin hyvä joulufiilis. Nyt kuitenkin pikkujoulukiireet vievät tämän tytön pois koneelta, joten huomiseen!