Iltapäivä kasvitieteellisessä puutarhassa

Asunnon osto, muuton suunnittelu, kämpän perkaaminen ja kaikki muu sosiaalinen elämä yrittää kovasti viedä aikaa blogilta. Välissä voisin suositella erästä kohdetta, joka on varsin kiva erityisesti torstai-iltaisin: Helsingin kasvitieteellinen puutarha. Puutarhat ovat avoinna ja ilmaisia päivittäin klo 20 asti. Kasvihuoneet menevät normaalisti neljältä kiinni, mutta torstaisin ne ovat kuuteen asti avoinna. Vinkkinä: neljästä kuuteen sisäänpääsymaksua ei oteta.







Kuvia otin enemmänkin ja niistä toivottavasti myöhemmin lisää. Nyt on aika mennä unten maille, huomenna on päivä täynnä tapahtumaa ja toimintaa. Elämä hymyilee, aurinko paistaa ja kohti uusia seikkailuja!

Kilometrikisailua taas

Kyllä, sisäinen kesäpolkija on taas herännyt. Kilometrikisa houkuttelee tänäkin vuonna kutsuvuudellaan ja elän toukokuun aamuja ja iltoja polkien. Töihin ja takaisin, töihin ja takaisin. Harrastuksiin, keskustaan, minne mihinkin. Nautin taaksejäävistä kilometreistä, lintujen laulusta ja kevään vihreydestä. Ensimmäisten viikkojen polkemisen jälkeen mielellään istahtaa taas satulan päälle, eikä oikein huomaakaan, kun on taas perillä.

Viime vuoteen verrattuna olen herännyt myös tekstiilipuolella. Tajusin, että ne yli kymmenen vuotta vanhat verkkarit alkavat olla juuri niin virttyneen näköiset, kuin mitä voi kuvitella vuosien hikeä ja pesukoneen höykytystä kestäneistä pöksyistä. Vähemmästäkin kuluu.

Aikaisemmin en perustanut niin näistä hienoista hifistelytekstiileistä, joista urheilukauppojen hyllyt ovat alkaneet täyttyä. Kipitin silti lähimpään urheilukauppaan ja tutkailin, mitä olisikaan saatavilla vanhojen vermeiden tilalle. Ensin ajattelin pyöräilyhousuja, mutta niissä oli niin törkeän näköiset toppaukset (varmaankin satulaa varten), että luovuin leikistä melkein jo alkutekijöissään. Sen jälkeen aloin etsimään vaihtoehtoja.

Kello tikitti, liike oli sulkemassa ja nappasin muutamat legginssinoloiset kapistukset pukukoppiin. Verkkareitakin yritin. Ne kahisivat niin paljon, että näin itseni menettämässä hermoni jo ensipyöräilyllä. Sitten kokeilun juoksuleggareita. Niissä mielestäni ihonmyötäisyys on plussaa, sillä pyöräilyssä leveät lahkeet ovat varsin kohtalokas valinta. Koko ajan saa pelätä, milloin lahkeen reuna jää ties mihin väliin ja löytää itsestään ojasta. Yhdet juoksuleggarit istuivat kuin nakutettu ja hetken päästä raahasin ne kassalle.

Täytyy sanoa, että kaksi viikkoa käyttäneenä olen ollut erittäin tyytyväinen. Housut hengittävät ja lämmittävät juuri sopivasti. Märkänäkään ei joudu värisemään kylmästä (tuli kokeiltua pyöräilyä myös sadekuurossa) ja materiaali kuivuu iltapäivän kotimatkaa varten. Hikoiluakin tulee paljon normaalia vähemmän (tai sitten olen oppinut vuosien harjoittelun jälkeen pukemaan oikean määrän vaatteita). Tarkoitus oli vuorotella vanhojen kamojen ja uuden tekniikan välillä, mutta huomaan pyöräileväni useamman päivän putkia samoissa pöksyissä - ihan vain sen takia, että ovat niin näppärät ja hyvät. Jonain päivänä voisin kokeilla myös sitä alkuperäistä suunniteltua tarkoitusta - nimittäin juoksulenkkiä. Haaveilenkin jo seuraavista housuista, kunhan muutto on ohitse!

Uusia tapoja liikkua

Kaikkea sitä tulee joskus kokeiltua. Tänään kävin Salmisaaressa ja tutustuin pariin uuteen eksoottiseen vempeleeseen. Ensimmäinen oli Segway, jonka liikuttelu oli - vielä varsin haastavaa. En silti kaatunut ja olihan se hupaista yrittää pujotella uudenlaisella kulkupelillä tötsien väliltä. Etenin etanavauhtia. Kokeilun jäljiltä ohjausvarmuus ei vielä ollut ihan kympissä, silti vielä uskaltaisin toisenkin kerran kyytiin nousta.



Kuva: täältä, koska valitettavasti kamera oli jäänyt pukkariin. Kokeilut eivät jääneet pelkästään uusiin elektronisiin vempeleisiin, vaan session lopuksi halukkaat pääsivät kokeilemaan ihmisilmapalloa. Siis sellaista, joka on kuin iso, ilmalla täytetty pallo ja sisässä on aukko ja kiinnikkeet. Kokeillussa versiossa oli valjaat ja tilaa kahdelle ihmiselle. Mahtavan hupaista. Aivan kuin iso vuoristorata, jossa menee pää ylösalaisin, eikä silti yhtään pelota. Suosittelen lämpimästi!


Kuva: täältä, josta löytyy myös muita eksoottisia tapoja liikkua

Jälkikäteen kuulin, että pallon nimi on Zorb. Eksoottinen vempele ja aivan yhtä eksoottinen nimi. Silti takaraivossa pohdituttaa, että minkälaisen tapahtuman voisi järjestää, jossa uudestaan pääsisi kokeilemaan Zorbia. Niin kivaa se oli!

Se on siinä

Suomi voitti jääkiekon mm-kultaa. Tori täyttyi juhlijoista. Jostain syystä minulla oli muuta mielessäni.

Seison parvekkeella. Mietin. Värisin. Tiesin, että kyseessä oli hetki, jolloin päätös oli minulla. Tarjotako vai eikö tarjota? Jos tarjoan, niin kuinka paljon? Asunnon ostajan iso päätös. Tilanne oli sellainen, että muut olivat hetkeksi poissa pelistä. Niin, juhlimassa.

Myöhemmin illalla poksahti shampanjapullo. Juhlava hetki, vaikka se merkitseekin velattoman ajan loppumista. Vielä on aika paljon sykkimistä, että muuttoon asti päästään. Silti kaikki vaikuttaa tällä hetkellä hyvältä.

Sormet ovat ristissä seuraavat viikot. Pahoittelen mahdollista hiljaisuutta, palailen viimeistään, kun pahin kiire asian tiimoilta hellittää.

Tuulta purjeisiin

Huomasithan ne lämpimät auringon säteet, jotka viipyilivät iholla? Ensimmäiset koivun lehdet, jotka puhkesivat kuin yllättäen? Kevät on edennyt valtavaa vauhtia. Huhtikuun puolivälissä Kaivopuiston edustalla näytti vielä tältä:

Jäätä näkyi vielä paikoitellen, eikä kaikki lumikaan ollut vielä sulanut. Silti muistan pääsiäistä edeltävän viikonlopun aurinkoisena ja vuodenaikaan nähden lämpimänä.


Pääsiäisenä oli jo sulaa. Maailma tuntui hukkuvan auringonpaisteeseen. Näkymä Tähtitorninmäeltä:


Vappuna lunta sai jo etsimällä etsiä. Katukuva ei ollut enää niin jylhän mustavalkoinen, vaan puutkin alkoivat jo hieman vihertämään. Kuvassa komeilee Kiasma ja Eduskuntatalo:


Viime viikolla pääsin kokemaan keväistä merta vielä vähän lähempää. Ei tarvinnut enää ihailla kukkulan päältä:



Kauppatorin edusta näyttää yhäkin niin ihanalta myös mereltä päin. Meri oli kylmä, vesi suunnilleen neljän asteen tietämillä.

Aurinko paistoi, muttei säätä lämpimäksi voisi kuvata. Kolme neuletta oli siinä rajoilla, että purjeiden nosto- ja laskuoperaatioihin halusi vielä osallistua. Valtaosa porukastamme puolestaan piiloutui sisätiloihin viimaa pakoon. Sääli sinänsä, sillä purjehtimaan pääsee aniharvoin.

Aurinkoa onneksi riitti, enkä flunssaakaan osannut saamaan viimasta huolimatta.


Seuraavana päivänä huomasi, että hieman oli jotain uutta tullut taas kokeiltuakin. Selän lihakset olivat kipeät muutamasta pienestä veto-osuudesta. Ei haitannut, sillä harvoinpa näin ison paatin puuhiin pääsee osallistumaan. Vilpoista oli vielä, joten kesä siintää haaveissa.

Hyvää vappua

Aurinko, tuo ihana keväinen aurinko. Sade, joka kastelit minut niin, että tytöt vessassa kysyivät, onko minut heitetty järveen. Vappu, joka kulkee auvoisena minuutti minuutilta ohitseni. Herkut, joita jääkaappi on ladottu täyteen. Ne odottavat huomista, odottavat ullista. Kaverit taitavat odottaa jo, mutta muutama sana tännekin. Hyvää Vappua blogin lukijoille!

Mylène Farmer - Bleu Noir:

Vain muutaman neliön tähden

Tilaihme Töölöstä? Kaupunkitunnelmaa Kampista? Punavuorelaisidylliä melkein kulman takaa? Neliömetrit, jotka ovat niin hinnakkaita, ettei päätöstä voi tehdä ihan hetkessä. Paitsi, että siinä hetkessä joku toinen on jo tehnyt löydön. Meni jo. Etsi itsellesi joku muu.

Tarjouskaupat, nuo tavallisen tallaajan kiroukset. Näitä olisi ehkä tarjolla, paitsi, tulethan hulluksi kilpaillessasi paikasta auringossa? Hinta on nyt halpa, mutta odotahan viikon tai kahden päästä. Sitten saat olla onnellinen, jos pystyt edes osallistumaan hintakilpailuun. Paras tarjous voittakoon, joskin se ei välttämttä ole se, mitä asunnosta seuraavalla myyntikerralla saisi. Se, joka arvioi hinnan parhaiten yläkanttiin kerää potin ja ihmettelee, miksei jokatytön unelmasta saakaan enää niin helpolla rahoja takaisin.

Omansa myyjät? "Tämähän laitettiin kuntoon jo kun pikku-Aatu syntyi ja rempattiin juuri nyt lattiasta kattoon. Tämä on aivan i-ha-na. Uusittiin äsken kylppärin kaakelit, (...kun noissa joka-koti-kuntoon ja pintaremonttilla kymppitonneja lisää ohjelmissa annettiin hyviä vinkkejä, miten saa haastavat kämpät myytyä.)" Niin, unohditte sitten viiden vuoden päästä tulevan putkiremontin tai päätitte tehdä omaperäisiä ratkaisuja, jotka varmasti erottavat kämpän muista - silmille hyppivää keittiötä on vaikea ajoittain unohtaa. Erityismaininnan voi myös antaa yritteliäisyydestä, kun hintapyynnöt voivat ylittää yli tonnillakin alueen maksettujen hintojen keskiarvon siitäkin huolimatta, että kämppä pitäisi rempata lattiasta kattoon.

Entä sitten alan ammattilaiset? "joo, tiedän, että sulla on tuossa sellainen merkintä et älä soita, mut ajattelin, et tää ois niin hyvä tarjous, josta haluat kuulla. Aivan unelma-ratkaisu keskeisellä paikalla mielenkiintoisessa layoutissa. Pari huonetta lisää siihen haluamaasi ja tämä menee jo ihan kohta! ". Jeps, jeps. Se on varsin hämmentävää, kuinka monta eri vivahdetta sanalle mielenkiintoinen suomen kielestä löytyy. Lisäksi voisin bonarina mainita, että jos olisi se 100-200 tuhatta vielä oman etsinnän lisäksi rahaa taka-taskussa, olisin varmaan laittanut vastaavanlaiset kriteerit jo alkuperäisiin hakuehtoihin. Minulle ei siis kannata soitella aivan ehtojen ulkopuolisesta mahtavasta löydöstä. Ei se silti ole helppoa tajuta. Nykyään viihdettä tuo arvuuttelu, että onko tuntemattoman numeron takana lehdenmyyjä vaiko asuntovälittäjä. On elämässä taas varsinaiset huvit.

Mitä tästä voi päätellä? Asunnonetsintä jatkuu yhäkin kuumana. Omaa, uutta ihanaa kotia ei ole vielä löytynyt ja jutuista päätellen on ihan hyvä, että pääsiäinen ja vappu tekevät pienen pakkotauon tähän etsintään. Hulluksihan tässä muuten tulee!

Sairastuneen sienen keikka

Ilta tyttöjen kanssa auttoi pääsemään lomatunnelmiin. Käytiin eilen katsomassa Infected Mushroomin keikkaa. Paikka oli Circus, joka keikkapaikkana oli äänentoistollisesti hieman haastava. Yleisökin tuntui suurelta osin olevan lähes kymmenen vuotta nuorempaa, joten kun samaisessa paikassa esiintyy Ladytron reilun kahden viikon päästä, saattaa se hyvinkin jäädä väliin.

Hyvät tunnelma oli silti. Musiikki voitti (yllättäen) perussedulat tai kallion kuppilat. Tuntui hyvältä tanssia, eikä jalka painanut. Tiesi, että tänään voi nukkua aamulla, ja ettei täksi päiväksi ollut erityisiä suorituspaineita suuntaan tai toiseen. Leppoista jorailua, ei voi muuta sanoa.

Infected Mushroom - Becoming insane (pahoittelen kuvanlaatua, en onnistunut löytämään parempaa versiota)

Ladytron tuli mainittua, sitä kuuntelin joskus viitisen vuotta sitten enemmänkin. Tämän kunniaksi: Ladytron - Runaway

Melkein kuin hiirenkorvilla

Kevään harmaus, josta pilkistää jo jotain uutta. Viikonlopun sää, joka lupasi jo paljon. Hetket, kun ulkona ei enää jäätynyt tai tehnyt mieli paeta kymmenen viltin alle. Aurinko, joka hyväili talvesta selvitynyttä sinnikästä kulkijaa, joka tottumuksesta viipyili sillä bussipysäkin kohdalla, johon varjot eivät osuneet.

Yöt, jotka ottavat syliinsä. Halaavat synkkää pimeyttään ja tuovat aamulla valon. Herääminen on helppoa, kun ei tarvitse lähteä yön pimeyteen. Nukkuminen on myös helppoa, kun pitkän päivän jälkeen tulee pimeä, eikä pimeydessä ole tarvinnut kävellä viimeistä kahta kuukautta.

Illan auringonlaskut, jotka muistuttavat siitä, että aurinko on jo näkyvissä. Tajuntaan hiipii, ettei aurinko ei ole laskemassa sillä hetkellä, kun istut töissä kahvikupposen ääressä, tai edes silloin, kun hymyilet ruuhkabussissa matkalla kotiin. Illoista kumpuaa jo pieni hämäryys, jota tajusit jo kaipaavasi. Siis sellainen, joka on, kun valo ei ole poissa vaan taivaanrannalla näkyy vielä pieni viiru. Toukokuun illat ja kesäkuun hämyisät yöt, oi, kuinka jo odotankaan teitä!

Kevään merkkejä

Kun lumeen ympärillä on jo tottunut, alkaakin tilanne muuttua. Lumi on sulanut kovasti viimeiset kaksi viikkoa, mutta paljoa ei edistystä tuntunut tapahtuvan. Puroista huolimatta lunta oli ympärillä yhä paljon, eikä loppua näkynyt. Olen ottanut kuvia kuvastamaan sitä, miten kevät etenee. Ihan vain sitä varten, jottei usko loppuisi kesken.

Tänä viikonloppuna on ollut vahva tunne siitä, että kevään harja on taittunut. Harmaus ja pölyisyys ottavat vallan valkoisesta. Lähipurot ovat yli äyräidensä ja suurienkin lumimassojen alta alkaa näkyä maata. Ensimmäiset vihreät tulokkaat puskevat itseään harmaan ja pölyisen maan läpi. Lauantaina uskaltauduin jo syömään ruokaa parvekkeelle, eikä takkia tarvinnut. Parvekkeen narsissit kukkivat, eivätkä kylmety edes niinä öitä, jolloin pakkanen vielä kolkuttelee ikkunoita.

Tältä näytti vielä pari viikkoa sitten:

Nyt lumen raja on jo siirtynyt huomattavasti:


Viikko sitten sorsat olivat löytäneet lammen reunalta mukavan hengailupaikan (huomaatko ne?):
Nyt ei hengailupaikasta ole paljon tietoa, kun lammikko tulvii yli äyräidensä:

Pari viikkoa sitten Vallilassa paistoi aurinko, ja se heijastui myös jäästä:

Ja nyt... jää oli tipotiessään. Jihuu!

Jos tarkkaan tarkastelee, voi kuvasta erottaa jo vähän vihreää nousevan pölyn keskeltä:

Puistojen lumikinokset ovat vaihtuneet valtaviksi lammikoiksi:

Jäät eivät ole silti vielä lähteneet:

Viikonloppuna on ollut niin mahtava sää, ettei yhtään haittaa, vaikka hetken jos toisenkin on viettänyt ulkona. Samalla on päässyt nauttimaan raikkaasta ilmasta ja ihanasta auringonpaisteesta. Tällä hetkellä on hyvä muistaa aurinkolasien tärkeys, nyt on UV-säteilyn määrä varsin suurta vuodenaikaan nähden. Toivottavasti nautinnolliset ulkoiluilmat jatkuvat ensi viikollakin!