Sananen Lontoon säästä

Perinteisestihän britit tykkäävät puhua säästä. En oikeastaan ymmärrä miksi, koska ainakin tulevan säätiedotuksen perusteella haluaisin ennemminkin unohtaa sään, kuin puhua siitä.

Sadetta ainakin riittää. Eipä taida käydä Suomessa kateeksi paikallista säätä. Positiivisena puolena voisi nähdä, että sade voi olla vain lyhyttä tihkua, hetkellistä ripottelua tai jotain kevyttä, johon ei oikeastaan jaksa kaivaa edes sateenvarjoa (takista puhumattakaan) esille. Sade ei ole ainakaan vielä vaikuttanut kylmän läpitunkevalta, vaan eteläisen Euroopan lämpimän illan raikastajalta. Hyvä niin. Muuten voisi tulla ikävä kesäisempiin maisemiin. 

Kierrellen kaarrellen Hyde Parkissa

Ensimmäinen unohtunut asia on huomattu. Se on piuha, joka yhdistää kameran koneeseen. Ei siis auta mitään, ilman kuvia on pärjättävä. Vaihtoehtoisesti pitää ottaa kuvia kännykällä ja saada ne jollain lailla liitettyä läppäriin.

Saapuminen Lontooseen oli helpotus. Naapuripenkissä oksenteleva lapsi ja edessä pomppinut maailman levottomin aikuinen eivät kieltämättä luoneet erityistä lomatunnelmaa ympäristöönsä. Kone oli onneksi ajallaan ja laukkukin löytyi varsin piakkoin. 

Kentältä suuntasin Piccadillyllä keskustaan. Nopeapikin juna oli olemassa, mutta Piccadilly sattui pysähtymään juuri sopivasti majapaikan viereisellä pysäkillä. En jaksanut säätää, joten valinta oli aika luonteva. Heathrow kenttänä toimi paremmin kuin muistin (toki en tullut varmaan pahimpaan aikaan), kaikki sujui ihan näppärästi ilman suuria jonoja. 

Metrolla matka keskustaan meni alle puolessa tunnissa. Kensington Southilla pähkäilin hetken verran, että mihin suuntaan lähteä. Arvoin uloskäynniksi Royal Albert Hallin, joka osoittautui erittäin osuvaksi valinnaksi. Katutasoon päästyäni huomasin sattumalta pienen kyltin hotellin nimellä nuolten kera. Sitä seuraamalla vastaanottomuodollisuuksien kautta pääsin huoneeseen tunnin sisään siitä, kun metroon ensi kertaa nousin. Ei paha.

Hanavettä ei voi juoda ja kunnollinen ruokakauppa on vielä haussa. Lähes naapurista löytyi yksi pikkuputiikki, josta sai isoimpaan nälkään täytettyä leipää sekä vettä yötä varten. Isot vedet olivat loppu, eli pienten pullojen voimalla mennään tämä päivä. Huomenna voisikin sitten ainakin yrittää etsiä aamupalan jälkeen jotain fiksumpaa vedenhakupaikkaa.

Illan päätteeksi pyrähdin vielä kiertelemässä lähialueita. Hyde Parkiin oli parin minuutin kävelymatka, joten kiertelin siellä puolisen tuntia. Tämän jälkeen kiersin vielä Royal Albert Hallin sen kunniaksi, kun se vaan oli niin lähellä. Upeita rakennuksia. Historian havinaa parhaimmillaan. Silloin tällöin tiputteli muutama pisara vettä, joten kaikki tuoksui aivan ihanasti kastuneelta metsältä. Huumaava tuoksu. Tuntui lopulta siltä, että loma on todellakin alkanut.

Loma!

Kyllä, hirveästi aikaa on kulunut sitten viime postauksen. Jotenkin se meni vain siivillä, eikä jokaisesta lehden tuoksusta tai hyvästä tunnelmasta ehtinyt kertomaan. Pahoittelen, elämä meni tällä kertaa edelle. Joitain juttuje tulee jälkikäteen, jos/kun jaksan raportoida.

Nyt olisi lähtö Lontooseen, jossa kiertelenkin sitten reilun viikon. Sitten saan nauttia Suomen suvesta täysin rinnoin. Hyvää kesää lukijoille, kirjoittelen taas, kun löydän jostain netin.

Kirsikankukkajuhla!

Japanilaisille suuri keväisen odotuksen kohde on kirsikankukkien puhkeaminen. Tällöin vietetään kirsikankukkajuhlaa, Hanamia, piknikkeillen puistoissa, joissa on kirsikankukkia. Nyt on Suomessakin se hetki, jolloin kirskikankukat näyttäytyvät maailmalle. Ensimmäinen kukka Roihuvuoren kirskikkapuistossa puhkesi eilen. Äitienpäivän kunniaksi voi siis joko kokoontua Roihuvuoren kirsikkapuistoon (osoite Sahaajankatu 6), josta löytyy ohjelmaakin tai sitten muuten vain puistoon nauttimaan auringonvalosta, ihanista piknikeväistä ja keväisestä tunnelmasta.

Katutaidetta

Tällä kertaa täytyy mainostaa toista blogia. Street art utopiassa on niin hienoa katutaidetta, että silmä lepää.

(Lähde: Street art utopia)

Lisää tällaisia!

Aurinkoinen Kuusamo

Viikko vilahti ohitse, mukaan tarttui hyvä mieli, levännyt olo ja paljon ihania muistoja. Kuviakin kertyi jokunen, tässä muutama, jonka jaksoin poimia.

Lumikenkäilemässä aurinkoa riitti, ja keväiseltäkin vaikutti:

Oli mahtava sää ja kiva kävellä jään päällä:


Myöhemmin kävimme hiihtämässä, sekin oli mukavaa moottorikelkkojen vanoissa:


Aamun kuuraiset puut olivat ihania:


Rukan rinteissäkin riitti laskettavaa:

Lumisadekuuro:


Valoa riitti ja lopputalvesta sai nauttia täysin mitoin. Nyt voikin sitten alkaa ihmettelemään, mitä kevät tuo tullessaan. Lisää kuviakin voi löytyä, kunhan jaksan selvittää Lumian salat ja ladata ne puhelimesta koneelleni.

Keskellä metsää

Pimeys ja hiljaisuus. Ehkä mahdollisesti lumisuuskin. Ne ovat ensimmäiset pinnalla olevat asiat, kun tänne metsän keskelle saavuin. Puolen metrin hanki, joka odotti valloittajaansa.
Etelässä on jo kevät, aurinko paistoi ja lumen alta paljastui keväinen maa. Täällä pohjoisemmassa kevät on kaukainen haave vain. Hyvä niin. Tarkoitus olisikin valloittaa Rukan rinteitä, hiihtää keskellä metsää ja rämpiä lumikengillä hankia, jotka toivottavasti vielä kantavat. Kiire vaihtuu arktisiin seikkailuihin. Kirjoittelu jatkuu, jos kännykkä niin suo.